Muutamia kortteja sain sentään tehtyä noista epätarkoistakin kuvista. Esimerkiksi tämä kuva ei ole ihan terävä, mutta saan siitä kyllä kohtuullisen hyvän tulosteen uudella Canonin Shelpy-valokuvatulostimellani. Kunhan ehdin kirjoitan ajatuksiani/kokemuksiani em. tulostimesta.
Nyt täytyy taas mennä…
Youtube: Mari Palo - Tonttu
Soikoon tämä Juha Tapion koskettava laulu isänpäivän kunniaksi. Harva isä tänne sivuilleni eksyy, mutta virtuaalimaailma on ihmeellinen …jos vaikka. Laulu on joka tapauksessa upea! Sanomaa siinä on niin isille ja äideille kuin mummoille ja vaareillekin.
Kaksi puuta
Minä rakastan näitä iltojani kanssas sun
kun hetken päässä aamu odottaa
ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme ja helppo huominen on unohtaa
oomme taas kuin kaksi lasta, ne jotka aikoinaan puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan
ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: me kai ollaan niin kuin nuo
kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ne kestää joka tuulen ja sään
kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan
Kaksi ylvästä ja nuorta
varmoina on voimistaan
taivaankantta kohti kasvaneet
ehkä vuodet ovat vuorta ja talvet viimoillaan hiukan ohuemmaks raapineet
kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet
se ihme on kai vasta
oomme tänne selvinneet
ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: mehän ollaan niin kuin nuo
kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ne kestää joka tuulen ja sään
kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan
kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ne kestää joka tuulen ja sään
kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan
YouTube: Juha Tapio - Kaksi Puuta 2008
Helkkari että risoo nuo kunnalliset palvelut. Vaalit olivat vasta ja puheet sitä myöten yhtä hyvinvointiyhteiskuntaa ja tasa-arvoa. Hah!
Soitin tänään meidän mummin (90 v) asioissa erään kaupungin palvelukeskukseen. Ja koska asun satojen kilometrien päässä kyselin puhelimessa ruokien kotiin toimituksesta, lähinnä kuinka asiassa tulisi menetellä. - No - täti joka vastasi puhelimeen sanoi heti alkuunsa että eihän se näin käy että tässä puhelimessa vaan tilataan ruokatoimituksia. Enkö tiedä että siinä toimituksessa on monta vaihetta kotikäynteineen ja tarvekartoituksineen. Perskules kun ei täti ymmärtänyt että meidän kannaltamme juuri menettelytapa tässä olisi alkuun kysymyksessä. Ei toki minulla ollut aikomustakaan astua palvelutädin herkille varpaille, mutta mistä helkkarista minä voin tietää miten tässä pitää käyttäytyä kun en ole koskaan ennen moista palvelua “anonut”.
Jankkauksen jälkeen viesti meni vihdoin perille ja päästiin asiaan eli kuinka tässä asiassa edetään protokollan mukaisesti. Palvelutädin joka toinen lause alkoi ei käy, eikä se niin ole, ei ole ollenkaan itsestään selvää jne…
Tekisipä mieleni sanoa mitä todella ajattelen kaupungin virkamiesten/naisten palvelualttiudesta. Sitä ei yksinkertaisesti ole. Melkein piti pyytää anteeksi että vaivasin.
No - huomenna menee joku “ystävällinen” virkailija kartoittamaan mummin tilannetta. Huoh! Pitää jo kerätä voimia ja nauttia vitamiineja että kestää seuraavan erän kotipalvelua vastaan.
Lainaa vain
Alkup.nimi: Child of mine
Sävellys: Carol King
Suom. sanat: Hector
Esittäjä: Maarit
Sä maailmaani katsot kummallista niin.
Ihmeitäsi etsien sä törmäät valheisiin.
Ja kaikki nuo valheet on juoni aikuisten.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.
Lainaa vain, lainaa vain
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.
Harhaan sua mä ohjaan, teet itse valinnat.
En tahdo tietäs kaventaa, kun nään sun kasvavan.
Sulta opin paljon ja riittää kun muistan sen.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.
Lainaa vain, lainaa vain
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.
Toiveesi kannat maailmaan, ne murtuu kun törmäät ihmisiin.
Nuo muistoissaan kulkee ja tekee ahtaaksi maan.
Ei lapsuuttaan voi elää uudestaan
Mä muistan, kun synnyit, tulit ja huusit niin.
Huudat vielä uudestaan öihin pimeisiin.
Mä toivon, että pärjäät yli yön huomiseen.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.
Lainaa vain, lainaa vain
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.
YouTube: Maarit - Lainaa vain
Murkun syysloma on sitten ohi. Säät eivät oikein suosineet näitä vapaapäiviä. Kovin oli sateista ja jos ei satanut vettä niin kylmänkostea tuuli piti huolen siitä että ulkona ei juurikaan oleiltu muutamaa iltalenkkiä lukuun ottamatta.
Popsittiin herkkuja, pelattiin korttia tai tietokonepelejä, katsottiin telkkaria ja vain oltiin. Ja tämä on erityisesti mainittava; nukuttiin aamulla pitkään. Oikeammin se oli murkku jota ei saanut sängystä ylös ennen puolta päivää. Kaikkihan sen kyllä tietävätkin.
Toisaalta joutilas oleilukin on joskus ihan paikallaan. Arki kun on murkuillakin työntäyteinen kouluineen, kavereineen ja harrastuksineen. Harrastukset vievätkin suuren osan nuorten ajasta eikä ne harrastukset ole useinkaan enää mitään harrastelua, vaan todella hikistä hommaa, harkkareineen ja matseineen. Muutaman päivän löhöloma tekee hyvää sekä sielulle että ruumiille.
Mietin usein miten nopeasti aika kulkeekaan. Kuten nyt tuo meidän murkku 14 v. ja noin 180 cm. Ihan äsken hän oli pieni puuhakas poika joka rakasti uimista, mäenlaskua, kivien heittelemistä veteen ja jalkapalloa mamman kanssa. Joskus muistelen kaiholla noita aikoja, yhteisiä lomamatkojamme ja erilaisissa leikeissä “riehuntaamme”. Että ne olivat hauskoja aikoja.
Tämä päivä on eri tavalla hauskaa ja elämän suola taitaakin olla sen vaihtelevaisuus. Ihanaa saada seurata noiden nuorten kehittymistä ja aikuistumistakin.
YouTube: Katri Helena - Ei kauniimpaa
… ei todellakaan.
Se on sadepäivä. Huonosti nukuttu yö takana. En tiedä mikä valvotti, mutta aina vähän väliä olin hereillä. Katsoin illalla telkkaria oikein olan takaa. Big Brotheria ja Diiliä. Ehkä en saanut nukuttua noissa ohjelmissa esiintyvien henkilöiden vuoksi, ovat nimittäin raivostuttavia. Big Brother talon asukkaat ovat kummallista seurakuntaa. Otanta Suomen nuorisosta armon vuonna 2008? Paljasta pintaa ja sekoilua talon asukkaiden keskuudessa on taatusti tiedossa. En jaksanut katsoa kuin taloon saapumisen, ensimmäisen illan juhlintaa ja saunomista en enää kestänyt. Tämä porukka on päättänyt päihittää omituisuudellaan kolme aiempaa tuotantokautta - sitä ollaan niin rempseitä ja rohkeita että vanhaa meinaa hävettää. Hoh hoijaa.
Diilin finaalikaksikko on yllätys. Varsinkin se nuori kaveri joka ei yleensä ole halunnut tehdä mitään aiemmissa tehtävissä vaan on teettänyt työt muilla ja luimuillut itse taustalla typerine ajatuksineen. Luihu, epärehellinen tyyppi, toivon hartaasti ettei hän voita koko skabaa. Jos voittaa uskottavuus tähänkin ohjelmaan on mennyttä.
Ei se toinenkaan suosikkini ole, mutta ehdottomasti parempi kuin tämä luihu luikero.
No niin. Aamulla nukuin sitten tavallista pitempään. Mies oli tapansa mukaan jo pihalla omissa hommissaan. Huvimajan lautalattiaa pitää kuulemma fiksata vielä vähän, joten siellä hän sirkkelöi jo varhaisesta aamusta. Ja hupsista - hän sirkkelöi toisen kätensäkin. Onneksi ei luita mennyt, mutta verta tuli aivan valtavasti. Säikähdin todella paljon ja kun täältä on matkaa terveyskeskukseen muutama kymmenen kilometriä olin aivan hätäännyksissäni. Inhoan yli kaiken kaikenlaisten ruhjeiden näkemistä mutta nyt piti saada veren tulo loppumaan eikä auttanut muu kuin toimia. Puristussiteen kanssa veren tulo saatiin onneksi loppumaan ja sain puhdistettua pahannäköisen haavan ja puhtaasta t-paidasta leikkasin tiukan siteen käsivarren ympärille. Pienen lepohetken jälkeen mies on jälleen pihalla sirkkelinsä kanssa. Minkäpä sille voi - itse olisin vastaavassa tilanteessa pakannut tavarat ja lähtenyt kaupunkikotiin parantelemaan haavojani.
Iltapäivällä lähdemme kotiin joka tapauksessa. Meillä on onneksi mökin ja kaupunkikodin välinen matka vain reilut 40 km ja syksyn tullen täällä mökillä voi piipahtaa vaikka vain päiväseltään. Käymmekin täällä varmasti joulukuun alkuun saakka, kuten teimme viime vuonnakin.
LOVE
It’s a love that grew along with you
as you came to learn
and care more about each other.
It’s a love
that’s kept bringing you closer
and that’s shown you
you were meant to spend
the rest of your lives together…
May the love that’s brought you
to this wonderful day
continue to bring you closer,
and make you even happier
than you can imagine.
Congratulations
*****
May your happiness together
grow deeper,
your friendship stronger,
and your romance sweeter
through all the days
and years of your life.
Congratulations
and Happiness always
*****
If you treat each other kindly
with compassion and with trust,
and always let your tender feelings show,
If you laugh together often
and enjoy the time you share,
but give each other space to learn and grow…
If you understand your differences,
respecting who you are,
and put each other first
in all you do –
Your marriage will be beautiful,
a reason to feel proud,
and a special source of love
your whole lives through.
Congratulations
*****
Though time can change
so many things,
May this one thing be true…
That time
will never change the love
Between the both of you.
Happiness Always
in Your New Life Together
*****
Wishing you
many wonderful years
of happiness together!
*****
“When wedding bells ring,
it’s a love song
that joyfully
brightens the air,
To tell all the world
of two people in love
and the
wonderful promise
they share.”
*****
May the love that’s brought you
to your blessed wedding day
continue to bring you closer
and make you very happy together.
*****
YouTube: Woman In Love
Meidän “ilopillerimme” Nellaneiti poseeraa. Salamavalo vähän häikäisee silmiä ja sekös naurattaa.
Olet perhonen leikeissä kukkivan kesän.
Olet pääskysenpoika piilossa pesän.
Olet rauha ja riemu ja rakkaus hellä,
kevyt sylissä kantaa - ja sydämellä.
Olet ruusu ja kukkiva kirsikkapuu.
Olet satujen keiju nauravasuu.
Ja kun tarkaan katson, niin yllättäen
Sinun suojanas siivet valkeat nään.
Runo on Salon seudun kirjoittajien vihkosesta Sananjalkoja (1983)
Kamera Canon EOS 450D + kittiobjektiivi EPS 18-55 mm + kameran salama.
Olen lähdössä kotikaupunkiini, lapsuuteni maisemiin, muutamaksi päiväksi. Se kaupunki on kehittynyt vuosikymmenien aikana suurkaupungiksi, mutta monelta osin se on vielä kuin silloin ennen. Katri Helenan kappale Niin kaikki on kuin ennenkin on kaunis, muistoja mieleen tuova esitys, jonka olen tänä kesänä löytänyt uudelleen. Ystävät ovat vanhentuneet ja osa on muuttanut muualle joten todellakin, “vieras kansa” siellä vaeltaa, kaupungilla kävellessä ei juurikaan tuttuja tapaa.
Meidän mummi, joka täyttää elokuussa 89 vuotta on kokenut muutoksen voimakkaasti kun useimmat ystävät ja sukulaiset ovat poistuneet joukostamme ja kaupunkikuvakin on muuttunut vuosien myötä. Kaikki tutut paikat eivät näytä enää tutuilta.
Myöskin yksinäisyys ja ikävä ukin kuoltua on ollut lähes päivittäinen puheenaihe. Hän kaipaa miestään ja vanhoja hyviä aikoja, joita ei kukaan voi hänelle enää antaa vaikka kuinka tahtoisi. Mummi asuu yksin omassa kodissaan ja on pieniä muistiongelmia lukuun ottamatta ikäisekseen skarpissa kunnossa. Ensi vuonna olisi sitten suuret juhlat, 90- vuotispäivä!
PS. Pidän kaikista Katri Helenan vanhoista lauluista ja nuoren Katrin äänestä. Tuo äänen sävy: metallinkirkas sointi ja laulusta välittyvä ilonen positiivisuus ovat valloittavaa kuultavaa. Iän myötä hänen laulutapansa on muuttunut, siitä puuttuu täysin tuo alkuaikojen välittömyys. Laulutekniikka on parantunut, mutta olisiko se liika yrittäminen joka minua häiritsee uusimmissa lauluissaan. Meneekö tässäkin asiassa tekniikka tunteen edelle?
Kuva: Canon EOS 350D
