Omat jutut

Kelloköynnös puhkesi kukkaan - vihdoinkin. Olin jo asennoitunut että tälle kesälle se ei ehdi kukkia, muuta yllättipä iloisesti. Tosin luulin köynnökseni olevan sininen, mutta kyllä minulle valkoinenkin kelpaa oikein hyvin. Siinä on nuppuja vaikka kuinka paljon, mutta vain yksi auennut kukka - saa sitten nähdä vieläkö se ehtii aukaista muitakin “valmisteilla” olevista nupuista. Olen yrittänyt kuvata kukkaa edestä ja takaa, piti oikein tikkaille nousta kun se on vaikeassa paikassa, korkealla ritilän yllä.

Olemme lähdössä iltapäivällä kaupunkiin ja toivoisin niin, kun ensi viikolla tulemme mökille, että se olisi vielä voimissaan. Samoin kuin muut vielä kukkivat kesäkukat. Kovin kylmiä öitä on ollut viime päivinä. Tänä aamuna oli vain muutama aste lämmintä ja esim. yhä runsaasti kukkivasta clematatiksesta, Piilusta, olivat ylimmät kukat lurpahtaneet. Olisikohan viime yö ollut sille liian kylmä?

Nyt pitää lähteä pihahommiin aurinkoiselle pihamaalle. Siellä on haravoitavia lehtiä ja joitakin paikasta toiseen siirrettyjä kasveja pitää kastella vaikka kuivin kesäaika onkin jo ohi. Kovin on lyhyt tämä Suomen kesä.

PS.Koko viikon olen kuvannut Canonin EOS 450 D:n mukana tulleella 18-55 mm:n kittiobjektiivilla . Alan miehet eivät näitä kittiobjektiiveja arvosta, mutta minun tarpeisiini sillä saa aivan hyviä kuvia. Kevythän se on ja muovisen tuntuinen, mutta se ei minua haittaa. Jos se olisi ainoa kamerani objektiivi voisin ehkä kaivata jotain “järeämpää”, mutta kuten sanoin: aivan kelpo juttu se on. Muutenkin olen sitä mieltä että varsinkin järkkärillä aloitteleville kuvaajille sopii harjoitteluobjektiiviksi ihan hyvin kamerapaketin mukana tuleva kittiobjektiivi. Kokemuksen ja harjoittelun myötä selviää millaisilla objektiiveilla haluaa kuvata ja paljonko harrastukseen objektiiveineen on valmis sijoittamaan. Ja monta muutakin asiaa.

Koristeportulakka (Portulaca grandiflora) on uusi mielenkiintoinen “tuttavuus” viime kesältä.  Puutarhalla käydessäni kiinnitin huomiota sen herkän kauniisiin kerrottuihin kukkiin ja epätavalliseen kasvutapaan ja myös lehtien erikoiseen muotoon. Sen lehdet ovat kuin mehikasvilla, pullean nahkeat ja kauniin vihreät. Kukkien väri on myös kaunis: pehmeitä punaisen, roosan, keltaisen, oranssin ja valkoisen  eri sävyjä.  Siihen ei kerta kaikkiaan voi olla ihastumatta.

Lisäksi se on kiitollinen ja värikäs matala kivikkokasvi, joka viihtyy tosi kuivissa ja vaikeissakin paikoissa. Sopii hyvin reunakasviksi, kivikkopuutarhaan ja muureille ja myös amppeleissa sen maanmyötäinen kasvutapa pääsee oikeuksiinsa.

Ihastukseni vain lisääntyi kun kuulin, että kasvi ei vaadi hirveästi hoitoa. Ja auringonpaahteessa se innostuu kukkimaan runsaasti ja pitkään, koko kesän ajan syksyn pakkasiin asti. Joidenkin tietojen mukaan sen pitäisi kestää jopa - 2-3 astetta pakkasta?

Nyt olen tuonut kukan parvekkeelle. Se saa olla siellä niin kauan kuin ilmat sallivat eli pakkaset sen kylmettävät. Siellä se tekee koko ajan uutta nuppua eikä näytä kärsivän lainkaan kuivuudesta mökkipäiviemme aikana. Se sopii erittäin hyvin lasitetulle parvekkeelle, joka pakkaa olemaan auringonpaisteessa joskus liiankin kuuma monille kesäkukille.

Mökillä olisi monta paikkaa johon se sopisi vapaasti kasvamaan ja parvekkeellekin voisin laittaa nykyistä suuremman ruukun eri värisiä Portulakkoja.

Ei lie vaikea arvata, että ensi keväänä kokeilen kasvattaa Portulakkaa siemenestä. Se vaatii esikasvatuksen eli kylvettävä sisälle  huhtikuussa ja toukokuussa ulos. Jos kevät on yhtä kylmä kuin parina edellisvuonna ei sinne mitään voi vielä ainakaan toukokuun alussa istuttaa.

Varmuuden vuoksi toivon että Portulakan taimia löytyy puutarhalta ensi kesänäkin, sillä nuo “tee se itse siementämisjutut” ovat epävarmoja vaikka kuinka tunnollisesti ja oikein sen olisi tekevinänsä.

Hupsis - kylläpä aika rientää. Viime viikko meni samoissa syyspuuhissa kuin edellinenkin. Ehkä erona edelliseen oli vain yleinen saamattomuus - se veto pois tunne - joku voi ihan syystä nimittää sitä laiskuudeksikin, mutta mitäpä siitä. Luulen että olen aiemminkin perustellut tuota “aikaansaamattomuusolotilaa” välttämättömyydellä. Ainakin minun tapaiseni persoona kaipaa joskus olotilaa jossa saa vain olla ilman mitään velvoitteita. No - ei niistä velvotteista kokonaan pääse, vaikka heittäytyisi kuinka “saamattomaksi”, mutta lähes… - se on jo hyvä olotila.

Kotona, kaupunkikodissa, pöly kerääntyy palleroiksi nurkkiin, ikkunat kaipaavat pesua ja kaapit järjestelyä. Itse asiassa koko huusholli pitäisi saada kesän jälkeen syyskuosiin. Pitäisiköhän hankkia vitamiineja jotta jaksaisi, saisi homman alulle. Nyt on nääs energiat vähissä. Ne on kulutettu loppuun täällä mökillä riehuessa. Eipä silti, ei täältä työt tekemällä lopu. Nytkin pitäisi olla pihalla raivaamassa, siirtelemässä kasveja paikasta toiseen, kasvihuonetta siivoamassa … niin ja haravoimassa. - Kunhan nyt saan tiskit pois ja työvaihteen päälle.

Mies rapsuttaa ikkunanpokia. En usko että kaikkia ikkunoita ehditään näillä lämpimillä käydä läpi, mutta työ on hyvällä alulla. Sisätöitä tehdään varmaan marraskuulle asti. Suunnitelmia on vaikka kuinka paljon - ehkä liikaakin.

Eilinen päivä meni Lahdessa hankintareissulla. Lautoja, listoja, tilkettä ikkunanpokiin, sementtiä, maalia ja muuta mukavaa hankittiin joten kyllä nyt kelpaa taas taloa rapsutella. Ei se ainakaan miehen mielestä kovin vastemielistä tunnu olevan, sillä aamulla viiden aikoihin hän kuului nousevan kahvin keittoon ja heti päivän sarastettua hän häipyi tuonne liiterin päähän “verstaalleen”. Näillä keleillä onkin hyvä tehdä remonttia valoisa aika ja hämärän tullen sytyttää kynttilät, laittaa tuli pönttöuuniin ja nauttia syksyn pimeistä illoista.

Tästä ei puutu kuin palju - se puinen keittokattila - johon mahtuu koko perhe “porisemaan”. Lahdessa loin kuulemma liian pitkiä silmäyksiä Terrassa esillä olevan paljun suuntaan - mies menasi hermostua. Pelkästä katsomisesta! Sitä paitsi kyllä ihmisellä pitää unelmia olla - muuten kuihtuu ihan kokonaan.

Kohta viikon verran on elämä ollut taas yhtä haipakkaa. Ja vielä pitäisi jaksaa toinen mokoma.

Mökillä en ole ehtinyt käydä mikä harmittaa hirveästi, sillä siellä kukkivat nyt monet sellaiset kukat joiden kukintaa on koko kesä odotettu. Voipi käydä etten ehdi tänä vuonna juurikaan nähdä näitä myöhäisiä kukkijoita.

Kelloköynnös, jonka kukintaa olen koko kesän odottanut ei varmaankaan ehdi kukkia koko kesänä. Se on kyllä kasvanut ihan kiitettävästi, mutta nuppuja siinä ei näy lainkaan ja kun päivät alkavat lyhentyä ja säätkin käyvät epävakaiksi, en oikein usko että se ehtii puhjeta kukkaan ennen hallaöitä.  Vähän kyllä ihmettelen  - se on sentään  ensimmäisiä kesäköynnöksiä joita hankin jo hyvissä ajoin kesän alussa.

Olen paljolti viettänyt aikaani kaupungissa vanhan mummomme kanssa. Hän täytti tässä yhdeksänkymmentä (90) vuotta ja vietimmekin viime viinloppuna pienimuotoisia syntymäpäiviä perheen kesken.

Eilen kävimme kaupoilla ja perinaiselliseen tyyliinsä mummo ei voinut vastustaa uuden tunikan ja siihen sopivan silkkihuivin hankintaa. Tänään menemme kampaajalle ja suunnitelmissa on uusien silmälasien hankinta. Niitä emme voi täältä asti hankkia - se hankinta jää hänen kotipuolessaan tehtäväksi.

Vaikka tässä mennään jaksamisen äärirajoilla on todella ihanaa huomata miten pieni naisellinen “fiksaus” piristää vielä tuossa iässäkin.

*****

Sain jokin aika sitten lahjaksi uuden kuvankäsittelyohjelman. Se on Corelin  Paint Shop Pro X2 ja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Varsinaiseen kuvankäsittelyyn en ohjelmaa tarvitse - mitä vähemmän sitä tekee sen parempia “luomukuvia”, mutta korttien ja  erilaisten efektien tekoon käytän joskun eri ohjelmia. Sillä voi olla käyttöä, kun esim. joulukorttiaika on tulollaan tuossa tuokiossa. Kun vain ehtisin sitä kokeilla.

Kaikista kärhöistä tämä Ville de Lyon on mielestäni suloisin. Sen kasvutapa ja kukan muoto ovat aina viehättäneet silmääni. Olenkin kuvannut sitä “edestä ja takaa” ja tehnyt siitä monen monta korttiakin. Istutin keväällä puutarhan eri puolille useampia samanlaisia. Kaikki eivät lähteneet kasvun alkuun yhtä hyvin , joku ei ollenkaan, mutta tämä nyt kukkiva korvaa vaivan kyllä noiden hitaanpienkin puolesta.

Lisäksi tämän kärhön kukinnot ovat suhteellisen matalalla, jouduin kyllä tässäkin käyttämään välillä tikkaita apuna makroja kuvatessani, kun kukinnot yleensä kurkottelevat “taivaisiin”.

Toinenkin kärhö yllätti. Nimittäin Clematis Alpina on täynnä nuppuja - sen normaali kukinta-aika on toukokuussa. Saapa nähdä jaksaako se yllättää ja avata kaikki nuppunsa vielä tälle kesälle.

*****

Koko päivä on mennyt marjapensaissa. Nyt on mustat ja punaiset viinimarjat poimittu, karviaiset jäivät vielä pensaisiin. Niitä onkin kurja poimia kun oksat ovat niin piikikkäät. Se jää ensi viikkoon sillä viikon lopulla on muuta tekemistä.

Tuuli tyyntyi iltaa kohti ja ulkona on leppoisa kesäsää. Olin päivällä kuulevina kurkien ääniä taivaalta - taitavat tehdä lähtöä. Kurkien ääntely taivaalla liikuttaa mieltä joka syksy yhä uudestaan.  Kesä alkaa olla ohi - on jäähyväisten aika.

Alkukesän pihatöissä löytyi jostakin puutarhan kolkasta edellisten asukkaiden jälkeensä jättämiä “kaatopaikkakamoja”. Maata muokatessa multakerroksen alta paljastui vaikka mitä. Esim. tiskipöytä, ruosteiset kottikärryt, radio, levysoitin, matkalaukkuja 2 kpl, vanhoja kenkiä, pöytälamppuja 2 kpl, tynnyreitä, ruostuneita ämpäreitä, autonrenkaita, vanhoja viemäriputkia jne.

Jäljistä päätellen talon entisten asukkaiden kovin ympäristöystävällisestä tai ekologisesta elämäntyylistä ei jätösten perusteella voi puhua. Kaupunkioloissa ei moinen olisi ollut koskaan mahdollista, mutta omilla maillaan jokainen voi tehdä mitä haluaa. Noinkohan? Miten lie tällä hetkellä? Mitä mahtaisikaan löytyä maalaistalojen pihojen laitamilta?

Nurkat on nyt siivottu ja jätteet viety pois asiaan kuuluvalla tavalla. Nurmikkoa kylvetty ja pensaita istutettu. Vaikka paljon on tehty tähän mennessä, tekemistä tuntuu riittävän pitkälle tulevaisuuteen. Hitaasti, mutta varmasti, ympäristö muuttuu toivottuun suuntaan.

Viemäriputket säästimme. Niistä tehtiin kaksi kukkapylvästä joihin istutin kesäkukkia. Ovat muuten tosi hyvät siihen tarkoitukseen. Tukevat ja painavat, joita ei tuulet heiluta ja kun ne on upotettu maahan noin 10-15 cm syvyyteen ne pysyvät jämäkästi paikoillaan.

Alun alkaen epäilin josko kukat viihtyvät ahtaassa tilassa. Betonisen viemäriputken istutusaukko on vain noin 10 cm halkaisijaltaan joten tilaa siinä ei leveyssuutaan ole kovin paljon. Syvyyttä sitä enemmän. Olen yllättynyt kuinka hyvin esim. kuvissa yllä oleva huovinkukka on alkanut viihtyä putkessaan. Se kasvaa ja kukkii runsaasti eikä näytä kärsivän lainkaan ahtaudesta. Ja Huovikukka - se on aivan mahtava kesäkukka!

Kuvassa Huovinkukka ja viemäriputki kesän alussa, taimena, ja nyt syyskesän puolella - kasvaa yhä, kohta ylettyy maahan saakka.

***

Eilen istutin kaksi Rhodoa karsittujen vadelmien tilalle ja kaksi Amerikanheisiä odottaa istuttamista.

Keväällä istutetut Clematikset ovat puhjenneet kukkaan ja Piilukin tekee uutta nuppua! Kun nyt näitä säitä riittäisi vielä jonkin aikaa!

Viime viikolla kokeilin vanhaa Olympus kameraani. Olen ollut siihen tyytyväinen, joskin viime aikoina sen käyttö on jäänyt vähemmälle.

Olympus SP 550 UZ kamerassa on hyvä zoom, erittäin hyvä makrotoiminto eikä objektiivissakaan ole ollut mitään vikaa. Paitsi että se on aina ollut hidas ja hitaus häiritsee varsinkin kun on tottunut parempaan. Olympuksella ei kerta kaikkiaan ehdi kaikkiin tilanteisiin mukaan. Sitä en tiedä ovatko uudemmat versiot tässä mielessä kehittyneempiä.

Lisäksi kuviin tulee kohinaa jo alhaisillakin ISO arvoilla. Hyvässä valossa kuvat ovat aivan kohtuullisen hyviä, mutta siitä huolimatta taitaa olla vaihtoon menossa tämä kamera minun osaltani.

Kokeilin kameraa tosiaan mökillä ja yllä on kuvia huvimajan sisältä  ilta-auringossa. Yksi kuvista on otettu ikkunan takaa ulkoa joten siihen tuli jännittävän näköiset heijastukset ympäröivästä luonnosta. Sama täytyy kuvata toisella kameralla myöhemmin.

Majan sisustus on vähän romantiikkaan taipuva, mutta mikä parasta; sen saa helposti muutettua taas toisenlaiseksi kun tämä alkaa kyllästyttää. Toistaiseksi saa olla näin.  Verhot nostin sitten kuitenkin kaksinkertaisiksi. Ne on vain taitettu tangon ympärille, koska en raaskinut katkaista niitä. Toimivat ihan hyvin näinkin ja lisäksi ovat kaksinkertaisina parempi näkösuoja sisään päin kuin mitä yksinkertaisina olisivat olleet.

Taas paistaa kuu ja elokuinen yö on parhaimmillaan. On lämmintä ja tyyntä, mikäpä tässä on tunnelmoidessa. Vanessa Mae oli joitakin vuosia sitten kaikkien huulilla, lehdissä ja muussa mediassa. Nyt hänestä ei ole kuulunut aikoihin mitään. Nykyään hän taitaa soitella vain youtubessa. Vai olisiko hän perustanut perheen ja alkanut kotirouvaksi Linda L:n tapaan?

Youtubesta Vanessa Maen tunnelmointia: Because

Pilvipoutainen päivä. Välillä oli siinä ja siinä etteikö tullut vettä, mutta lämminä on ollut ja kuulemma lämpenee yhä viikon loppua kohti mentäessä. Siis oikein hyvä päivä työntekoon sanan varsinaisessa merkityksessä.

Mies on naputellut terassin portaita ja itse olen mönkinyt puskissa, voisi kai sanoa että tapani mukaan. Tuntuu että olen aina jossakin puskassa joko kameran kanssa tai karsimassa pellon pientareita tai puutarhan laitamia. Tällä kertaa saivat yli-innostuneet vadelmat kyytiä. Olivat vanhoja ja liikaa vartta kasvaneita. Kasvoivatkin enimmäkseen maata myöten eikä niistä ole ollut mitään iloa kenellekään. Raivasin kaikki pois juurineen - tai ainakin luulen niin. Juuria on kyllä niin syvällä etten ihmettele ollenkaan jos ilmestyvät taas jossakin vaiheessa sijoilleen uudestaan. Joka tapauksessa sille paikalle täytyy tehdä jotain ja nyt täytyykin miettiä mitä niiden tilalle olisi viisainta istuttaa. Vadelmia on alapihalla, omenatarhassa, joten ei niitä enää.

Ylemmässä kuvassa on yksi satsi raivaamaani rompetta - kaiken kaikkiaan niitä tuli kolme. Kuvassa kaikki näyttää niin vaivattomalta, pieneltä ja epätodelliselta. Oikeasti minulla valui hiki noronaan nenänpäästä, ja vähän muualtakin, siellä pusikossa huhkiessani. Ja homman loppupuolella alkoi selkäkin vihotella, joten olen tosi tyytyväinen päivän saldooni - että jaksoinkin. Huomenna olisi tontin toinen nurkka vuorossa, mutta sitä täytyy vielä miettiä.

Samalla tuli tarkistettua etanatilanne. Niitä löytyi muutamia ja käytin tässä sitä paljon puhuttua olutjuttua niiden pään menoksi. Siellä se ansa on ulkona tälläkin hetkellä - aamulla näen kuinka se toimii jos toimii.

Olipa ihana lämmittää illalla sauna ja lämmitellä löylyssä päivän työssä kipeytyneitä lihaksia. Saunan jälkeen tarkeni istahtaa hetkeksi keinuun ja nauttia kesäillan hiljaisuudesta. Koko päivä oli harvinaisen tyyni ja lämmin. Edes hyttyset tai paarmat eivät pyörineet kimpussa kuten tavallisesti - missä lienevät?

Alemmassa kuvassa on meidän kesäsauna. Se pääsi tähän blogiin komeiden savujensa vuoksi.

Tänään on ollut taas kaupunkipäivä. Ja pyykinpesupäivä. Ja ruokakauppapäivä.  Ja ruuanlaittopäivä. Ja … jne.

Joissakin alennusmyynneissä piti ihan vaan vanhasta tottumuksesta “piipahtaa” ja kun minua kiinnostaa kaikki  pihaan  ja puutarhaan liittyvä  tietää vanhastaan kuinka siinä käy. Tällä kertaa käyttäydyin kyllä maltillisesti ja “kirvelevin sydämin” torjuin houkutukset. Lähes kaikki.

Ylhäällä kuvissa on tämän kertaiset ostokseni. Peltiruukkuja ostin 3 kpl Jyskistä a´5 euroa. Ovat todella keveitä ja käyttökelpoisia mökillä. Yhteen laitoin krysanteemin ja se on nyt meidän ovenpielessä. Krysanteemi oli jo ostettaessa henkihievereissään, muoviin pakattuna ja uloimmat kukat ja oksat homeisina lurpallaan. Ne kaikki piti leikata pois. Olin kyllä kaupassa tutkivinani sen tuoreuden, mutta kun ne kaikki ovat tiukasti muoviin käärittyjä, en kehdannut alkaa niitä siellä purkamaan.  Enää en tälle vuodelle osta yhtään muoviin käärittyä kukkaa josta ei näe kunnolla sen kuntoa.

Toivottavasti tuo ovenpielen krysanteemi virkoaa ja puhkeaa kukkaan, siinä on paljon nuppuja ja vettä ja vähän ravinnettakin annoin sille hädissäni.

Kuvat on otettu Olympus SP 550 UZ -kameralla. Pitkästä aikaa kokeilin vanhaa Olympustani ja totesin sen hävyttömän hitaaksi. Onkohan se vanhuuden heikkoutta vai ainako se on tuollainen lerppu ollut? Lisäksi kuvat kohisevat mielestäni liikaa. Täytyy ottaa kamera mökille mukaan ja kokeilla sitä siellä erilaisissa valotusolosuhteissa vieläkö se on käyttökelpoinen.

…joista tässä toisen kukinto maljakossa.

Itse asiassa mökillä on tasan tarkkaan neljä liljaa. Kaksi valkoista samassa kivenkolossa ja muut siellä täällä orpoina. Ei siis mitään liljapenkkiä tai edes komeata ryhmää. Kuka lie nuo liljat istuttanut, mitään tolkkua ei niiden sijoittelussa tai määrässä ole.

Kuvassa on toisen jo vähän elinkaarensa loppupuolella oleva kukinto, jonka poimin maljakkoon. Voisihan noita olla oikein ryhmänä jossakin penkissä, olen vaan joskus aikoinani kyllästynyt liljakukkojen määrään ja rankkasateessa kaatuileviin ja terälehtensä tiputtaviin - roskaaviin - kasveihin, vaikka komeita olisivatkin.

Liljakukot yrittivät iskeä tänä kesänäkin. Jossakin vaiheessa näin niitä muutamia, mutta häipyivät sitten enkä ole sen koomin niitä nähnyt. Liekö syy kivikossa majailevien sisiliskojen? Liskoja asustaa nyt koko perhe kivien ja kolojen uumenissa. Aurinkoisina päivinä ne ilmestyvät, kuten viime kesänä, lämpimille kiville auringonpaisteeseen lämmittelemään. Suhteeni noihin otuksiin on ristiriitainen - tuttuina asukkeina tuntuvat sympaattisilta kesävierailta enkä halua niitä tuhota, mutta lähempään tuttavuuteen en tunne tarvetta.

Liljapenkin perustaminen on nyt pantu mietintämyssyyn. Varsinkin valkoinen Varjolilja kiinnostaisi ja olenkin ihaillen katsellut joitakin puutarhablogeja, joissa liljapenkit kukoistavat. Tahtoo kans!