Omat jutut

Eilen oli automme täynnä mummoenergiaa, kun ajelutimme näitä mummojamme meren rannalla. Kävimme mm. Nallikarissa eikä se paikka, lähinnä meri, voi olla koskettamatta sydäntäni. Siellä on retkeilty kesälomilla lasten ja lastenlasten kanssa, uitu ja nautittu merestä ja auringosta. Paistettu makkaraa leirintäalueella ja pyöräilty infosta vuokratuilla polkupyörillä alueen eri puolilla. Lisäksi sieltä on todella hyvä pyörätie ihan kaupungin keskustaan asti, Pikisaareen, torinrantaan ja Kiikeliin. Joka ei ole siellä käynyt kesäaikana, käykää ihmeessä. Paikka on tutustumisen arvoinen.

Eikä pidä unohtaa Kylpylähotelli Edenin altaita tai muita palvelujakaan.

Aava meri ja tuuleton kirpeä syyspäivä,voisiko luonto parempaa tarjota. Avaruus ja meren ja taivaan “yhteys” on joka kerta erilainen, ihana kokemus. Ilman näitä mukana olleita mummoja olisin jäänyt nauttimaan auringonlaskusta ja noista mahtavista pilvistä meren yllä. Ne näyttivät kauempana häipyvän horinsonttiin ja voi vain kuvitella kuinka kauniisti laskeva aurinko luo niihin viime säteensä.

__________________________

Melkein joka yö on ollut pakkasta ja aamuisin tiet ja nurmikot ovat kuuran peitossa. Tänään olisi saanut aivan upeita kuura ja huurrekuvia, mutta eipä ollut tilaisuutta kuvaamiseen.

Nyt pitää alkaa ruuan valmistaminen. Teen erilaisia laatiikko ym. ruokia pakkaseen josta mummo voi niitä lämmittää itselleen aina kun “suurkeittiöruoka” alkaa kyllästyttää. Viimeksi tein samalla tavalla pakkasen täpö täyteen erilaisia herkkuja; pipuripihviä, lohilaatikkoa, lihapullia  ja sen sellaista valmiiksi annosteltuna ja hyvin on näköjään maistunut. Kun tulimme pakastin kolisi tyhjyyttään, kaikki on syöty.

Toinen oulunmummomme ei ole yhtä vaativa - hänelle sopii palvelutalon ruoka joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Ja joskus hän, voimiensa mukaan, valmistaa kotiruokaa itsekin.

Keskiviikkona lähdemme kotia kohti. On ihana päästä taas omaan sänkyyn nukkumaan ja palata omaan päiväjärjestykseen - ainaki joksikin aikaa. Nämä Oulunreissuthan jatkuvat - ne on pidettävä aina mielessä.

Reissu on taas tehty. Tulipa samalla päivitettyä sää- ja lumitilanne lähes koko Suomen pituudelta. Samanalaisista  kylmistä ja tuulisista kevätpäivistä saimme nauttia lähes koko matkan ajan. Kylmiä pakkasöitä, vettä, lumiräntää, tuulta ja aurinkoa - siinä lyhykäisyydessään sääolot.

Vaikka ajattelin tällä kertaa saada vähän piristystä talven jälkeiseen nuutuneeseen olotilaani, se jäi vain ajatuksen tasolle - jälleen kerran. Kiirettä ja tekemistä tuntuu riittävän, olipa sitten kotona tai kyläilemässä.

Muutaman päivän olimme tosiaan mummon luona hänen asioitaan hoitamassa. Vanha mummomme on sinnikäs vanha ihminen. Yrittää vielä yhdeksänkymppisenä selvitä arkisista toimistaan itsenäisesti. Joskus se onnistuu paremmin joskus taas ei lainkaan. Muistikin reistailee ja täytyy myöntää:  se kyllä rassaa lähimmäisten hermoja ja vaatii tosi pitkää pinnaa.

Oma rauha, omat tavarat ja koti ovat vanhukselle tärkeitä tässä vaiheessa enkä oikein osaa edes ajatella meidän mummon  sopeutumista sairaala- tai vastaavaan hoitolaitokseen. Tässä elämänvaiheessa yksityinen palvelutalo on kyllä kallis mutta turvallinen vaihtoehto.  Siellä hän saa asua oman kotinsa rauhassa miten haluaa ja apu siivouksineen yms. aina lähellä.  Saa nähdä kuinka kauan hänen kuntonsa kestää itsenäisen asumisen. Toivon todella että pitkää sairaalavaihetta ei hänen kohdalleen tulisi.

Kun aina toivotaan sitä pitkää ikää jne. ei monesti ajatella mitä kaikkea pitkä ikä tuo tullessaan. Esimerkiksi ikätoverit, sukulaiset ja ystävät poistuvat  vuosien kuluessa  ja hiljalleen huomaa jäävänsä yksin.  Ne harvat, vielä elossa olevat, ystävätkin ovat usein sairaita tai liikuntakyvyttömiä,  joten yhteydenpito ei ole aina mahdollista. Joillakin saattaa  ilmetä dementiaan viittaavia oireita ja muistivaikeudet ovat lähes jokaisen pitkään ikään ehtineen riesana.  Monta muutakin ongelmaa ikä tuo tullessaan eikä ole lainkaan ihmeellistä että elämänhalu on vanhuksilla joskus hakusessa.

Omaa arkista elämäänsä katselee aivan toisin silmin kun on pari-kolme päivää elänyt ihan oikeasti vanhan ihmisen rinnalla, vanhan ihmisen elämää.

Tässä nyt totutellaan taas omaan päiväjärjestykseen. Onneksi kukat ja sipulit ovat kestäneet poissaoloni oikein hyvin. Ja parvekkeella koko talven talvehtineet jouluruusut  ovat innostuneet kasvattamaan uutta lehteä ja niiden nuput  sen kun paisuvat. Lämpenisivät nuo säät jotta pääsen tosi toimeen puutaha- ym. hommien kanssa.

Tässä ollaan vielä “maailmalla”. Suomea on tullut reissattua lähes koko pituudelta. Muutama ihana aurinkoinen päivä on saanut ajatukset oikeaan kevääseen, mutta tänään taas tuli takapakkia. Aurinko kyllä paistoi välillä, mutta kylmä tuuli piti huolen siitä että toppatakki ei ollut lainkaan liikaa.

Tällä hetkellä olemme Oulussa ja katsomme jääkiekkoa telkkarista. JYP johtaa ja kaikki oululaiset Kärppäfanit ovat vaipumassa epätoivoon. JYP on pelannut hyvin koko kevään ja koska Kärpät on voittanut suomenmestaruuden aiemminkin voisi nyt olla JYPin vuoro voitaa. - Niinpä - se sitten voittikin koko sarjan.

Huomenna mennään käymään sukumme vanhimman, meidän vanhan mummimme, luona. Hän täyttää elokuussa 90 vuotta ja on erittäin hyödyllistä, suorastaan opettavaista, käydä katsomassa kuinka noin iäkäs henkilö pärjää tässä ajassa.

Kotimaisemissa on kuulemma satanut vettä ja sinivuokkoja ynnä muita kevään merkkejä on jo näkyvissä. Muutama päivä vielä reissussa kunnes  pääsen kamerani kanssa kevättä kuvaamaan.

Reilu viikko meni reissussa. Olimme pohjoisessa ja saimmekin nauttia arktisesta kylmyydestä ja luonnon kauneudesta  koko “rahan edestä”.  Sää oli lähes koko ajan sietämättömän kylmä - pakkasta 20 - 30 asteen välillä ja joinakin päivinä kohtuullisen kova tuuli vielä päälle. - Tosin olemme joskus viettäneet lomaamme kylmemmissäkin olosuhteissa Saariselällä: 35 astetta ja tunturin viima - se oli kyllä aivan liikaa etelän ihmiselle. Kokeilimme kyllä tuolloin pari kertaa suksien päällä seisomista, mutta jalat ja naamataulu jäätyivät jo ennen kuin ehdimme liikahtaakaan. Vietimme sitten sen lomamme pakkaspäivät lepäillen takkatulen lämmössä pakkasen paukkuessa mökin nurkissa.

Pohjoisen talvinen luonto on on kaunis, siitä ei pääse mihinkään. Olimme kuin talven ihmemaassa koko viikon ajan: sinistä taivasta, pakkashuurretta puiden oksilla ja utua ilmassa. Koko maisema häikäisevä, puhtaan valkoinen. Upea näky ja auringonnousut ja -laskut tähän aikaan vuodesta(kin) ovat kokemisen arvoiset!

Kaiken kukkuraksi olin koko tuon ajan netin ja itse asiassa puhelimenkin tavoittamattomissa. Läppäri oli kyllä mukana, mutta virtajohto jäi kotiin ja kun akun teho loppui se oli sitten siinä.

Ensin suoraan sanottuna pirutti oikein perusteellisesti, mutta monenmoisia vastoinkäymisiä tähän ikään aiemminkin kokeneena täti-ihmisenä alistuin kohtalooni. Samalla päätin etten lähde hakemaan nettiyhteyttä mistään muualta - ollaan ilman ja katsotaan kuinka pärjätään. Siihen päälle päätin sulkea kännykkänikin - eihän kenenkään tarvitse olla tavoitettavissa 24 h vuorokaudessa vuodet ympäriinsä! Jopa helpotti!

Aika kului kuin siivillä ilman virtuaalimaailmoja ja ihastuin tuohon olotilaan niin, että taidan jatkaa sitä silloin tällöin vastaisuudessakin.

Tapahtuman yhteydessä tuli mietittyä nykymenoa  syvällisemminkin. Ei ole mikään kumma että yksi virtajohto unohtuu niitä johtoja ja laitteita kun pitää kuljettaa mukanaan säkkikaupalla. Ensinnäkin läppäri, mokkula ja latauslaite/virtajohto. Lisäksi puhelin ja laturi. Digikamera kaikkine objektiiveineen, muistikortteineen, akkuineen ja akun latureineen. AV-johtokin on hyvä olla mukana jos haluaa katsoa kuvia ennakkoon esim. telkkarista. Videokamera, akkuineen muistikortteineen ja ao. lautauslaitteineen. MP3-laite. Hiustenkuivaaja. Sähköhammasharja. - Unohtuiko jotakin?

Kello on 01:35 ja istun bussissa Jyväskylän linja-autoasemalla odotellen bussin lähtöä kohti Helsinkiä. Sen pitäisi tapahtua tasan klo 02.00.

Tänä vuonna tämä yöbussi on tullut tutuksi ja maisemat bussireitin varrella. Tänään tosin maisemista ei ole voinut juurikaan nauttia, koko matkan ajan on ollut pimeää ja loppumatka menee samoissa merkeissä. - Vielä muutama tunti niin pääsen kotiin, omaan sänkyyn pitkästä aikaa.

Miniläppäri toimii oikein hyvin. Tässä Jyväskylän keskustassa löysi automaattisesti 3 langatonta verkkoa ja Mokkulakin toimii vikkelään, paremmin kuin koskaan.  No - Mokkulalle tässä lie kenttää tarpeeksi. Toimisipa mökillä yhtä hyvin.

Kirjoittaminen tällä näppäimistöllä vaatii totuttelua, vaikka se on kyllä paljon helpompaa kuin  kirjoittelu kännykän näppäimillä. Tässä saa olla tosi tarkkana ainakin näin alkuunsa. Pienistä kirjoitusvirheistä tms. ei siis kannata välittää :).

Montenegro oli positiivinen yllätys. Ihana, rauhallinen ja kaunis matkakohde. Lähdin matkaan täynnä ennakkoluuloja - olin varma että joudun viettämään viikon suurin piirtein nukkumatta, syömättä jne. Ja että minut röystetään jos tarkkaavaisuuteni hetkeksikään herpaantuu! En todellakaan odottanut mitään tuolta kovia kokeneelta entisen Jugoslavian alueelta. Toki olin kuullut kehuttavan sitä tavallista: maan kauneutta, ihmisten ystävällisyyttä jne….

Montenegro itsenäistyi Serbia-Montenegron liittotasavallasta 5. kesäkuuta 2006. Uutiskuvissa liehuvat punaiset Montenegron liput juhlistivat maan itsenäistymistä Serbian ja Montenegron liittovaltiosta kesäkuussa. Julkisuus ei taatusti tehnyt hallaa matkailulle, joka on ollut Montenegrossa tärkeä investointikohde Balkanin alueen sotien ja myllerrysten jälkeen.

Entisen Jugoslavian alueelle muodostunut värikäs valtioiden rykelmä kiinnostaa matkailijoita yhä enemmän: Dubrovnik vetää jo turisteja kaikkialta Euroopasta, eivätkä Montenegron vanhat kaunottaret Budva ja Kotor jää juurikaan jälkeen historiallisessa viehätysvoimassaan. Budvan uskotaan olevan yksi Adrianmeren rannikon vanhimmista asutuksista. Kaupungista on merkintöjä ensimmäisen kerran jo 500-luvulla eaa.

Budvan ehdoton helmi on vanhakaupunki, joka tuhoutui melkein täysin vuoden 1979 maanjäristyksessä. Nykyään Budvan vanhakaupunki on uudelleen rakennettu eli tuhoutuneet rakennukset on korjattu vanhan mallin mukaisesti. Rakennus- ja korjaustyöt kestivät kaiken kaikkiaan 10 vuotta. Kaupunki koostuu kolmesta eri osasta - keskiaikaisesta vanhasta kaupungista, uudesta kaupunginosasta ja Becicin hotellialueesta. Kaikki nuo ovat kävelymatkan päässä toisistaan.

Vanhan kaupungin kapeilla kujilla on aivan omanlaisensa tunnelma. Kulttuuri ja historia on läsnä mutta kuitenkin kaikkialla on aistittavissa rento ja rauhallinen tunnelma. Muurien suojissa on pieniä butiikkeja ja tunnelmallisia ravintoloita. Kun hämärä laskeutuu kaupungin ylle on tapana lähteä suunnistamaan kohti vanhankaupungin kujia joiden varrella on mukava seurata elämänmenoa ja nauttia tummuvasta illasta. Ravintolat täyttyvät lomalaisista jotka tulevat nauttimaan paikallisista herkuista ja vanhankaupungin ainutlaatuisesta ílmapiiristä.

Basaarialue on varsinainen huvikeskus! Pari kilometriä kojuja kadun molemmin puolin. Täällä kävi pikaruoka kaupaksi - nälissään kenenkään ei tarvitse olla - herkullista pientä purtavaa saa 1 - 1,5 eurolla. Esim: hampurilaisia, pizzan paloja, täytettyjä ohukaisia ja paikallisten suosimaa grillatun lihan, sipulin ja grillissä rapeutetun pitaleivän yhdistelmää. Herkku on myös burek - rapea piiras juusto-, liha-, peruna- tai pinaattitäytteellä. Hinnat eivät todellakaan päätä huimaa. Pikkupurtavien, 1-2 euroa, lisäksi voisi mainita cappuccino 0,50 €, leivos (ravintolassa) 1,5 euroa, olut kaupassa 0,60 euroa,leipä 0,30 euroa, coca cola 0,60 euroa, jäätelö 0,50 euroa, illallinen kadelle 20-30 euroa viineineen jne….

Tietysti basaarialueella on myöskin turistikrääsää! Sitä samaa mitä kaikkialla. Huivia, huntua ja hurtuukia! Koruja, kelloja, paljon “merkkiaurinkolaseja” ja T-paitoja, kenkiä, laukkuja, urheiluvaatteita jne. - Ja lapsille jos jonkinlaista virikettä. Joka ilta “Tivoli” vuoristoratoineen, maailmanpyörineen,mikroautoineen jne. Lasten viihtymiseen on Budvassa todella satsattu. Lasten unelmapaikka - päivät puhtaan, kirkasvetisen ja matalarantaisen meren äärellä ja lämpimät illat noissa vemputtimissa takaa varman lomatunnelman ja antaa makoisat unet päivän puuhailujen päätteeksi!

Iltaisin kävellessämme basaarialueen läpi hotellillemme meno oli jo “aikuismaisempaa”. Vähäpukeiset tyttölapset “tanssivat” ,tai lähinnä näyttivät heiluttelevan peffaansa ulkoilmadiscojen ulkopuolella houkutellen asiakkaita. Discomusiikin värivalot hirveine desibeleineen värisytti meikäläisen verisuonia ja vatkasi täti-ihmisen moiseen tottumatonta sydänlihasta. Meno ja meteli jäi kuitenkin basaarialueelle ja oli hyvä palata rauhalliseen hotelliimme.

Uuden kaupunginosan alue on paljolti paikallisten asuttama. Pakallisasutuksen lomassa pieniä hotelleja, vuokrattavia huoneita ja tavernoita, joista saa myös pientä purtavaa kohtuuliseen hintaa. Siellä on myöskin päivittäistavarakauppoja MiniMarketteja ja pari leipomoa. Muuten kaupungin uudempi osa ei häikäise arkkitehtuurillaan. Aika tavanomainen etelän pikkukaupunki. Budvassa turistien mielenkiinto kohdistuukin vanhankaupungin, kilometrien pituisen rantabulevardin ja basaarialueen ympärille, joissa riitti kulkijaa ja toimintaa!

Ja rantoja riittää joka makuun. Montenegron rantaviiva on lähes 300 km pitkä ja maassa kerrotaan olevan 117 eri rantaa auringonpalvojien käyttöön. Keskilämpö kohoaa kesällä reiluun 27 asteeseen ja vuodessa on keskimäärin 180 aurinkoista päivää. Montenegron Rivieraksi kutsutun upean rannan äärellä sijaitsee myös 2 km:n pituinen Becicin hotellialue. Rantabulevardin varrella on kojuja joista saa ruokaa ja juomaa. Pieniä rantatavernoitakin on useita. Rannalla on kaikki pavelut, rantatuolit ja varjot (2 tuolia+varjo=5€). Harrastaa voi kaikkea mahdollista sukelluksesta varjoliitoon tai benji hyppyyn ja tarjolla on myös vesiskoottereita, polkuveneitä, vesihiihtoa. - Lomakaudella rannat ovat täynnä - tosin omaa rauhaa kaipaaville löytyy rauhallisia poukamiakin Budvan 20 km:n pituiselta pituiselta rantaviivalta. Kun jalkoja alkaa väsyttää tai helle ahdistaa voi paikasta toiseen siirtyä kätevästi minijunalla. Budvan kaupungin ja Becicin väliä kulkee minijuna 15 min välein 2 € suunta.

Yhteenveto:Budva on vallan mainio matkakohde. Sopii kaiken ikäisille - ihan sanan varsinaisessa merkityksessä - vauvasta vaariin. Ja on vielä nykyisellään suhteellisen edullinenkin. Suhtautuminen ulkomaalaisiin on ystävällistä ja ulkona voi liikkua turvallisesti varsinkin turistialueilla. (Aurinkomatkojen esitteen mukaan rikoksia Montenegrossa tapahtuu erittäin vähän). Voin suositella vilpittömästi. Toivon pääseväni sinne vielä uudestaan.

Jos rantaelämä ei kiinnosta muutaman kymmenen kilometrin säteellä on mielenkiintoisia retkikohteita yllin kyllin. Esim. julkkisten “piilopaikka” Sveti Stefanin hotellisaari noin 10 km Budvasta etelään. Herceg Novi ja Kotorin viehättävä pikkukaupunki joka kuuluu Unescon suojelemiin kohteisiin. Pääkaupunki Podgorica ja yksi maan suurimpia kaupunkeja, tärkeä satamakaupunki Bar. Vielä on pakko mainita lintukuvaajien ja -bongarien unelmakohde, laajasta lintu- ja eläinkannastaan tunnettu Balkanin suurin järvi Skadar. Siellä elelee luonnonvaraisena mm. flamingo.

Siisteys on kuten etelän maissa yleensä venyvä käsite - siivous ei noissa oloissa tarkoita samaa mihin olemme tottuneet.

Paikallinen ruokakultturi on lihapainotteinen. Grillattua kanaa, lammasta ja naudanpaistia. Lihapullia ja vartaita. Rantabulevardin tavernoissa sai myös erittäin hyviä kalaruokia. Hyvää oli myös ilmakuivattu kinkku prsut kotitekoisen juuston ja oliivien kera.

Alkoholi on halpaa mutta juoppoja tai hulluna humalassa olevia lomalaisia sen kummemmin kuin paikallisiakaan emme nähneet. Paikallinen viina/pontikka on kirkasta ja vahvaa viinirypäleviinaa Lozoa, jota nautitaan niin aperitiivinä kuin digestiivinäkin. Alueen omat viinit ovat ihan kohtuu hintaisia ja ihan hyviä pehmeitä “arkiviinejä”. Montenegrolainen olut taas on pehmeä, kuohuva ja miedon makuinen Nic Gold tai Nikscicko pivo. Tosi hyvä - maistui minullekin vaikka en varsinaisesti olutihmisiä olekaan.

Paikalliset puhuvat huonosti englantia ts. eivät lainkaan. Saksan kieli on yleisempi - niin - ja venäjä. Budvassa lomailee paljon venäläisiä. (Itse asiassa heitä alkaa olla joka puolella muuallakin - Suomeakin ovat valloittamassa). Jostakin luin että venäläisten käytös on häirinnyt suomalaisten lomaviettoa - meitä heidän käytöksensä ei häirinnyt. Kuten ei äänekkäiden italialaistenkaan - heitä oli Budvassa myöskin huomattavan paljon. Sitä molotusta ja temperamenttia ei voinut olla huomaamatta. Ihania monilapsisia perheitä ja kauniita ihmisiä.

Suomen kieltä ei juurikaan korviimme kantautunut eri puolilla Montenegroa liikkuessamme. Suomalaisia käy Montenegrossa vuosittain vain noin 3000, joten eipä meitä siellä ruuhkaksi asti ollut tälläkään kertaa.

YouTube: Željko Joksimović on yksi Montenegron suosituimmista laulajista.

Lisää kuvia (voi olla osin samaa juttua)   Budva 1 ja  Budva 2, Montenegro rannat.