Sanat, kuvat ja sävelet

Kuten olen tainnut kertoakin, olen istuttanut tänä syksynä mökille noin 5-6 jouluruusua. Käyn niitä katsomassa joka kerta mökillä ollessamme. Nehän ovat ikivihreitä ja siten kukkapenkin komistuksia marraskuun harmaudessakin. Nyt niihin on tullut nuppuja. Maasta pukkaa jo aika isoja silmuja ja jännityksellä odotan tarkoittaako tuo kukintaa ja millaisella aikataululla. Tämän yksilön lisäksi nuppuja on nähtävissä 2-3:n muukin taimen juurella. Aivan ihana nähdä elämää syksyisessä puutarhassa kun kaikki muu näyttää kuolleelta ja vähän ränsistyneeltäkin.

Parvikelaatikkoa, siellähän on myös pari jouluruusua, en vielä ole ehtinyt tutkia. Teen sen heti huomenna päivänvalon aikaan. Jospa sekin innostuisi kukkimaan.

Kuvassa näkyy etualalla 2 nuppua ja tuolla takana oleva valkoinen pallukka on myös nuppu!

Kaltaiseni kaupunkilaistyttö ei voi kun ihmetellä kuinka hirvittävän pimeää voi pimeällä olla. Varsinkin tällaisena myrskyiltana, kun tuuli humisee mökin ympäristön puissa ja ravistaa mökin nurkkia ja ikkunoita. Kynttilänvalossa täällä istutaan ja toivotaan että jossakin vaiheessa ennen aamua saataisiin taas sähköt päälle. Vanha pönttöuuni on lämmitetty päivällä joten siitä riittää lämpöä aamuun saakka, mutta esim. kahvinkeiton voi tältä illalta todennäköisesti unohtaa. Toivottavasti sitten aamulla.

Pääkaupunkiseudulla nämä sähkökatkokset olivat aina lyhyitä, mutta en tiedä miten on näiden pikkukylinen kanssa. Huomenissa on lähdettävä kaupunkiin jos ei saada virtaa. Mokkulan kanssa surffailu tai kirjoittaminen on hidasta ja se kuluttaa akkua joten sitäkään ei ole järkevää tässä tilanteessa liikaa harrastaa. No - jaa. Pitänee lopettaa ja säästää läppärin akkua huomiseen.

Kolme päivää on oltu mökillä vaihtelevissa säissä. Pihatöitä on kuitenkin tehty kiitettävällä tavalla. Tuuli on tanssittanut lehtiä ympäri pihamaata ja haravanvarressakin liikuntaa on tullut tavanomaista enemmän.

Päivä on lyhyt. Valoisaa aikaa on noin 08:00 – 18:00, siinä ei ole varaa pitkiin taukoihin, joten töitä on paiskittu hartiavoimin tauotta. Se tuntuu lihaksissa ja selkä taitaa olla aivan juntturassa.

Viimeisimpiä istutuksia ovat olleet Marjaomenapensaat ja muutamat Kärhöt. Olin unohtanut yhden kärhöistä kasvihuoneen hyllylle ja parissa viikossa se oli alkanut tehdä siellä uutta kasvua. Harmittava juttu, se kun tulee karvaasti pettymään uudessa kasvupaikassaan – ensi viikolle on luvattu huomattavasti kylmempiä päivälämpötiloja.

Viime kesän puutarhaunelmani eivät toteutuneet – ainakaan kaikilta osin. Hyötyviljelykokeiluni ja kurpitsat olivat suurimmat pettymykset. Puutarhani olisi ylipäätään kaivannut enemmän auringonvaloa ja lämpöä. Mutta niin monen muunkin.

Nyt unelmoin jouluruusun kukista. En tosin tiedä kukkivatko tänä vuonna istutetut taimet jo seuraavana keväänä, mutta elän toivossa. Se on kuitenkin selvä etteivät ne vielä jouluna kuki. Mökille istutin 4-5 jouluruusua ja jos ne kukkivat maalis- huhtikuussa voi olla että en ole niitä täällä näkemässä. Riippuu tietenkin keväästä, mutta yleensä mökkeilymme alkaa huhtikuun loppupuolella. Toisaalta voisivatkohan ne kukkia kesän mittaan uudelleen? Jää nähtäväksi.

Pari jouluruusua istutin laatikkoon jonka aion viedä kotiin lasitetulle parvekkeelle. Kokeilen jos saisin sen siellä kukkimaan, se olisikin upea juttu.

Sanoinko jo; tykkään ihan mahdottomasti jouluruusun kukista. Tämä on ensimmäinen kerta kun yritän niitä itse kasvattaa. Jänskättää kuinka onnistun.

Puutarhan rapsuttelun ja istutusten lisäksi olen kerännyt lähimetsästä mustikan- ja puolukanvarpuja, kanervaa ja katajaa. Katajan oksat napsin myrskyn kaatamasta katajasta. Nyt oksia on mökin pihalla amppeleissa ja muutamassa ruukussa. Mökki näyttää asutulta ja se toivottavasti pitää kutsumattomat vieraat loitolla talven aikana, jolloin täällä on hiljaisempaa.

Kuinka pitkälle käymme mökillä riippuu syksystä. Syystyöt on tehty. Kaikki alkaa kuitenkin olla valmista talven tulla kun on tullakseen.

Ylimmässä kuvassa jouluruusuni valmiina kukkimaan? Mehikasvien talvenkestävyyttä en tiedä joten ovat siinä nyt vain koristeena.

Toisessa kuvassa “risuamppeli”, mustikanvarpuja ja kanervaa.

Kamera on tietty EOS 450D.

 

Keijunmekko on kesäkukka joka minun on joka kesä saatava. Se on uskomattoman sitkeä kasvi ja kun se alkaa kukintansa se jatkuu pakkasiin saakka.

Tänä vuonna, alkukesästä,  hankin komean taimen. Ajattelin että saan upean, näyttävän  kukkapylvään loppukesäksi se kun alkaa kukintansa aika myöhään.  Sitten tuli ne alkukesän hallayöt ja vesisateet. Kasvi oli välillä oman onnensa varassa mökillä, ulkona.Ja siinähän kävi niin että kun erään matkan jälkeen tulimme mökille Keijunmekkoni oli siellä henkihieverissään, hukkumassa ruukkuun kerääntyneeseen veteen.

Se oli surkean näköinen ja puolet koko kasvista, jos ei enemmänkin, piti karsia ja yrittää saada jäljelle jäänyt osa virkoamaan. Lämpö ja aurinkoa olisivat olleet suureksi avuksi tässä toimenpiteessä, mutta ne olivat enemmän satunnaisia ilmiöitä kesän aikana. Kasvi virkosi ja aloitti uuden kasvun. Tulos on noissa ylläolevissa kuvissa. Se on komea ja voi hyvin. Tällä hetkellä se kukkii huvimajassa, joten pienet hallat eivät pääse sen kimppuun, mutta kuten joka vuosi on todella harmi kun pakkaset tulevat ja kasvi on hävitettävä.

Kuten jo kerroinkin viime kesän säät eivät todellakaan suosineet kukkien sen kummemmin kuin muidenkaan puutarhakasvien kasvua. Kesän aikana istutetut puut ja pensaat ovat kyllä kohtuullisen hyvässä kuosissa ja ilmiselvästi juurtuneet paikoilleen.  Kukat ovat sitten eri asia. Jotkut kuten mainitut Keijunmekko ja kaikki ruusut ovat loppujen lopuksi menestyneet erittäin hyvin. Kuvissa taustalla näkyvä Mustasilmäsusannakin kukki kohtuullisen hyvin mutta vain lyhyen aikaa.

Pionit siirsin viime syksynä uuteen paikkaan eivätkä ne kukkineet koko kesänä ollenkaan. Se jää nähtäväksi montako vuotta tarvitsevat taas kukkiakseen.

Kurpitsan kasvatus meni aivan vituralleen, viime viikolla hävitin loput epäonnisesta viljelmästäni. Tomaatit eivät ehtineet kypsyä lainkaan. Ne ovat täällä kotona ja näyttävät hiljalleen kypsyvän huonelämmössä. Onneksi voin syyttää kesän säitä näistä vastoinkäymisistä,  muuten voisi olla aihetta vaipua epätoivoon; minusta ei taida olla hyötyviljelijäksi.

Aamulla maa kuurassa ja hirveän kylmä. Taisi olla hallayö. Kamarin vanhan uunin kylki oli vielä lämmin herätessämme ja kun saimme kahvinkeittimen päälle päivän alku tuntui tosi mukavalta. Mies kyllä lähti pihatöihin jo varhain. Siellä on vielä mullan levitystä ja nurmikon paikkaamista ja joitakin pensaita yms. pitää vielä istuttaa jne. Minä pujahdin vielä hetkeksi peiton alle lämpimään.

Kun hiippailin pihalle kahdeksan jälkeen oli lämpömittari vielä nollassa, oli tyyntä ja kylmää. Auringonnousu sai maan höyryämään ja värjäsi peltojen yllä leijailevan usvan punertavaksi , satumaiseksi. Kun siihen lisää keltaisen eri sävyt lehtipuissa ja maata peittävien ruskalehtien värit oltiin kuin postikorttimaisemassa. Koko päivä oli tulvillaan auringonpaistetta, kirkkaan sinistä taivasta ja ruskan sävyjä. Sanoinko jo; harvinaisen upea syyssää ja upea päivä.

Koko päivä oltiin siis ulkona, välillä laitoin ruokaa ja pidimme taukoa, sitten taas ulos. Iltapäivä menikin lehtiä haravoidessa. Onneksi olivat kuivia ja siten keveitä käsitellä. Kyllä tuntuu päivän työt jäsenissä nyt illalla. Huomenna jatketaan. Joku voi sanoa että lehtien haravoiminen on turhaa työtä. Niitä kun tulee koko ajan lisää mitä enemmän tuulee sitä enemmän ja seuraavalla keralla kun tulemme mökille kaikki alkaa taas alusta. Tosin se kyllä kannattaa, sillä kun siivotaan piha syksyllä pääsee keväällä helpommalla, se on huomattu jo aiempina vuosina.

Päivä alkaa olla jo lyhyt. Kesällä puuhailtiin pihalla iltamyöhään, nyt alkaa jo illansuussa hämärtää. Auringonlaskun jälkeen sää kylmenikn nopeasti. Luvassa on taas kylmä yö. Minulla on vielä muutama kesäkukka ulkona ja peittelinkin Marketan ja Amppelipetunian harsolla. Ovat vielä niin komeita etten haluaisi niistä vielä luopua. Varsinkin Marketta on komea; lähes metrin korkuinen ja täynnä nuppuja vieläkin. Se on kukkinut toukokuusta lähtien eli siitä kun sen siirsin pihalle. Huvimajassa on Keijumekko ja yksi Pelargonia, toivottavasti eivät siellä palellu.

Katson samalla kun kirjoitan tätä BB:ia ja on todettava että edellinen postaus ei ihan pitänyt paikkaansa. Nimeämiset menevät niin että häirikköporukka ei saa nimetä ketään, vain Cheryll, Tuuli, Anniina ja Jari-Matti saavat nimetä tämän viikon äänestyksessä olevat. Meniköhän tuo nyt oikein? No - ei se nyt ole maailman tärkein asia. Ainakin sinne päin taisivat nuo tapatumat olla.

Koko kesä sen rakentamisessa meni - ja tulos on tässä. Mielestäni ei yhtään hassumpi. Vielä on paljon tekemistä, nurmi tulee mökin ympärille ja joitakin pensaita. Aikomukseni on istuttaa vielä yhteen kulmaan Clematis piipeämään ikkunan viereen.  Tai oikeastaan voisin laittaa kaksi Clematista samaan kulmaan; alkukesästä kukkivan Alppikärhön ja sen kaveriksi Jalokärhön joka kukkii sitten myöhemmin heinä- elokuussa, jopa syyskuussa, kuten saunan seinustalla olevan kärhöni, siellä se kukkii vieläkin (kuva). Vasemmalle puolelle istutinkin jo syyshortesian, joka kukkii syksymmällä aina pakkasiin saakka. Olen yrittänyt valita uusi kasveja siten, että kukkisivat eri aikaan kesästä. Toisella sivulla on juhannusruusu, se kukkii alkukesästä ja tuon vanhan neilikkaruusun vasemmalle puolelle olen ajatellut pari pionia.  Siinäpä toiveeni alkaa ollakin; ryhmäruusuja jokunen, pionit, kärhöt (clematikset) ja pari pensasta. Kesäkukkia laitan sitten ruukkuihin ja amppeleihin.

YouTube: Billy Vaughn - Come September

… ei todellakaan.

Se on sadepäivä. Huonosti nukuttu yö takana. En tiedä mikä valvotti, mutta aina vähän väliä olin hereillä. Katsoin illalla telkkaria oikein olan takaa. Big Brotheria ja Diiliä. Ehkä en saanut nukuttua noissa ohjelmissa esiintyvien henkilöiden vuoksi, ovat nimittäin raivostuttavia. Big Brother talon asukkaat ovat kummallista seurakuntaa. Otanta Suomen nuorisosta armon vuonna 2008? Paljasta pintaa ja sekoilua talon asukkaiden keskuudessa on taatusti tiedossa. En jaksanut katsoa kuin taloon saapumisen, ensimmäisen illan juhlintaa ja saunomista en enää kestänyt. Tämä porukka on päättänyt päihittää omituisuudellaan kolme aiempaa tuotantokautta - sitä ollaan niin rempseitä ja rohkeita että vanhaa meinaa hävettää. Hoh hoijaa.

Diilin finaalikaksikko on yllätys. Varsinkin se nuori kaveri joka ei yleensä ole halunnut tehdä mitään aiemmissa tehtävissä vaan on teettänyt työt muilla ja luimuillut itse taustalla typerine ajatuksineen. Luihu, epärehellinen tyyppi, toivon hartaasti ettei hän voita koko skabaa. Jos voittaa uskottavuus tähänkin ohjelmaan on mennyttä.

Ei se toinenkaan suosikkini ole, mutta ehdottomasti parempi kuin tämä luihu luikero.

No niin. Aamulla nukuin sitten tavallista pitempään. Mies oli tapansa mukaan jo pihalla omissa hommissaan. Huvimajan lautalattiaa pitää kuulemma fiksata vielä vähän, joten siellä hän sirkkelöi jo varhaisesta aamusta. Ja hupsista - hän sirkkelöi toisen kätensäkin. Onneksi ei luita mennyt, mutta verta tuli aivan valtavasti. Säikähdin todella paljon ja kun täältä on matkaa terveyskeskukseen muutama kymmenen kilometriä olin aivan hätäännyksissäni. Inhoan yli kaiken kaikenlaisten ruhjeiden näkemistä mutta nyt piti saada veren tulo loppumaan eikä auttanut muu kuin toimia. Puristussiteen kanssa veren tulo saatiin onneksi loppumaan ja sain puhdistettua pahannäköisen haavan ja puhtaasta t-paidasta leikkasin tiukan siteen käsivarren ympärille. Pienen lepohetken jälkeen mies on jälleen pihalla sirkkelinsä kanssa. Minkäpä sille voi - itse olisin vastaavassa tilanteessa pakannut tavarat ja lähtenyt kaupunkikotiin parantelemaan haavojani.

Iltapäivällä lähdemme kotiin joka tapauksessa. Meillä on onneksi mökin ja kaupunkikodin välinen matka vain reilut 40 km ja syksyn tullen täällä mökillä voi piipahtaa vaikka vain päiväseltään. Käymmekin täällä varmasti joulukuun alkuun saakka, kuten teimme viime vuonnakin.

Täällä mökillä olen Mokkulan varassa. Nettiyhteys toimii joten kuten, mutta esim. musiikkia ei tällä Mokkulalla pysty kuuntelemaan eikä elokuvia katsomaan. Pahus. Mökkimme on katvealueella ja vaikka lähistöllä on kuulemma 3 tukiasemaa meille asti ei signaali yllä. Sivujen lautausta kun odottelee 15-20 min. se kysyy hermoja ja kärsivällisyyttä. Kirjoittelu ja nettisurffailu saa odottaa kun pääsen taas kotiin ja kunnollisten nettiyhteysten pariin.

Syksyn tuntua on jo ilmassa. Eilen raivasin kasvimaata, leikkasin pois Persiljat, Piparjuuret ja jättikokoiseksi kasvaneen Lipstikan. Varsinkin piparjuuren kimpussa ovat lehtikotilot juhlineet, niin täynnä reikiä sen valtavat lehdet olivat. Jollakin tavalla kotilot pitäisi saada kuriin, en vain tiedä miten. En ole montaa nähnyt, mutta kaikesta päätellen niitä on runsaasti tässä meidän mäellä. Ensi vuonna en aio moista sietää.

Marjapensaiden lehdetkin alkavat kellastua ja kaikki kurpitsani ovat haihtuneet aivaan tuuliin. En todellakaan tiedä mitä noille kurpitsoille tapahtui. Tuolla ne levittelevät edelleenkin lonkeroitaan pitkin nurmikenttiä ja kukkivat komein keltaisin kukin, mutta joka ikinen pikkukurpitsa on häipynyt jonnekin. Ainoa vaihtoehto on että jokin eläin, rusakko, kissa tms. käy syömässä ne ennen kuin ehtivät kasvaa täyteen kokoonsa. Ei tule mitään valtavaa kurpitsasatoa ja halloween on juhlittava ilman itse kasvatettuja keltaisia kurpitsoja.

Ilta alkaa hämärtää vaikka kello on vasta seitsemän. Koko päivä tässä on jännitetty tuleeko sade - pilvet taivaanrannalla ovat näyttänee niin uhkaavilta. Siellä ne näyttävän olevan edelleenkin, mutta päivän maalaushommat on saatu tehtyä joten ei enää väliä sataako tai ei. Laitan pihapuuhun muutaman kynttilälyhdyn, tulen kammarin pönttöuuniin ja alan nauttia leppoisasta loppukesän illasta. Sauna on jo lämpenemässä.

Sain vihdoinkin nuo pahuksen rimat valmiiksi. Onneksi sääkin suosi - tänään sitten tuleekin vettä kuin esterin ahterista! Jepulis mikä päivä.

Lisäksi olemme juuri lähdössä erään sukulaisemme häihin ja keli on tällainen! Häiden pitopaikka on mitä romanttisin: Miekan Maaseutukartano Hauholla. Toivottavasti saateen suhteen on edes pientä taukoa jotta saisin edes juokusen kuvan hääparista romanttisessa ympäristössä.

Häät ovat aina ihania juhlia olipa sää sitten mikä hyvänsä. Ne tuovat myös omakohtaisia muistoja mieleen itse kullekin omista häistä ja nuoruuden kultaisesta ajasta.
YouTube: Nuoruusmuistoja

Kamera: EOS 450 D

Tämä “leikkimökki” on ihana. Sisätiloissa voi toteuttaa mieleisiä sisustusunelmiaan niin paljon kuin vain varallisuus sallii. Itse asiassa mökin sisällä pääsee halvalla, tapetetit, maalit ja verhot eivät niin hirveästi maksa - toista on puutavara, kattopaneelit, lattiamateriaalit, kaakelit yms.

Eilen oli vaiherikas päivä; huvimajan ikkunaelementtien maalaamista ja verhojen ompelua. Huvimajan verhot saavat vielä odottaa, nyt työn alla on mökkikeittiön verhot ja makkariin tulevat ruusuverhot. Makuhuoneesta tulee puna-valkoinen, ruusua, ruutua, raitaa jne. county stylea joka tapauksessa. Tai ainakin sinne päin. Saa nähdä millaista sillisalaattia siitä syntyy. Punaisen Laura Ashleyn ruusukankaan löysin Eurokankaasta edullisesti, se on kakkoslaatua - joka käy tähän tarkoitukseen vallan mainiosti - ja huomattavasti priimaa halvempaa. Keittiön ruutukangas on vanhoja “aarteitani” tässä tuli taas todettua: aika tavaran palkitsee.

Maalaaminen on aivan karmeata hommaa. Suuret tasaiset pinnat vielä menevät jotenkin, mutta kaiken maailman listat ja ulokkeet ovat aivan hirveitä maalattavia. Vaikea on myös arvioida maalin määrä pensselissä. Sitä tuntuu olevan aina liian paljon tai liian vähän. Huvimajaan tulevat ikkunat ovat niitä pieniä ruutuikkunoita joissa on kymmeniä ohuita puulistoja ja niitä tässä olen lähdössä taas maalaamaan (toiseen kertaan).

Aamulla oli lämpöasteita vain +5. Siellä on vieläkin aika viileätä ja voimakkaan aamukasteen vuoksi kosteaakin. Kun ei nyt vielä alkaisi hallayöt, se se vasta pahuksenmoista olisi. Esim. kurpitsa on hyvin hallanarka eikä se kyllä kestä yhtään ainoata hallayötä. Ja lisäksi se on kookas kasvi , venyy koko ajan lisää pituutta - tuolla se on kohta jo naapurin puolella, sitä ei voi peittää harsollakaan. Onneksi tomaatit ovat kasvihuoneessa - siellä on jo toistakymmentä pikkutomaattia kypsymässä.