Omat jutut

Rakkaus: se on kaiken muun mahdollisen ja mahdottoman  lisäksi yhteinen ateria!

Viikon teemakuvia lisää täällä: Valokuvatorstai

Vuoden luontokuva valitaan jälleen  Finlandia-talolla 11.10.2009.  Kuten aina, siellä on paljon erilaista luontokuvaukseen liittyvää nähtävää, joista ei vähäisimpänä mielenkiintoinen luontokuvaajien valokuvanäyttely. Siellä on myös asiantuntijoita vastaamassa yleisön kysymyksiin digikuvauksesta, kameroista jne.  Kirjatori. Piilokojunäyttely ja tukihuutokauppa saimaannorpan hyväksi. Ohjelmaa on yllin kyllin koko päivän ajan ja lopuksi gaalailta, jossa julkistetaan vuoden 2009 luontokuvakilpailun voittaja.

Ja on siellä myös ainutlaatuinen tilaisuus tavata eri kameramerkkien   maahantuojien edustajia: “Maahantuojien osastoilla ovat kattavasti esillä luontokuvaajan kamerat ja tarvikkeet. Varaa riittävästi aikaa ja tule testaamaan syksyn uutuudet asiantuntijoiden opastuksella. Voit vertailla kätevästi eri valmistajien ratkaisuja ja Rajala Pro Shop tarjoaa mahdollisuuden myös kaupankäyntiin maksuttomalla kotiinkuljetuksella. Hyödynnä myös messutarjoukset! ”

Luontokuvakilpailun finalistit löytyvät täältä.  Omaa suosikkiaan voi äänestä täällä. Oma suosikkini on lintukuvasarjassa;  Kari Leon lintukuva.  Kuvassa on tunnelmaa, upea valo ja linnun siivet ja kahvipannu kruunaavat koko komeuden. Upea kuva kerta kaikkiaan.

Kuvien kanssa askartelu on tosi hauskaa puuhaa. Luomukuvat ovat, kuten olen sanonut  kokonaan eri juttu, välillä on vaan annettava luovuudelle sijaa, päästettävä se valloilleen.  Kuvankäsittely on aikaa vievää puuhastelua joten kovin usein siihen ei ole mahdollisuutta paneutua. Itse asiassa nytkin olisi pitänyt tehdä jotain muuta! Yllä on kuva jonka parissa olen tänään askarrellut.Se on tehty kahdesta eri kuvasta.

Kuviot olen kuvannut digikameralla kahvimukini kyljestä, tehnyt niistä siveltimen (Brush) ja lisännyt siveltimen kuvion tyhjään pohjaan.  Koko homma on sellaista tasojen kanssa näpertelyä enkä voi koko historiaa tähän kirjata. Kuvioita editoin hiukan  Photoshopilla ja sen jälkeen liitin  kynttiläkuvan keskelle ja se on siinä.

Omat  jouluiset kuvani ovat aina samanlaisia ja olenkin syksyn aikana tehnyt omaan käyttöön muutamia uudenlaisia, joista ehkä jossakin vaiheessa liitän jokusen myös blogiini, missä se sitten lieneekin. Joulukehyksiä on myös tekeillä - kunhan näkee mitä niistä tulee.  Ja onhan tässä on Halloweenikin välissä.

Surullista on vain, että blogini levytila alkaa olla lopuillaan. Tässä blogissani on nyt noin 290 kirjoitusta ja 577 kuvaa. Levytilaa on jäljellä noin 3% eikä se tosiaankaan ole paljon.

Maagic halloo! Ylläpidolta haluaisin kysyä onko millään mahdollista saada lisää tilaa tälle samaiselle blogilleni? Uuden blogin perustaminen on hikinen, aikaa vievä urakka ja olisi helpompaa kun saisi jatkaa näillä entisillä eväillä. Pienet lisäykset on helppo tehdä, mutta että koko homma uusiksi! Joka tapauksessa olen katsonut jo muita alustoja ja joissakin levytilaa on moninkertaisesti ajatukseni tarjoama määrä. Jossakin oli esim. 50 gigaa, ellen ihan väärin muista. (Olisko ollut WP).

Tuntematon tie
harsoontuneet horsmat
harmaantuneilla ohimoillaan
vie minua
läpi ruskaan kietoutuneen metsän.
Mutkan takana taas uusi mutka.
Päämäärää ei näy.

Varmaa on,
tie päättyy jossakin.
Haluan kokea koko matkan.

(Runo: Terttu Anttila - Elämä kohdallani juuri nyt)

Olen taas syksyn tullen innostunut kuvankäsittelystä ja skräppäyksestä. Kaikkia kokeilujani ei ole syytä julkaista, mutta joitakin omasta mielestäni hauskoja juttuja olen joskus laittanut “näytille”.

Kuvankäsittely on tosi hauskaa näpertelyä - vaikka olenkin periaatteessa luomukuvien ystävä. Enkä edes henk.kohtaisesti pidä kovin monimutkaisista kuvakehyksistä tai vektorikuvista kuviin “liimattuna”. Kokeillahan voi kaikenlaista ja kokeiluista on usein hyötyäkin; aina siinä jotain oppii vastaisuuden varalle.

Tällä hetkellä vanhennetut, kuluneen näköiseksi käsitellyt kuvat ja kehykset ovat mieleeni. Joihinkin kuviin se sopii hyvinkin luomaan nostagista vanhan ajan tunnelmaa. Varsinkin korteissa se on käyttökelpoinen “kikka” - niin, ja myös skräppäyksessä.

Alin kuva on tehty erilaisia siveltimiä ja vektorikuvia käyttäen.

Mökillä kukkii anemonet - kävimme viikolla siellä mummojen kanssa pikavisiitillä ja meinasi ihan surettaa kun koko anemonepenkki piti jättää sinne kukkimaan.  Reilut kaksi viikkoa on mennyt vanhusten kanssa ja nyt on taas heidän paluumatkansa järjestely edessä. Jos joku haluaa tietää miten on mennyt voin sanoa että pääosin hyvin, mutta rankkaa on ollut.

Olenkin tässä miettinyt kummat ovat pitkän päälle raskaampia hoidettavia - mummot vai vauvat? Molemmat kun ovat rakkaita ja ajoittain raskaitakin hoidettavia. Oma vanheneminen on myös käynyt mielessä viime päivien aikana. Vaikka vanhenemme jokainen omalla tavallamme, vanhuus ei ainakaan enää lähes satavuotiaana ole lainkaan hauska juttu.

Jokin aika sitten oli HS:ssa laaja artikkeli tulevaisuuden ihmeistä. Lyhyesti yhteenvetona:  esim. ihmisten sairauksia ja vanhenemista voidaan tulevaisuudessa säädellä tietokoneen ja mikrosirujen avulla. Täsmälääkkeet hoitavat vain sairasta solua tai vast. ja vaikeatkin sairaudet ovat näin voitettavissa jne. Elinikä tulee nousemaan satoihin vuosiin ja taisi siinä olla maininta kuolemattomuudestakin.

Kun ajattelen, että samaa ihmissuhdetta tai työpaikkaa pitäisi “kestää”  esim. kahdensadan vuoden ajan se tuntuu sietämättömältä. Ja jos/vaikka yksilön tasolla parisataa vuotta pitkä avioliitto olisi ihanaa ja toiveiden täyttymys - yhteiskunnallisesti ja ottaen huomioon nykyiset avio- ja avoliitot ja -erot se ei tunnu edes teoreettisella tasolla kovinkaan houkuttelevalta.

Tästä voisi kehitellä jos jonkinlaisia yhteiskunnallisia, kansallisia ja kansainvälisiä visioita, mutta jääköön tässä yhteydessä. Toteampa vain että kovin viisaasti on tuo luojamme  elämän ja siitä poistumisenkin järjestänyt.  Enkä oikein tiedä onko ihmisen viisasta mennä luojan luomaa järjestystä manipuloimaan.

Toisaalta, toisaalla puhutaan eutanasiasta ja parantumattomasti sairaiden vanhusten halusta päästä pois. Käsitykseni ja kokemukseni mukaan tuo väsymys elämään on aika tavallinen tunne erittäin iäkkäiden vanhusten parissa ja väkisin hengissä pitäminen voi joskus vaikuttaa suorastaan kidutukselta. Ainakin tapauksissa kun vanhuksen ajatuskyky on vielä tallella. Sekin on luonnollista etteivät läheiset haluaisi vapaaehtoisesti luopua heikkokuntoisestakaan vanhuksesta - tunneside on vahva.

Tämä postaus taisi mennä vähän synkistelyn puolelle vaikka siihen ei ole aihetta eikä se ollut tarkoituskaan. Positiivisella asenteella pärjää pitkälle vaikkeissakin tilanteissa - niin myös tässä.

Joka tapauksessa lähden tänään viemään mummoja koteihinsa - mukaan pakkaan mokkulan, pikkuläppärin ja digikameran siinä toivossa että ehdin niitä jossakin vaiheessa käyttämään.

Vastaniitetyllä nurmikolla
muistojen tuoksu.

Tein salaperäisiä polkuja
suureen lehmihakaan
mansikka-ahon, mesikkanotkon,
vattumäen ja metsäpuron kautta.
Kun niiden taikaa joi,
jäi kaipaus ikuiseen kesään.

Umpeutuneet on lapsuuden polut,
kellokas ei vastaa huhuiluuni.
Juurikasmaa odottaa nytkin kitkijäänsä.

Miten pitkä olikaan lapsena kitkijän sarka.
Nyt kaikki on kutistunutta,
paitsi muistot.

Runo: Terttu Anttila  -Elämä kohdallani juuri nyt -

Kaikista kärhöistä tämä Ville de Lyon on mielestäni suloisin. Sen kasvutapa ja kukan muoto ovat aina viehättäneet silmääni. Olenkin kuvannut sitä “edestä ja takaa” ja tehnyt siitä monen monta korttiakin. Istutin keväällä puutarhan eri puolille useampia samanlaisia. Kaikki eivät lähteneet kasvun alkuun yhtä hyvin , joku ei ollenkaan, mutta tämä nyt kukkiva korvaa vaivan kyllä noiden hitaanpienkin puolesta.

Lisäksi tämän kärhön kukinnot ovat suhteellisen matalalla, jouduin kyllä tässäkin käyttämään välillä tikkaita apuna makroja kuvatessani, kun kukinnot yleensä kurkottelevat “taivaisiin”.

Toinenkin kärhö yllätti. Nimittäin Clematis Alpina on täynnä nuppuja - sen normaali kukinta-aika on toukokuussa. Saapa nähdä jaksaako se yllättää ja avata kaikki nuppunsa vielä tälle kesälle.

*****

Koko päivä on mennyt marjapensaissa. Nyt on mustat ja punaiset viinimarjat poimittu, karviaiset jäivät vielä pensaisiin. Niitä onkin kurja poimia kun oksat ovat niin piikikkäät. Se jää ensi viikkoon sillä viikon lopulla on muuta tekemistä.

Tuuli tyyntyi iltaa kohti ja ulkona on leppoisa kesäsää. Olin päivällä kuulevina kurkien ääniä taivaalta - taitavat tehdä lähtöä. Kurkien ääntely taivaalla liikuttaa mieltä joka syksy yhä uudestaan.  Kesä alkaa olla ohi - on jäähyväisten aika.

Näytön koko 1024 x 768

Näytön koko  1280 x 800

Ajattelin alkaa taas kokeilla taustakuvien julkaisemista. Teen kuvan nyt alkuun koemielessä kahdella eri resoluutiolla.  Tarkoituksena on tehdä uusi taustakuva kuukausittain.

Kuvaa saa käyttää oman tietokoneen taustakuvana ihan vapaasti  - omille nettisivuille tai vast.  sitä ei saa ilman lupaa liittää. Eikä sitä ole tarkoitettu kaupalliseen käyttöön. Tarvittaessa kuvan käytöstä voi tiedustella: marla.k@netti.fi tai kommenttilaatikossa.

Viime viikolla kokeilin vanhaa Olympus kameraani. Olen ollut siihen tyytyväinen, joskin viime aikoina sen käyttö on jäänyt vähemmälle.

Olympus SP 550 UZ kamerassa on hyvä zoom, erittäin hyvä makrotoiminto eikä objektiivissakaan ole ollut mitään vikaa. Paitsi että se on aina ollut hidas ja hitaus häiritsee varsinkin kun on tottunut parempaan. Olympuksella ei kerta kaikkiaan ehdi kaikkiin tilanteisiin mukaan. Sitä en tiedä ovatko uudemmat versiot tässä mielessä kehittyneempiä.

Lisäksi kuviin tulee kohinaa jo alhaisillakin ISO arvoilla. Hyvässä valossa kuvat ovat aivan kohtuullisen hyviä, mutta siitä huolimatta taitaa olla vaihtoon menossa tämä kamera minun osaltani.

Kokeilin kameraa tosiaan mökillä ja yllä on kuvia huvimajan sisältä  ilta-auringossa. Yksi kuvista on otettu ikkunan takaa ulkoa joten siihen tuli jännittävän näköiset heijastukset ympäröivästä luonnosta. Sama täytyy kuvata toisella kameralla myöhemmin.

Majan sisustus on vähän romantiikkaan taipuva, mutta mikä parasta; sen saa helposti muutettua taas toisenlaiseksi kun tämä alkaa kyllästyttää. Toistaiseksi saa olla näin.  Verhot nostin sitten kuitenkin kaksinkertaisiksi. Ne on vain taitettu tangon ympärille, koska en raaskinut katkaista niitä. Toimivat ihan hyvin näinkin ja lisäksi ovat kaksinkertaisina parempi näkösuoja sisään päin kuin mitä yksinkertaisina olisivat olleet.

Taas paistaa kuu ja elokuinen yö on parhaimmillaan. On lämmintä ja tyyntä, mikäpä tässä on tunnelmoidessa. Vanessa Mae oli joitakin vuosia sitten kaikkien huulilla, lehdissä ja muussa mediassa. Nyt hänestä ei ole kuulunut aikoihin mitään. Nykyään hän taitaa soitella vain youtubessa. Vai olisiko hän perustanut perheen ja alkanut kotirouvaksi Linda L:n tapaan?

Youtubesta Vanessa Maen tunnelmointia: Because