Sanat, kuvat ja sävelet

“Kynttilät taas valon tuovat joulunajan hämärään.
Pakkastaivaan kirkkaat tähdet, yöhön antaa loistettaan”.

Huomenna on ensimmäinen adventti ja joulun odotus alkaa ihan virallisestikin. Hoosianna virittää tunnelman joulun aikaan, se on kuin kevätjuhlan suvivirsi, haikean suloinen ja aina yhtä lailla mieltä liikuttava, rakas.

Lähes viikko on oltu reissussa ja maanantaina pitäisi lähteä ajelemaan kotia kohti - jos vain säät sallivat. Ne ovatkin olleet vaihtelevat. Viikkoon on mahtunut tuulta ja tuiskua, räntää ja vesisadetta, ja tänään kuivempaa pikkupakkasta.

Ihana päästä kotiin joulua valmistelemaan. Siivoukset on tehty ennen reissuun lähtöä ja nyt on vain loppusilauksen aika. Ja joitakin joulukoristeita kai pitää kaivaa vinttikomeron kätköistä vaikka en hillittömästä koristelusta välittäisikään.

Joitakin joululahjojakin on tullut hankittua kun on kuljettu kaupoilla. Esimerkiksi kun eräs elektroniikkaketju vietti täällä avajaisia ja satuimme paikalle piti meidän tarkistaa tarjonta muiden mukana. No - siellä oli sitten “tarjouksia”, vaikka mitä. Kymmenen metrin pituisessa kassajonossa kiinnitti huomiota lähes jokaisella jonottajalla käsissä oleva laatikko, joillakin kaksikin. En oikein nähnyt mitä se piti sisällään, mutta totesin miehelle että nähtävästi tuollainen laatikko pitää olla jokaisella itseään kunnioittavalla asiakkaalla - mistäkähän niitä löytäisi! Aikani valtavaa hallia kierreltyäni löysinkin salaperäisen laatikon - se olikin jännä juttu ja kohtuu hintainen ja tarjouksessa of course. Kuten arvata saattaa myös minun oli ihan pakko ostaa se - tämä ostos oli kyllä heräteostos vailla vertaa ja odotankin jännityksellä jouluaattoa ja tämän lahjan aiheuttamia reaktioita sen saajilta. - Mitä se on, en voi tässä paljastaa - sen pitää olla yllätys.

Toisella silmällä katson BB:n viimeistä lähetystä. Haikeutta ilmassa sielläkin. Toivon Anniinan voittavan - ihan senkin vuoksi että talon pojat ovat joskus vaikuttaneet liian varmoilta voitostaan ja naisena pidän tässä ja nyt naisen puolta. Sekin on sanottava että voittipa tämän taloprojektin kuka hyvänsä se ei hatkauta elämääni sinne eikä tänne.

Että pitää mammalla kiirettä. Ensi viikolla pitäisi olla muutama päivä matkoillakin kaiken kiireen keskellä. En usko että tilanne hellittää ennen itsenäisyyspäivää, mutta sen jälkeen rauhoitun ja alan nauttia joulun odotuksesta.

Kelit ovat nyt mitä ovat. Eilen tuli ihan kaikkea: vettä, räntää ja rakeita vuorotellen ja sadepilvet ja aurinko pistäytyivät vuorotellen taivaalla. Ei kovin jouluista, ei niin. - Tänään näyttää jo toiselta, mutta taitaa tuo valkeus olla silmänlumetta, mittari on nollassa ja epäilen ettei taida tämäkään valkeus olla pysyvää. Kameran kanssa pitäisi ehtiä käydä rannalla katsomassa josko sieltä saisi taltioitua lumikuvia ja jouluista tunnelmaa. Eihän voi tietää tuleeko edes märkää lunta ennen joulua.

Ehdin eilen siivotakin pahimmat pölypallerot lattioilta, mutta kuten arvata saattaa auringon pilkistäessä pilven raosta suoraa ikkunaamme ja suoraan puhdistetulle lattialle se näytti aivan kuin sitä ei olisikaan juuri puhdistettu. Perskules - pitää varmaan hankkia valonheittimet kun alkaa seuraavan kerran siivota jotta näkee kaikki pölypunkit yms jotka lattioilla lymyilevät - tai pitää verhot visusti ikkunan edessä. Turhauttavaa.

Yritin sitten ottaa tonttukuvia meidän pikkuisesta. Todella yritin ja hikipäässä - tuollaisen vajaa kaksivuotiaan vauhdissa ei pysy mamma eikä kamera. Noita ylläolevan kaltaisia epätarkkoja hutilaukauksia tuli enemmän kuin tarpeeksi. Onneksi jotkut kuvista onnistui sentään siedettävästi ja saimme edes pari kunnollista/tarkkaa tonttukuvaa joulukortteihin.

Päivän koheltamisen jälkeen paistoin muutaman joulutortun ja keitin hyvät kahvit. Vaikka en koe olevani jouluihminen sanan varsinaisessa merkityksessä ensimmäset tortut on nyt syöty ja tietokoneella olessani olen kuunnellut Youtubessa olevia joululauluja jo jonkin aikaa.

Tällä kertaa valitsin Youtubesta rauhoittavaa ja ihanaa: Pavarottia - Ave Maria

Viimeistään nyt pitäisi alkaa huushollin siivous. Teen sen ensi viikolla kevennettynä versiona. Selittelen itselleni että eihän täällä ole edes ollut ketään koko vuonna kun olemme viettäneet aikaamme mökillä lähes puolet ajasta. Ikkunat kaipaisivat pesua, mutta luulen että jätän senkin kevääseen.

Akvaarioon tulee ensi viikolla sälekaihtimet, joten parvekkeen ikkunat peittyvät niiden taakse. Nuo sälekaihtimet ovat olleet mielessä alusta asti, mutta muut kiireet ovat jarrutelleet niiden hakintaa. Koko kesän ajan, aina parvekkeella istuessa, oli tosiaankin tunne kuin olisi akvaariossa tai näyteikkunassa, lasitus kun on lattiasta kattoon ja vaikka vastapäätä ei olekaan asutusta niin silti. Nyt se saadaan kuntoon ja olen kieltämättä tohkeissani kun pääsen sitä “sisustamaan”. No - ehkä on vähän liioiteltua puhua sisustamisesta ei se sentään niin iso ole. Somistaminen voisi olla oikeampi sana.

Ajattelen kauhulla myös joulun ajan mässäilyä. Sitä ruokien määrää ja älytöntä suklaan syöntiä, jota en kerta kaikkiaan voi vastustaa. Ja pitääkö kaiken maailman kinkut, laatikot, rosollit, kalat ja leikkeet olla välttämättä aina joulupöydässä? Ähkyhän siitä tulee. Ei kukaan enempäänsä jaksa syödä. Joka joulu päätän, että tähän ruuan määrään pitää saada joku tolkku - mutta…no joo.

Naistenlehtien mukaan kodin pitää tuoksua mäntysuovalle, joulukuuselle ja ehdottasti omenoille ja pipareille. Kiiltää puhtauttaan lattiasta kattoon ja jokaisen itseään kunnioittavan naisenpuolen tulisi leipoa hyvissä ajoin ja hullun lailla torttujen, joulupullan ja kakkujen lisäksi pipareita joita sitten syödään vielä juhannuksena. Huh!

Oh hoh - ja on muistettava mankeloida ja silittää joululiinat ja lakanoita yms.jouluvieraiden varalle. Inhottava homma.

Lahjat onkin sitten se juttu. Niitä ei kyllä paljon laiteta, mitä nyt lapsille ja nuorisolle jotain pientä, mietintämyssy onkin jo kovassa käytössä. Joka tapauksessa sekin asia pitäisi hoitaa viikon - parin sisällä, hyvissä ajoin, ennen kuin kauppojen valikoimat hupenevat ostohuuman yltyessä. Sekin on koetu monta kertaa että myöhässä ollaan… Ja joulupukille pitäisi laittaa viestiä että osaa poiketa meillekin!

Joulukortitkin olisi kirjoitettava ajoissa, kun sen saisi tehtyä! Viime vuonna sain maksaa ylimääräisen postimaksun korteistani kun meinasivat unohtua viime hetken hässäkässä.

Mökkinaapureita ja joitakin yhteistyötahoja pitää myös muistaa. Ei liikaa eikä liian vähän, mutta muistaa. Jne.

Naistenlehdissä kerrotaan myös kuinka pukeudutaan aaton juhlintaan, miten silmiin saa mystisen kirkkaan pilkahduksen ja huulille joulun punan - poskia unohtamatta. Kun joulun kattaukset ja kodin koristelut on mietitty valmiiksi voikin istahtaa alas hyvällä omalla tunnolla ja alkaa odottaa täydellisen joulun täytäntöönpanoa - aattoiltaa ja joulupukkia. Just niin.

Noita joululehtiä on ihan hauska joskus selailla, mutta oma joulun vietto on enemmän omanlaisia perinteitä, moneen kertaan koettua laatua läheisten kanssa. Noista edellä mainituista noukin tärkeimmät, tilanteeseen sopivat joulun ainekset. Esim. pyyhin suurimmat pölypallerot lattioilta ja sytytän kynttilät, eipä näy pesemättömät ikkunat. Vanhat joulukoristeet, kynttilät ja joululaulut luovat nostalgisia muistoja ja tutun turvallista joulutunnelmaa. Eiköhän niillä mennä tämänkin joulu. Sanotaan naistenlehdissä mitä hyvänsä.

Itse asiassa monena jouluna väsymys on iskenyt juuri kun kaikki alkaa olla valmista. Joskus on jopa itkettänyt pelkästä väsymyksestä. Siihen väsymykseen ei auta silmien varjostus, purkin puna eikä muu tupsutuskaan, mutta lasten riemua katsellessa unohtuu niin viikkojen väsymys kuin muutkin “kolotukset”.

Jospa tänä vuonna osaisi ottaa rennommin ja jopa nauttia joulun valmisteluista, ilman sen suurempaa stressiä. Kyllä se tulee vähemmälläkin.

YouTube:Jari Sillanpää - Kun saapuu joulu kaupunkiin

… kotipalvelu, meinaan. Mummin asia sai onnellisen päätöksen.Yhteiskunta on tänä päivänä sellainen että kaikista itsestään selvyyksistä pitää “taistella”. Joku tuttava kertoikin ettei kunnan tms. taholta tule mitään lakisääteisiäkään palveluja ilman omaa aktiivisuutta. En jaksa edes ajatella ihan äsken poliitikkojen taholla julkisuudessa käytyjä keskusteluja hyvinvointisuomen kunnallisista palveluista. Hah!

Aamulla kiersin rantapuistikon. Oli ihanan kirpakka syysaamu. Nollakeli eikä satanut tai tuullut tms. kuten muutamana aiempana päivänä. Odotan pakkasaamuja jolloin auringon noustessa järvi höyryää, rannan kasvillisuus ja puut peittyvät kuuraan ja järven pinta jäätyy ohueen riitteeseen. Maisema on silloin taas erilainen - kuvauksellinen ja satumainen. Kuten kuvassa viime syksyltä; aikainen auringonnousu marraskuun alussa viime vuonna.

Iltapäivällä kävimme nuorison kanssa vielä kaupoilla. Isänpäivä on ensi sunnuntaina ja jouluakin pitää alkaa pikku hiljaa ajatella. Kaupat alkaa olla pullollaan tavaraa siitäkin voi päätellä joulun lähestyvän, varsinkin ne suklaarasiavuoret saavat veden kielelle. Mitä jos sitä saisi syödä niin paljon kuin napa sietäisi? Ähkyhän siitä tulis ja morkkis ja vaikka mikä.

No - voin sen tässä tunnustaa: olin eilen illalla yksin kotona ja pistelin puolen litran paketin jäätelöä naamariin ihan yksin. Olis sitä mennyt enemmänkin, mutta jokin raja täytyy sentään mässäilylläkin olla. Tuokin vähäinen lankeemus meinasi kaduttaa jälkeenpäin. Tiedän siis oikein hyvin tuon morkkistunteen mikä tulee hillittömän mässäilyn jälkeen - olipa sitten kysymyksessä jäätelö tai jokin muu ihanuus.

Helkkari että risoo nuo kunnalliset palvelut. Vaalit olivat vasta ja puheet sitä myöten yhtä hyvinvointiyhteiskuntaa ja tasa-arvoa. Hah!

Soitin tänään meidän mummin (90 v) asioissa erään kaupungin palvelukeskukseen. Ja koska asun satojen kilometrien päässä kyselin puhelimessa ruokien kotiin toimituksesta, lähinnä kuinka asiassa tulisi menetellä. - No - täti joka vastasi puhelimeen sanoi heti alkuunsa että eihän se näin käy että tässä puhelimessa vaan tilataan ruokatoimituksia. Enkö tiedä että siinä toimituksessa on monta vaihetta kotikäynteineen ja tarvekartoituksineen. Perskules kun ei täti ymmärtänyt että meidän kannaltamme juuri menettelytapa tässä olisi alkuun kysymyksessä. Ei toki minulla ollut aikomustakaan astua palvelutädin herkille varpaille, mutta mistä helkkarista minä voin tietää miten tässä pitää käyttäytyä kun en ole koskaan ennen moista palvelua “anonut”.

Jankkauksen jälkeen viesti meni vihdoin perille ja päästiin asiaan eli kuinka tässä asiassa edetään protokollan mukaisesti. Palvelutädin joka toinen lause alkoi ei käy, eikä se niin ole, ei ole ollenkaan itsestään selvää jne…

Tekisipä mieleni sanoa mitä todella ajattelen kaupungin virkamiesten/naisten palvelualttiudesta. Sitä ei yksinkertaisesti ole. Melkein piti pyytää anteeksi että vaivasin.

No - huomenna menee joku “ystävällinen” virkailija kartoittamaan mummin tilannetta. Huoh! Pitää jo kerätä voimia ja nauttia vitamiineja että kestää seuraavan erän kotipalvelua vastaan.

Kuvissa lasten halloweenjuhlaa muutaman vuoden takaa. Tämä on hassunhauskaa aikaa jolloin aikuistenkin on lupa riehaantua, vähän samaan tapaan kuin vappuna, tai silleen.

Huomenissa tulee vieraita ja ajattelin laittaa yllätysalkupaloiksi rapuja. Joopa joo, pakasterapuja ostin ja ne ovat tuolla jo sulamassa. Kuka on muuten sanonut että rapuja voi syödä vain elokuun hämärissä? Tarjoan vähän ja pientä snapsia jne. kun tällä kertaa vietämme halloweenia aikuiseen tapaan. - Snapseista huolimatta kenelläkään ei ole aikomustakaan olla hulluna humalassa tms. Minun täytyy myöhemmin illalla ajaa vielä autoakin, joten omalla kohdallani mehulinjalla edetään.

Pääruuaksi murakka paisti uuniin + sille punaviinikastike. Lisäksi sinihomejuustolla kuorutettuja vihanneksia, kasvisliemessä haudutettua ruusukaalta ja vihreätä salaattia. - Näillä pärjätään tällä kerralla.

Sitten vielä pari uutta snapsilaulua kehiin:
TILKKANEN
sävel: Reppu ja reissumies
sanat: Sakari Pakonen

Tilkkanen tarpeen ois’
sillä aiomme laulella vähän
tuoda tunnelmaa tuokioon tähän
siis nautitaan nää ensin pois!

SUOMESSA OLEN MINÄ RYYPÄNNYT
sävel: Suomessa olen minä syntynyt
sanat: Jukka Kostiainen

Suomessa olen minä ryypännyt
niin monessa kapakassa
sinisen järven rannalla
sekä majassa matalassa.

Ei mistään saa niin kirkasta viinaa
kuin korven kyyneleestä
eikä mistään saa niin armasta huikkaa
kuin toisen tähtehestä.

Toti on musta kuin tiikerikissa
lie salmiakkipaukku
mamma se sano: ”Älä pullosta juo
ota pikarista naukku!”

Murkun syysloma on sitten ohi. Säät eivät oikein suosineet näitä vapaapäiviä. Kovin oli sateista ja jos ei satanut vettä niin kylmänkostea tuuli piti huolen siitä että ulkona ei juurikaan oleiltu muutamaa iltalenkkiä lukuun ottamatta.

Popsittiin herkkuja, pelattiin korttia tai tietokonepelejä, katsottiin telkkaria ja vain oltiin. Ja tämä on erityisesti mainittava; nukuttiin aamulla pitkään. Oikeammin se oli murkku jota ei saanut sängystä ylös ennen puolta päivää. Kaikkihan sen kyllä tietävätkin.

Toisaalta joutilas oleilukin on joskus ihan paikallaan. Arki kun on murkuillakin työntäyteinen kouluineen, kavereineen ja harrastuksineen. Harrastukset vievätkin suuren osan nuorten ajasta eikä ne harrastukset ole useinkaan enää mitään harrastelua, vaan todella hikistä hommaa, harkkareineen ja matseineen. Muutaman päivän löhöloma tekee hyvää sekä sielulle että ruumiille.

Mietin usein miten nopeasti aika kulkeekaan. Kuten nyt tuo meidän murkku 14 v. ja noin 180 cm. Ihan äsken hän oli pieni puuhakas poika joka rakasti uimista, mäenlaskua, kivien heittelemistä veteen ja jalkapalloa mamman kanssa. Joskus muistelen kaiholla noita aikoja, yhteisiä lomamatkojamme ja erilaisissa leikeissä “riehuntaamme”. Että ne olivat hauskoja aikoja.

Tämä päivä on eri tavalla hauskaa ja elämän suola taitaakin olla sen vaihtelevaisuus. Ihanaa saada seurata noiden nuorten kehittymistä ja aikuistumistakin.

YouTube: Katri Helena - Ei kauniimpaa

Kun tässä on päässyt valittamisen makuun täytyy pyrkaa mieltä tässäkin asiassa. Kävin nimittäin jokin aika sitten haustausmaalla. Kesäkukat olivat siellä vielä ihan hyvässä kunnossa. Kaiken huippu oli, että istuttamistani kolmesta komeasta kukasta yksi oli kaivettu pois ja paikalle oli laitettu ruma kuihtunut ja surkeannäköinen kasvi. Käsittämättömän röyhkeätä käytöstä. Kuinka joku kehtaa laittaa läheisensä haudalle varastettuja kukkia?

Olenhan minä kuullut aiemmin että haustausmailla varastetaan kaikki minkä suurin piirtein helpohkosti saa irti. Kukkamaljakot ja esim. enkelifikuurit puhumattakaan lyhdyistä tai kynttilöistä. Kun moinen sattuu omalle kohdalle se tuntuu tosi pahalle.

Nuorisoa on helppo syyllistää vastaavanlaisista teoista, mutta tässä kyllä täytyy olla ihan aikuisten ihmisten asialla. Käsittääkseni murkkuikäiset tai nuoret aikuisetkaan eivät hautausmailla kulje. Kuvittelisin että se on lähemmäs keski-ikäisten ja vanhempien ihmisten “harrastus”. Joka tapauksessa surullinen oire aikamme moraalittomuudesta - tämäkin.

YouTube: Kari Tapio - Mun sydämeni tänne jää

Kännykkä on kilissyt taas koko aamupäivän. En vastannut, kun en yleensäkään vastaa outoihin numeroihin ihan periaatteessa, varsinkaan silloin kun työt ovat kesken. Niin paljon kiinnostuin kuitenkin sitkeästä soittajasta, että googletin numeron ja kas kummaa. Se osoittautui härikköfirmaksi ja kaikin puolin epämääräiseksi puhelinterrorin harjoittajaksi. Paljastui samalla sekin että noita häirikkösoittoja tulee muistakin numeroista. Enkä tarkoita tässä tavallista lehtitilausten markkinointia. Sekin on kiusallista, mutta tässä on kai kysymys jostain muusta? Nämä ao. häiriköt eivät kuulemma välttämättä puhu mitään jos/kun puheluun vastaa.

Eri keskustelupalstoilla on aiheesta keskusteltu jo kuukausia - minulle tämä on uusi asia. Joopa joo. Nämä nykyaikaiset viestimet ovat todella hienoja keksintöjä, monessa suhteessa niistä on vain hyvää sanottavaa. Sekin on vain hyväksyttävä että keinottelijoita ja häiriköitä riittää kaikille tosielämän alueille. Nettiin sähköposteineen ja nyt kännyihinkin. Tässä numero joka vainoaa minua:14-458 5299.

Outoa, että numero on nähtävissä. Siinä taitaakin olla se ansa - kun soitat takaisin se maksaa muutamia euroja tuon epämääräisen soittajan “rahapussiin”???

Olen tallentanut ao. numeron kännykkääni nimellä; Älä vastaa.

Sorry. Kun muokkaan blogiani se ilmestyy aina tuonne päivitetyt blogit luetteloon mikä on tosi kiusallista. Olen taas räpeltänyt täällä ja harmittaa kun blogin muokkausta ei voi tehdä ilman että se keikkuu tuolla päivitetyissä. Korjasin sivupalkin elementtejä ja lisäsin sinne Marlan kuvat rss syötteenä joten Marlan kuvat  kuvablogin uusin päivitys on siellä nyt vaivattomasti nähtävissä.

Mukavaa syyssunnuntaita kaikille blogini lukijoille!