Kuten olen tainnut kertoakin, olen istuttanut tänä syksynä mökille noin 5-6 jouluruusua. Käyn niitä katsomassa joka kerta mökillä ollessamme. Nehän ovat ikivihreitä ja siten kukkapenkin komistuksia marraskuun harmaudessakin. Nyt niihin on tullut nuppuja. Maasta pukkaa jo aika isoja silmuja ja jännityksellä odotan tarkoittaako tuo kukintaa ja millaisella aikataululla. Tämän yksilön lisäksi nuppuja on nähtävissä 2-3:n muukin taimen juurella. Aivan ihana nähdä elämää syksyisessä puutarhassa kun kaikki muu näyttää kuolleelta ja vähän ränsistyneeltäkin.

Parvikelaatikkoa, siellähän on myös pari jouluruusua, en vielä ole ehtinyt tutkia. Teen sen heti huomenna päivänvalon aikaan. Jospa sekin innostuisi kukkimaan.

Kuvassa näkyy etualalla 2 nuppua ja tuolla takana oleva valkoinen pallukka on myös nuppu!

 

Keijunmekko on kesäkukka joka minun on joka kesä saatava. Se on uskomattoman sitkeä kasvi ja kun se alkaa kukintansa se jatkuu pakkasiin saakka.

Tänä vuonna, alkukesästä,  hankin komean taimen. Ajattelin että saan upean, näyttävän  kukkapylvään loppukesäksi se kun alkaa kukintansa aika myöhään.  Sitten tuli ne alkukesän hallayöt ja vesisateet. Kasvi oli välillä oman onnensa varassa mökillä, ulkona.Ja siinähän kävi niin että kun erään matkan jälkeen tulimme mökille Keijunmekkoni oli siellä henkihieverissään, hukkumassa ruukkuun kerääntyneeseen veteen.

Se oli surkean näköinen ja puolet koko kasvista, jos ei enemmänkin, piti karsia ja yrittää saada jäljelle jäänyt osa virkoamaan. Lämpö ja aurinkoa olisivat olleet suureksi avuksi tässä toimenpiteessä, mutta ne olivat enemmän satunnaisia ilmiöitä kesän aikana. Kasvi virkosi ja aloitti uuden kasvun. Tulos on noissa ylläolevissa kuvissa. Se on komea ja voi hyvin. Tällä hetkellä se kukkii huvimajassa, joten pienet hallat eivät pääse sen kimppuun, mutta kuten joka vuosi on todella harmi kun pakkaset tulevat ja kasvi on hävitettävä.

Kuten jo kerroinkin viime kesän säät eivät todellakaan suosineet kukkien sen kummemmin kuin muidenkaan puutarhakasvien kasvua. Kesän aikana istutetut puut ja pensaat ovat kyllä kohtuullisen hyvässä kuosissa ja ilmiselvästi juurtuneet paikoilleen.  Kukat ovat sitten eri asia. Jotkut kuten mainitut Keijunmekko ja kaikki ruusut ovat loppujen lopuksi menestyneet erittäin hyvin. Kuvissa taustalla näkyvä Mustasilmäsusannakin kukki kohtuullisen hyvin mutta vain lyhyen aikaa.

Pionit siirsin viime syksynä uuteen paikkaan eivätkä ne kukkineet koko kesänä ollenkaan. Se jää nähtäväksi montako vuotta tarvitsevat taas kukkiakseen.

Kurpitsan kasvatus meni aivan vituralleen, viime viikolla hävitin loput epäonnisesta viljelmästäni. Tomaatit eivät ehtineet kypsyä lainkaan. Ne ovat täällä kotona ja näyttävät hiljalleen kypsyvän huonelämmössä. Onneksi voin syyttää kesän säitä näistä vastoinkäymisistä,  muuten voisi olla aihetta vaipua epätoivoon; minusta ei taida olla hyötyviljelijäksi.

Rakastan ruusuja. Ne ovat oikukkaita, vaikeitakin kasvatettavia. Härmää ja kirvoja ja kaikkea siltä väliltä on koettu menneinä vuosina, mutta jostakin syystä tänä vuonna ruusuni puhkesivat kukkaan, sanan varsinaisessa merkityksessä!

Kuvassa etualalla olevat ruusut ovat äitienpäiväruusuja. Toinen on ollut purkissa ulkona toukokuusta saakka ja kasvanut siinä upeasti, ts. kukkinut toukokuusta lähtien. Kuukausi sitten istutin sen maahan. Toisen ostin kesäkuun alkupuolella äitienpäiväruusujen alennusmyynnistä. Puutarhalla se näytti ränsistyneeltä ja hoitoa kaipaavalta ja koska sitä myytiin puoleen hintaan päätin pelastaa raukan täydelliseltä tuholta.

Ikinä eivät ruusuni ole kukkineet vielä lokakuussa tähän tapaan siellä (mökillä) ne kukkivat varmasti pakkasiin asti kun ovat alkuun päässeet. Nuppuja on joka puolella.

Mikä lie sitten tämän kukinnan salaisuus? Kesähän ei ollut missään tapauksessa ruusuinen; lämmin ja aurinkoinen. Olisiko istutustavalla merkitystä, sillä tänä kesänä näin todella vaivaa niitä hiki päässä istuttaessani? Ruusut olen istuttanut suurehkoon, salaojitettuun kuoppaan jonka olen täyttänyt hiekansekaisella mullalla. Dopingiakin ovat toki saaneet; kanankakkaa, hiukan ruusuravinnetta ja runsaati vettä. Tämä resepti on toiminut hyvin ja taidan jatkaa esim. tuon hiekan sekoittamista vastaisuudessakin uusia taimia istuttaessani.

Nyt sitten jännitän olisiko näistä vielä ensi vuonnakin ilokseni. Miten mahtavat kestää talven tuiskut ja tuulet? Vieressä on muutama tänä vuonna hankkimani jouluruusu. Niidenkin menestyminen tuossa paikassa on suuri kysymysmerkki. Mielenkiintoista nähdä sekin milloin jouluruusuni kukkivat - tuskin näissä oloissa vielä joulun aikaan.

Ruusuaiheista musiikkia YouTubesta: The Rose

The Rose on suosittu Bette Midlerin esittämänä, sekin löytyy youtubesta. Valitsin yllä olevan version videossa näkyvien sanojen vuoksi, ne ovat tosi kauniit, lyriikkaa parhaimmillaan.

Hyasinttipapu on todella vaikea kasvatettava. Kuvassa olevan olen kasvattanut siemenestä jonka kylvin huhtikuussa kasvihuoneeseen. Itäminen oli hidasta ja välillä ajattelinkin ettei tästä tule mitään. Kylmä alkukesä ei auttanut tilannetta, päinvastoin, se on selvä. Taitaa olla kolmas kesä kun yritän em. kasvia siemenestä kasvattaa. Aiemmin en päässyt näinkään pitkälle.

Lämpinä päivinä olen ollut huomaavinani jonkinlaista kehitystä. Kasvi alkaa tehdä paljon uusi silmuja ja kasvattaa lehtiä. Nuppuja siinä ei näy vieläkään. Samaan aikaan kylvetty ruusupapu on jo aikoja sitten kukkinut ja siellä se kukkii edelleenkin lähes katonrajassa.

Äkikseltä luulisi että papu kuin papu - kasvavat ja itävät samalla tavalla, mutta mitä vielä.

Nyt sitä on alkanut joku ötäkkäkin syömään. Olen yrittänyt myrkyttää lehtiä ja tutkia mikä se peijakkaan ahmatti oikein on asialla, mutta en ole sitä löytänyt. Mökillä on kyllä kaikki mahdolliset kasvien syöjät, kaiken maailman madot, kotilot, muurahaiset, metsähiiret, jänikset ja sisiliskot jne.

Tästä otuksesta en tiedä mikä mahtaa olla - vuohenkaalen lehdessä se asustaa ja syö niitä minkä ehtii… (Kuvan valkotasapaino on pielessä - kamera Olympus SP-550 UZ)

Mielenkiinnolla odotan saanko hyasinttipavun kukkimaan tai ehtiikö se ylipäätään kukkia ennen kuin jokin ötökkä pistelee sen poskeensa.

Kamera: Canon EOS 450D

YouTube: Club For Five - Sweet Dreams

Naistenviikko tulossa (18.7. alk.)! Silloin monta ystävää, tuttua ja sukulaista viettää nimipäiviään. Kortti ja onnentoivotukset heille kaikille tämän viestin myötä.

PS: Toivottavasti vettä ei sada koko viikon ajan!

Kesä alkaa olla parhaimmillaan. Tuntuu, että kaikki kukkii liiankin nopeasti. Rankat sateet raiskaavat kauniita kukintoja ja se vaikuttaa myös kukkien nopeaan lakastumiseen. Sormustinkukkan kukinnotkin alkavat pikkuhiljaa nuutua.

Ainoa amppelimansikan marja ei näytä kovin herkulliselta. Kukkia siinä ei ole mielestäni tarpeeksi jotta suurempaa satoa olisi odotettavissa - ainakaan heti huomenissa. En toki uskonutkaan että saisin sen tuottamaan marjoja koko kesän ajaksi - se olisi ollut vain iloinen yllätys. Avomaalla on mansikkasatotilanne onneksi hiukan valoisampi!

Tomaatin varret kasvavat kohisten ja kukkiakin ilmestyy koko ajan uusia. Eilen ilmestyi ensimmäinen pikkutomaatti, joten toivossa elellään tomaattisadon suhteen.

Muovinen kasvihuone on osoittautunut toimivaksi suojaksi varsinkin kasveille, jotka eivät oikein pääse kasvun alkuun avomaalla, sateisen viileässä säässä. Esim salkoruusu, jota olen yrittänyt kasvattaa onnistumatta monta kertaa aikaisemmin, on itänyt kasvihuoneessa hyvin ja istutan sen avomaalla myöhemmin tänään. Ensi vuonna sen pitäisi kukkia - sitä nyt odottellaan.

Kamera Canon EOS 450D

Aurinkoinen aamu, vaikkakin vähän viileän puoleinen. Täällä mökillä on tullut tavaksi heti herättyä istahtahtaa hetkeksi yöpaidassa ulos portaalle haistelemaan kesän tuoksuja. Viime aikoina aamut ovat olleet sateisia, kostean tuhnuisia, mutta tänään paistoi aurinko. Eipä silti, portaan katoksen alla on hyvä istuskella “haaveilemassa”vaikka vähän sataisikin, kun on vaan sopivan lämmin sää. Siinä portaalla on hyvä miettiä tulevan päivän “ohjelmaa” ja kuunnella hiljaisuutta, jonka rikkoo vain lintujen liverrykset.

Aamutoimien jälkeen kiersin ulkona kameran kanssa. Tarkoitus on kartoittaa vähän mitä missäkin kasvaa jotta muistan sen siinä vaiheessa kun alan karsia ja siirrellä kasveja ryhmiin eri puolille pihaa. Siinä vasta onkin tekemistä. Tämä tontti on metsän kainalossa, kallioisen harjun suojassa kivistä ja aika lailla kuivaakin maata, joten täällä viihtyvät parhaiten kivikkokasvit ja muut kuivan karuissa oloissa viihtyvät kukat ja pensaat. Ja niitä totisesti riittää. Entiset tontin haltijat ovat istuttaneet oman mielensä mukaisesti kasveja suunnittelematta kokonaisuutta sen kummemmin, joten kukkaa ja kortta pukkaa nyt joka kolosta. Kaikkia kasveja en edes tunne ja olenkin voinut karsia aikojen kuluessa epähuomiossa esim. joitakin käytökelpoisia perennoja “siivousinnossani”.

Esimerkiksi sormustinkukkaa on neljässä eri paikassa eri puolilla pihaa. Ne ovat tosi komeita, tanakkavartisia ja vahvoja, lähes puolitoista metrisiä komistuksia, todella kerrassaan komeita kasveja. Niitä en oikein uskalla siirrellä, koska en tiedä kuinka ne siihen suhtautuvat. En haluaisi pilata noin komeaa kasvua!

Kuvia laitan myöhemmin, tämä mokkula kun ei oikein toimi mökkioloissa. Mokkula on niiiin pahuksen hidas ja sen käyttö näissä oloissa kysyy todella hermoja. Kuvien lataamisesta ei tule yhtään mitään ja teenkin sen aina kotona käydessämme. Käymme kotona jälleen viikon lopulla vähän pyykkiä pesemässä ja tankkaamassa ruokavarastoja. Siinä ohessa hoituvat muutkin asiat.

Kesäkuu on kohta lopuillaan ja pihan kasvit vasta aloittelevat kasvuaan. Kasvihuoneen (hieno nimi meidän muovihuoneella) tomaatitkin tuolla taustalla ovat vasta taimivaiheessa. Kukkia niisä on kyllä ollut, joten eiköhän tässä kesän edetessä saada maistiaisia. Mansikat kukkivat kovasti ulkona, kasvimaalla, mutta kasvihuoneen amppelimansikka ei oikein ole kotiutunut. Siellä taitaa olla yksi marja kypsymässä, mutta kukista ei tietoakaan. Siitähän piti saada satoa koko kesän ajan?

Pajuhäkkyrässä on yksi suosikkikukistani, keijunmekko. Se minun on pakko saada joka kesä pihalleni. Siinä vasta uskollinen kukkija kunhan vauhtiin pääsee. Kukkii runsaasti vielä marraskuullakin elleivät syksyn pakkaset ehdi sitä pilata.

Ostin juuri kanankakkaa ison säkillisen. Hajun vuoksi sitä on parasta käyttää vain ulkona puutarhassa ja sen parempaa lannoitetta ei ole olemassa. Jotta eivätköhän kukkaset innostu kasvamaan ja kukkimaan kun vielä saisivat lisäksi sopivasti lämpöä ja vettä.

Viime viikolla vettä tuli niin rankasti että kaikki ulkoruukut olivat täynnä vettä ja kukat litimärkiä. Mm. ihanat juhannusruusut kärsivät ja lakastuivat heti alkuunsa.

Siemenet itävät hyvin kasvihuoneesa: Koristekurpitsa ja siniviuhko ovat jo oraalla, salkoruusu ei ole toistaiseksi inahtanutkaan., mutta elän toivossa. Taimien kasvattamiseen siemenistä tuo kasvihuone on osoittautunut aivan verrattomaksi hankinnaksi. Siellä voi kokeilla idättää melkein mitä vain.

Näen jo sieluni silmin kurpitsasatoni. Halloweenin aikaan kuvittelen minulla olevan kymmenittäin erilaisia koristekurpitsoja ja kaiken kruunaa mahtavan oranssit isot pallokurpitsat! No - pitäähän ihmisellä haaveita olla!

Kamera Canon EOS 450D

Yllä sinisen taivaan katto
alla tuoksuva apilamatto.
Oisko onnea suurempaa
kuin päivänpaisteessa lekottaa
ihan laiskana, kiireitä vailla
apilan kukkien lailla!

Runo: Telma Andersson

Mitä vanhemmaksi tulen,
sitä enemmän pidän pienistä asioista
ja yksinkertaisista totuuksista.

Hymystä, joka tulee suoraan sydämestä,
yksinäisyydestä, joka antaa levon
ja rauhan kiireeseen,
hiljaisuudesta, joka on kauneinta
musiikkia väsyneelle.

Ei kukkien eikä lahjojen
tarvitse olla suuria,
ei unelmien tosia ja toteutuvia,
ei ystävien nuoria ja terveitä.

Miten kauan kannoin harteillani
turhan tavoittelun taakkaa
ennen kuin huomasin
että olin itse seinä
todelliseen elämään.

Runo: Seija Lindfors