Kiusatut nuoret
Eilisen 45 minuuttia ohjelman aihe oli ahdistava. Se herätti paljon ajatuksia puoleen jos toiseenkin. Sekä Jokelan että Kauhajoen tapahtumien pohdinnassa on tekijöiden vanhempien ja muiden läheisten koko elämän kestävä taakka ja tuska jäänyt vähemmälle huomiolle. On ollut kiire tuomita ja nimetä syylliset. Ohjelma sai todella ajattelemaan. Lapsensa em. tavalla menettäneiden vanhempien tuska tuntui siirtyvän kuvaruudulta olohuoneeseemme. Niin tavallinen suomalainen perhe!
Kun esim. tavallisen perheen tavallista älykkäämpi tai muulla tavalla keskivertomassasta poikkeavasta lapsesta tulee koulukiusattu yksinäinen ja ulkopuolinen - kenen silloin on syy. Kotona on vaikea löytää vastauksia kysymyksiin miksi, miksi kukaan ei halua olla kanssani tai miksi minua aina tönitään, pilkataan ja vähätellään. En tiedä mitä itse vastaavassa tilanteessa tekisin. Luulen, että vanhempien on vaikea, suorastaan mahdotonta, etsiä ja löytää kavereita lapselleen, varsinkin tapauksissa joissa kiusaaminen mennyt jo liian pitkälle.
Tekisi mieleni sanoa että tässä koulukiusaamisasiassa koulu ja opettajat ovat avainasemassa. Koulujen ilmapiiriä kritisoidaan joissakin kirjoituksissa rankasti. Siellähän se näkyy ensimmäisenä. Koulun ja opettajien olisi ehdottamasti puututtava haivaitsemiinsa kiusaamistapauksiin heti alkuunsa. Siis siinä vaiheessa jolloin nykykäytännön mukaisesti asiaa on vielä helppo vähätellä. Opettajissa ja alan ihmisissä on monenlaisia persoonallisuuksia. Joistakin ei kerta kaikkiaan ole auttajiksi vaikeissa tilanteissa. Kaikki eivät todellakaan ole sivusta katsoenkaan oikein ajan tasalla tai joskus voisi sanoa että ammatinvalinta ei ole osunut kohdalleen. Auktoriteetin puute on nykyaikaa ja kun opettajalla ei ole arvovaltaa oppilaiden silmissä häneltä puuttuu kyky vaikuttaa. Kannatan ehdottomasti alan ammatti-ihmisiä koulujen avuksi.
Miksi ja miten niin monet nuoret siirtyvät kiusaajan puolelle? Kiusaajan suhteen kodin ja koulun rakentavalla yhteistyöllä voisi saada paljon hyvää aikaan. Vai ollaanko tässä kohden taas liian helposti vähättelylinjalla? Voisiko ajatella, että kiusaajalla on loppupeleissä enemmän ongelmia ja avun tarvetta kuin kiusatulla?
Joka tapauksessa näitä rankasti kiusattuja nuoria on enemmän kuin arvaammekaan. Koti ja koulu ovat voimattomia tämän ilmiön edessä ja valitettavasti myös ammattiauttajat saattavat joskus vähätellä lapsen/nuoren henkistä kärsimystä. Kuitenkin myönnetään että asiantuntijoiden mukaan pitkäkestoinen syrjintä, pilkkaaminen ja vähättely eivät voi olla vaikuttamatta nuoren henkiseen kehitykseen. Se kasvattaa ihmisvihaa ja aggressiivisuutta ja lopulta pilaa kiusatun koko elämän. Se ei voine olla noiden kiusaajien päämäärä?
Sanovat että meillä taloudellisesti ankarat ajat edessä. Mihin suuntaan se vie yhteiskuntaa näkyy vasta vuosien kuluttua. Lasten ja nuorten tilanne on huolestuttava ja erittäin vaikeasti hoidettavissa yhteiskunnan ja yksilönkin osalta.Tässä ei voi unohtaa että usein myös kiusatun koko perhe kärsii. Pikaista parannusta ei kiusaamiseen sen kummemmin kuin perheiden hyvinvointiinkaan ole odotettavissa. Ja joissakin tapauksissa ollaan jo myöhässä. Pahasti.
Pitäisikö nostaa henkiset arvot taas kunniaan ja alkaa kantaa vastuuta lähimmäisistä? Niin - jotain pitäisi tehdä, mutta mitä.
Linkkejä keskusteluihin: perhe.fi ja tukiasema.net
