Viikonloppu alkaa olla lopullaan. Eilen satoi koko päivän jäistä vettä. Kävimme hautausmaalla iltapäivällä ennen vieraiden tuloa ja karmeasta säästä huolimatta siellä riitti kävijöitä. Palavat kynttilät haudoilla on kaunis näky - varsinkin illan pimetessä koko alue loistaa kynttilöiden valoa.
KAARISILTA
Aale Tynni
Ja Jumala sanoi: “Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on ikävä päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.”
Minä sanoin: “He tulevat raskain saappain,
multa-anturoin miten sillan kyllin kantavan ja
kirkkaan tehdä voin, sitä ettei tahraa
eikä särje jalat kulkijain?”
Ja Jumala sanoi: “Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan -
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.”
YouTube: Kim Lönnholm - Minä olen muistanut
Tälle keskellä kaupunkia sijaitsevalle hautausmaalle on haudattu ainoastaan yksi tuttavamme, jonka haudalle veimme tietysti kynttilät. Muualle haudattujen läheisten muistopaikalle sytytimme myös jo tutuksi tulleeseen tapaan kynttilämme eri puolille Suomea haudattujen läheistemme muistoksi.
Lainaa vain
Alkup.nimi: Child of mine
Sävellys: Carol King
Suom. sanat: Hector
Esittäjä: Maarit
Sä maailmaani katsot kummallista niin.
Ihmeitäsi etsien sä törmäät valheisiin.
Ja kaikki nuo valheet on juoni aikuisten.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.
Lainaa vain, lainaa vain
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.
Harhaan sua mä ohjaan, teet itse valinnat.
En tahdo tietäs kaventaa, kun nään sun kasvavan.
Sulta opin paljon ja riittää kun muistan sen.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.
Lainaa vain, lainaa vain
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.
Toiveesi kannat maailmaan, ne murtuu kun törmäät ihmisiin.
Nuo muistoissaan kulkee ja tekee ahtaaksi maan.
Ei lapsuuttaan voi elää uudestaan
Mä muistan, kun synnyit, tulit ja huusit niin.
Huudat vielä uudestaan öihin pimeisiin.
Mä toivon, että pärjäät yli yön huomiseen.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.
Lainaa vain, lainaa vain
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.
YouTube: Maarit - Lainaa vain
Anna tuulen hyväillä hiljaa
anna auringon lämmittää.
Olet Luojan kallista viljaa
jota aurinko rakastaa.
Kuin lastu lainehilla
sinun purtesi pienoinen
käy elämän aallokossa
nousten ja laskien.
Et ihminen huomista tunne
joka hetki häipyy pois.
ota elämältä kaikki
vaikka tuskaakin sulle tois.
Anna tuulen hyväillä hiljaa
anna auringon lämmittää.
Tämä ihana runo on runokirjasta Villiruusu ja sen on kirjoittanut Tellervo Tiilikainen.
Tässä iki-ihana Petit Fleur - kukapa voisi vastustaa klarinetin tenhoa? YouTube: Sándor Benkó - Petite Fleur
Kuva: Canon EOS 450D + PS CS2
Ja eräänä päivänä
me koukistumme toistemme ympärille
ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,
sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena,
minun mahahaavani sinun sydänvikasi vieressä
ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten,
emme erkane konsana ei.
Ja rakas, sinä unohdat rytmihäiriösi,
hengenahdistuksesi
ja kuolion
joka sydämessäsi jo on
ja minä unohdan katarrini, levottomat jalkani
ja sen alituisen kalvamisen vasemmalla puolella
ja tulkohon hallat ja harmit ja muut.
Minun rintani tyhjät ja litteät
ota käsiisi rakas
sillä eräänä päivänä kun katsot ne riippuvat pitkinä,
rakastatko minua silloin
tula tuulan tuli toi?
Herra, opeta meitä hyväksymään vanhojen rakkaus,
nuorten rakkaus, keski–ikäisten ihmisten rakkaus,
rumien rakkaus, lihavien rakkaus, köyhien rakkaus,
huonosti puettujen rakkaus
ja yksinäisten rakkaus.
Opeta meidät hyväksymään rakkaus,
me niin pelkäämme sitä.
Ja sinä otat käsiisi minun rintani,
minun venyneet litteät rintani
ja kosketat huulillasi kurttuisia nipukoita
ja kaihi silmissäsi sinä sairaspaikkaa odotellessasi
hapuilet sokeana luokseni,
tunnustelet minua käsimielin.
Tunnustele vaan:
kaikkien näitten ryppyjen alla se olen minä,
tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti,
mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun.
Ja minun kyhmyni painautuvat sinun kuoppiisi,
sinun ryppysi minun uurteisiini
ja kärsimystesi äärellä minä rukoilen hiljaa kuolemaasi.
On kirkkaana päivä ja ilta.
YouTube: Reijo Taipale - Ruusu joka vuodesta
Tapio Rautavaara - En päivääkään vaihtaisi pois
Ei siitä niin kovin kauan aikaa ole. Hetki sitten kukimme koko suuren sukumme voimalla. Mehiläiset pörräsivät ympärillämme, linnut lauloivat ja metsä tuoksui kesältä. Nyt olen yksin. Ystävät ovat poistuneet. Luonto hiljentynyt. Kylmä tuuli rannan kaislikossa enteilee myrskyä. Myrskyä joka tuulineen heittää minut uuteen outoon maailmaan kukkiakseni jälleen uuden kevään koittaessa.
Youtube: Hector - Länsituuli
Kuva: Canon EOS 450D
YouTube: Tapio Heinonen - Eilen kun mä tiennyt en
En muistanut
en totta tosiaan
kuinka mustia ovat
marraskuun puut
sen jälkeen
kun ovat heittäneet
räiskyvät
syksyn riehakkaat
värivaatteet oksiltaan.
Kun mustilla
luuranko-oksilla
istuu mustia variksia
ja taivaskin on
kuin pitkäperjantai.
Kuinka ihminen jaksaa?
Kuinka ihminen kestää?
Kun sielu on matalapaineessa
ja kaipaa
kaikkeen entiseen
kaikkeen ehdottomasti loppuneeseen.
(Runo: Kaarina Raita-Villiruusut)
YouTube: Barbara Streisand - Memory
Vaikka en sinua näkisi,
et ole kaukana.
Olethan luonani kuitenkin,
kaikessa mukana.
Vaikka en sinua näkisi,
et ole etäällä.
Kuuntelen puissa ja tuulessa
laulusi säveltä.
Vaikka en sinua kohtaisi
maan päällä milloinkaan,
olethan jäänyt kuitenkin
sydämeen asumaan.
(Runo: Anna-Mari Kaskinen)
YouTube: Tahdon tanssia kanssasi
Kuva: Nikon CP 8800 + kuvankäsittely PS CS2
Tummuvassa kesäyössä yksin kotona. Harvinaista herkkua; omaa aikaa, puhelin ei soi eikä kukaan nypi hihasta. No jaa - pitäisi tehdä jotain järkevää kuten esim. ommella verhoja mökille, mutta ehtiipä nuo myöhemminkin.
Koko kesän olen vaihtelevalla menestyksellä lukenut runoja. Aika ei oikein tahdo riittää. Eeva Kilpeä, Anna-Mari Kaskista, Pia Perkkiötä, Lassi Nummea jne. Noita runoja lukiessa huomasin useimpien käsittelevän vanhenemista ja vanhuutta. Tai kaihoa tai kaipausta. Tässä lie sitten jonkinmoinen tiedostamaton kaihoisan kaipuun vaihe meneillään. Eeva Kilven runoista olen pitänyt aina. Samoin Anna-Mari Kaskisen runoista. Joka kerta niitä lukiessa löytää uutta ajateltavaa. Vanhuus ja vanhan ihmisen elämä ei vaikuta noiden runojen perusteella kovinkaan ruusuiselta, enemmänkin ryppyiseltä, yksinäiseltä ja tarpeettomalta. Niissä korostuu myös ihmisen kaipuu toisen luo, hellyys, rakkaus tai sen puute vielä vanhoilla päivilläkin.
Tummuvan kesäyön kaihoon kuuluvat myös vanhat iskelmät, joita olen YouTubesta löytänyt. Toisen maailmansodan aikainen musiikki on makuuni, esim Vera Lynnìn We’ll Meet Again. En minä ihan niin vanha ole että ne laulut kuuluisivat nuoruuteeni, mutta joitakin noista lauluista olen kuullut usein soitettavan ja ne kuulostavat tutuilta. Vanhat Amerikan elokuvat kuten Gilda, Kuutamoserenadi ja Päivien kimallus, olen nähnyt moneen kertaan ja taitaapa minulla olla jokunen CD:lläkin. Noiden elokuvien musiikki kuuluu tänä päivänä elokuvamusiikin kuolemattomiin klassikoihin. Ja suosikkeihini. Miksi ei enää tehdä vastaavaa?
Älä kulje edelläni,
en ehkä seuraa.
Älä kulje perässäni,
en ehkä johda.
Kulje rinnallani
ja ole ystäväni.
(Albert Camus)
Kuva: Kamera Nikon CP 8800 - 2001
