Omat jutut

Huom! Runoja vastaisuudessa vain blogin runot categoriassa, tässä linkki.

Älä sano: sehän on
vain unelma.
Unelma vahvempi
kuin terässilta.
Kestävämpi kuin graniittipaasi.
Missä olisit
…. olisimme
ilman unelmaa?
Ilman unta uudesta päivästä.
Paremmasta.

(Maaria Leinonen – Ajattelen sinua tänään)

*****

Maaria Leinosen runo on runokokoelmasta Ajattelen sinua tänään.

Kuva on skannattu vanha postikortti kokoelmistani.

*****

Jumalan mieleen piirtyy
rakkaamme jokainen.
Hän joka ajasta siirtyy
luo taivaan kirkkauden.
Hän jota kaipaamme täällä
kyynelin ikävöiden,
Jumalan kämmenen päällä
levon saa suloisen.

Rakkaus, jonka jaamme,
ei kuole milloinkaan
kerran me kohdata saamme
rakkaimpamme uudestaan.
Hän jota kaipaamme täällä
saapunut kotiin jo on.
Jumalan kämmenen päällä
rauha on loputon.

Jumalan mieleen piirtyy
aikamme yhteinen,
riemun ja kiitoksen päivät,
yöt murheen, pettymyksen.
Kristus on vuoksemme kuollut.
Hän kaiken kantanut on.
Jumalan sydämen päällä
soi laulu sovinnon.

Tämä surullisen kaunis runo on Anna-Mari Kaskisen kokoelmasta Jos jäisi yksi sana 2007.

*****

Konfirmaatio:

Tänään matkaan lähdet.
Mitä toivoisin?
Olkoon suojanasi
siipi enkelin.

Taivaan isän siunaus
tiesi varjelkoon.
Johtakoon hän sinut
tuuleen, aurinkoon.

(Runo: Anna-Mari Kaskinen)

*****

Hääparille:

Onnen keinussa

*****

Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks
(Eino Leino)

Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks
ja haaveet ne käy yhä haikeammiks,
ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa.
Joka ilta ma mietin: Kai huominen uus
tuo lohdun ja loppuvi rauhattomuus!
Yö loppuu, mut murheet ne palaa.

Ne tulevat niinkuin kotihin,
ne tuovat uusia vieraitakin,
jotka nimeltä tunnen ma juuri.
Se murhe, mi eilen mun murtaa oli,
suli hymyks, kun tänään suurempi tuli -
koska tulee se suurin, se suurin?

Koska saavut sa tuskani korkein,
sinä maailman valtias mahtavin,
jota lapsesta saakka ma uotin,
jota vapisin öisin mä vuoteellani,
jonk’ katsehen tunsin ma kasvoillani,
kun hetkeksi onneeni luotin.

Sun edessäs tahdon ma polvistua,
mut silmihin katsoa tahdon ma sua
ja sanoa: Henkeni annan!
mut mieltäni nuorta en milloinkaan.
Se tuskassa tulta iskevi vaan,
sen kanssani hautahan kannan.

*****

Konfirmaatio

Lempeiden orvokkien soisin kasvavan tielläsi
ja sydämeni olisi muurina ympärilläsi
etteivät maailman kylmät tuulet sinuun sattuisi.
Kuitenkin menet kaiken keskelle,
keskelle elämää,
sen myrskyihin ja tyveniin
etsimään omaa paikkaasi.

Seisomaan omilla jaloillasi.
tekemään omat ratkaisusi.
Rukoukseni kantavat sinua Herran eteen,
koska muiden on aika väistyä,
mene lapseni,
astu elämääsi.

(Martta Luostarinen)

*****

Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

Eeva Kilpi: Animalia (1987)

Paluuviite | Kommentit RSS