Kello on 01:35 ja istun bussissa Jyväskylän linja-autoasemalla odotellen bussin lähtöä kohti Helsinkiä. Sen pitäisi tapahtua tasan klo 02.00.
Tänä vuonna tämä yöbussi on tullut tutuksi ja maisemat bussireitin varrella. Tänään tosin maisemista ei ole voinut juurikaan nauttia, koko matkan ajan on ollut pimeää ja loppumatka menee samoissa merkeissä. - Vielä muutama tunti niin pääsen kotiin, omaan sänkyyn pitkästä aikaa.
Miniläppäri toimii oikein hyvin. Tässä Jyväskylän keskustassa löysi automaattisesti 3 langatonta verkkoa ja Mokkulakin toimii vikkelään, paremmin kuin koskaan. No - Mokkulalle tässä lie kenttää tarpeeksi. Toimisipa mökillä yhtä hyvin.
Kirjoittaminen tällä näppäimistöllä vaatii totuttelua, vaikka se on kyllä paljon helpompaa kuin kirjoittelu kännykän näppäimillä. Tässä saa olla tosi tarkkana ainakin näin alkuunsa. Pienistä kirjoitusvirheistä tms. ei siis kannata välittää :).
Rakastan näitä nykyajan vempeleitä kuten tietokoneita kaikkinen ihanine oheislaitteineen, digikameroita, skannereita ja kuvankäsittelyohjelmia. Tietotekniikan maailma on kuin suuri ristisanatehtävä. Yksi oivallus johtaa toiseen ja kun oppii hyödyntämään kaikki epäonniset kokeilut ja säheltämiset erilaisten laitteiden kanssa tulevat perusasiat jossakin vaiheessa jokseenkin tutuiksi.
Johtuen sukupuolestani ja ehkä iästänikin, olen aika lailla yksin näiden tietokoneitteni ja digikameroitteni yms.kanssa. Ikäisistäni naisista, ystävistäni, en juuri koskaan saa juttukaveria jos/kun haluan pohdiskella esim. uusimpia tietotekniikan ihmeitä, digikameroiden kehitystä jne. Näissä asioissa tulen huomattavasti paremmin toimeen miesten kanssa. Ja mitä nuorempia sitä parempi - nuoret ovat imeneet tietotekniikan aakkoset jo “äidinmaidossa” ja tietävät näistä asioista keski-ikäisiä lajitovereitaan enemmän, eivätkä he myöskään panttaa tietoa kuten jotkut vanhahakot nörtit saattavat tehdä.
No - nyt sitten sorruin miniläppäriin. Kaikkihan tietävät nämä A5 kirjekuoren kokoiset laitteet joista on puhuttu jo jonkin aikaa. Törmäsin tähän ihanuuteen eräässä ostosparatiisissa enkä voinut sitä vastustaa. Olen nimittäin matkoilla ja potenut jo joitakin päiviä vieroitusoireita kun nettiin eikä sähköpostiin ole pääsyä. Kaiken varalta pakkasin onneksi lähtiessäni mukaani kännykän ja laturin ja digipokkarin ohella myös mokkulani, joten miksi vastustaa kiusausta kun nettimaailma on ihan käden ulottuvilla, ei puutu kun pieni ja kevyt kannettava?
Tämä laite on kätevä. Pieni, vain kalenterini kokoinen, ja kevyt ja se pitää sisuksissaan kaiken tarpeellisen. Käyttöjärjestelmä on Windows XP ja kone hakee automaattisesti langattoman verkon jos sellainen on saatavilla. Kun ei ole, Mokkulan USB kaapeli vain koneeseen ja kaikki muu käy automaattisesti. Voisiko olla sen helpompaa tapaa surffailla tai lukea sähköpostejaan?
Minliläppärin tiedot: Acer Amilo One. Muisti 1 Gb, kovalevy 120 Gb, 3 x USB, SD-kortinlukija, Windows XP jne. - Suosittelen lämpimästi, varsinkin paljon matkusteleville tai muuten tien päällä liikkuville.
Täällä mökillä olen Mokkulan varassa. Nettiyhteys toimii joten kuten, mutta esim. musiikkia ei tällä Mokkulalla pysty kuuntelemaan eikä elokuvia katsomaan. Pahus. Mökkimme on katvealueella ja vaikka lähistöllä on kuulemma 3 tukiasemaa meille asti ei signaali yllä. Sivujen lautausta kun odottelee 15-20 min. se kysyy hermoja ja kärsivällisyyttä. Kirjoittelu ja nettisurffailu saa odottaa kun pääsen taas kotiin ja kunnollisten nettiyhteysten pariin.
Syksyn tuntua on jo ilmassa. Eilen raivasin kasvimaata, leikkasin pois Persiljat, Piparjuuret ja jättikokoiseksi kasvaneen Lipstikan. Varsinkin piparjuuren kimpussa ovat lehtikotilot juhlineet, niin täynnä reikiä sen valtavat lehdet olivat. Jollakin tavalla kotilot pitäisi saada kuriin, en vain tiedä miten. En ole montaa nähnyt, mutta kaikesta päätellen niitä on runsaasti tässä meidän mäellä. Ensi vuonna en aio moista sietää.
Marjapensaiden lehdetkin alkavat kellastua ja kaikki kurpitsani ovat haihtuneet aivaan tuuliin. En todellakaan tiedä mitä noille kurpitsoille tapahtui. Tuolla ne levittelevät edelleenkin lonkeroitaan pitkin nurmikenttiä ja kukkivat komein keltaisin kukin, mutta joka ikinen pikkukurpitsa on häipynyt jonnekin. Ainoa vaihtoehto on että jokin eläin, rusakko, kissa tms. käy syömässä ne ennen kuin ehtivät kasvaa täyteen kokoonsa. Ei tule mitään valtavaa kurpitsasatoa ja halloween on juhlittava ilman itse kasvatettuja keltaisia kurpitsoja.
Ilta alkaa hämärtää vaikka kello on vasta seitsemän. Koko päivä tässä on jännitetty tuleeko sade - pilvet taivaanrannalla ovat näyttänee niin uhkaavilta. Siellä ne näyttävän olevan edelleenkin, mutta päivän maalaushommat on saatu tehtyä joten ei enää väliä sataako tai ei. Laitan pihapuuhun muutaman kynttilälyhdyn, tulen kammarin pönttöuuniin ja alan nauttia leppoisasta loppukesän illasta. Sauna on jo lämpenemässä.
Aurinkoinen aamu, vaikkakin vähän viileän puoleinen. Täällä mökillä on tullut tavaksi heti herättyä istahtahtaa hetkeksi yöpaidassa ulos portaalle haistelemaan kesän tuoksuja. Viime aikoina aamut ovat olleet sateisia, kostean tuhnuisia, mutta tänään paistoi aurinko. Eipä silti, portaan katoksen alla on hyvä istuskella “haaveilemassa”vaikka vähän sataisikin, kun on vaan sopivan lämmin sää. Siinä portaalla on hyvä miettiä tulevan päivän “ohjelmaa” ja kuunnella hiljaisuutta, jonka rikkoo vain lintujen liverrykset.
Aamutoimien jälkeen kiersin ulkona kameran kanssa. Tarkoitus on kartoittaa vähän mitä missäkin kasvaa jotta muistan sen siinä vaiheessa kun alan karsia ja siirrellä kasveja ryhmiin eri puolille pihaa. Siinä vasta onkin tekemistä. Tämä tontti on metsän kainalossa, kallioisen harjun suojassa kivistä ja aika lailla kuivaakin maata, joten täällä viihtyvät parhaiten kivikkokasvit ja muut kuivan karuissa oloissa viihtyvät kukat ja pensaat. Ja niitä totisesti riittää. Entiset tontin haltijat ovat istuttaneet oman mielensä mukaisesti kasveja suunnittelematta kokonaisuutta sen kummemmin, joten kukkaa ja kortta pukkaa nyt joka kolosta. Kaikkia kasveja en edes tunne ja olenkin voinut karsia aikojen kuluessa epähuomiossa esim. joitakin käytökelpoisia perennoja “siivousinnossani”.
Esimerkiksi sormustinkukkaa on neljässä eri paikassa eri puolilla pihaa. Ne ovat tosi komeita, tanakkavartisia ja vahvoja, lähes puolitoista metrisiä komistuksia, todella kerrassaan komeita kasveja. Niitä en oikein uskalla siirrellä, koska en tiedä kuinka ne siihen suhtautuvat. En haluaisi pilata noin komeaa kasvua!
Kuvia laitan myöhemmin, tämä mokkula kun ei oikein toimi mökkioloissa. Mokkula on niiiin pahuksen hidas ja sen käyttö näissä oloissa kysyy todella hermoja. Kuvien lataamisesta ei tule yhtään mitään ja teenkin sen aina kotona käydessämme. Käymme kotona jälleen viikon lopulla vähän pyykkiä pesemässä ja tankkaamassa ruokavarastoja. Siinä ohessa hoituvat muutkin asiat.
