Alimmaisessa kuvassa on saunarakennus, saunakamari, liiteri ja pieni varasto. Kaikki rakennukset on tarkoitus maalata huvimajan värisävyyn. Ensi kesänä pitäisi alkaa ikkunaremontti - saa sitten nähdä millainen työmaa siitä kehkeytyy. Tässä nyt kerätään voimia muutaman kuukauden verran jotta jaksetaan taas kesä remontoida :).

Koko päivä on oltu liikenteessä. Aamulla aikaisin ajelimme sumussa ja tuhnussa Lahteen, jossa kävimme muutamissa kaupoissa jouluostoksilla. Liekö syy säässä, kun kaupoissa oli väljää ainakin aamupäivällä ei mitään ostoshurmosta ollut havaittavissa. Olisihan siellä kaupoissa mennyt aikaa enemmänkin, vaikka kuinka, mutta kun valoisana aikana piti ehtiä pyörähtää mökilläkin ei tavaranpaljoutta ehtinyt jäädä ihastelemaan.

Ostosten lomassa haukkasimme pikaruokaa eli hampurilaiset ja ennen mökin suuntaan lähtöämme kävin vielä Terrassa ja Plantagenissa. Siinä on kaksi kauppaa joista en pääse ulos aina jotain ostamatta. Tällä kertaa ostoskorissa oli mm. kynttilöitä, joulunpunaisia ruukkuja, hurrikaanilyhty ja siihen valosarja ja taisin ostaa kukkivan jouluruusunkin - taas.

Jouluruusuja minulla on nyt vaikka kuinka paljon ja olisikin syytä lopettaa niiden ostaminen. Mökillä jouluruusut ovat ulkona puutarhassa ja niissä nuppuja ihan reilusti. Akvaariossa on kaksi joista toisessa pari nuppua. Nyt sitten tämä uusin kukkiva ihanuus - saapa nähdä miten se menestyy sisätiloissa ja saanko sen kukkimaan kaikki lupaavalta näyttävät nuppunsa. Tässä kukkivassa yksilössä oli infolappu kukinta-ajasta jne. Sen mukaan sen pitäisi kukkia reilusti ja pitkään XI - III! Uskoisiko tuota? No - sehän nähdään pian.

Mökki näytti yksinäiseltä ja kylmältä siellä lumen keskellä. Huvimaja ikkunaluukkuineen odottaa ilmiselvästi uutta kevättä ja ihania kesäpäiviä. Kovin kauan emme siellä viihtyneet tällä kerralla, siellä kun on vedet poikki talven ajan, suojat piippujen päällä ja lämmöt pois päältä. Saimme kuitenkin hoidettua asiamme eli toimitettua joulupaketit mökkinaapureille ja yllätys yllätys, istutin vielä muutaman saunakammariin unohtuneen kukkasipulinkin.

Huomenna täällä on markkinapäivä. Jospa tuo sää ei herkeäisi ihan hirveäksi voisi siellä käydä katsomassa josko sieltä löytyisi kunnollisia kauralyhteitä tai muuta jouluun sopivaa rekvisiittaa.

Kuten olen tainnut kertoakin, olen istuttanut tänä syksynä mökille noin 5-6 jouluruusua. Käyn niitä katsomassa joka kerta mökillä ollessamme. Nehän ovat ikivihreitä ja siten kukkapenkin komistuksia marraskuun harmaudessakin. Nyt niihin on tullut nuppuja. Maasta pukkaa jo aika isoja silmuja ja jännityksellä odotan tarkoittaako tuo kukintaa ja millaisella aikataululla. Tämän yksilön lisäksi nuppuja on nähtävissä 2-3:n muukin taimen juurella. Aivan ihana nähdä elämää syksyisessä puutarhassa kun kaikki muu näyttää kuolleelta ja vähän ränsistyneeltäkin.

Parvikelaatikkoa, siellähän on myös pari jouluruusua, en vielä ole ehtinyt tutkia. Teen sen heti huomenna päivänvalon aikaan. Jospa sekin innostuisi kukkimaan.

Kuvassa näkyy etualalla 2 nuppua ja tuolla takana oleva valkoinen pallukka on myös nuppu!

Kaltaiseni kaupunkilaistyttö ei voi kun ihmetellä kuinka hirvittävän pimeää voi pimeällä olla. Varsinkin tällaisena myrskyiltana, kun tuuli humisee mökin ympäristön puissa ja ravistaa mökin nurkkia ja ikkunoita. Kynttilänvalossa täällä istutaan ja toivotaan että jossakin vaiheessa ennen aamua saataisiin taas sähköt päälle. Vanha pönttöuuni on lämmitetty päivällä joten siitä riittää lämpöä aamuun saakka, mutta esim. kahvinkeiton voi tältä illalta todennäköisesti unohtaa. Toivottavasti sitten aamulla.

Pääkaupunkiseudulla nämä sähkökatkokset olivat aina lyhyitä, mutta en tiedä miten on näiden pikkukylinen kanssa. Huomenissa on lähdettävä kaupunkiin jos ei saada virtaa. Mokkulan kanssa surffailu tai kirjoittaminen on hidasta ja se kuluttaa akkua joten sitäkään ei ole järkevää tässä tilanteessa liikaa harrastaa. No - jaa. Pitänee lopettaa ja säästää läppärin akkua huomiseen.

Kuvissa lasten halloweenjuhlaa muutaman vuoden takaa. Tämä on hassunhauskaa aikaa jolloin aikuistenkin on lupa riehaantua, vähän samaan tapaan kuin vappuna, tai silleen.

Huomenissa tulee vieraita ja ajattelin laittaa yllätysalkupaloiksi rapuja. Joopa joo, pakasterapuja ostin ja ne ovat tuolla jo sulamassa. Kuka on muuten sanonut että rapuja voi syödä vain elokuun hämärissä? Tarjoan vähän ja pientä snapsia jne. kun tällä kertaa vietämme halloweenia aikuiseen tapaan. - Snapseista huolimatta kenelläkään ei ole aikomustakaan olla hulluna humalassa tms. Minun täytyy myöhemmin illalla ajaa vielä autoakin, joten omalla kohdallani mehulinjalla edetään.

Pääruuaksi murakka paisti uuniin + sille punaviinikastike. Lisäksi sinihomejuustolla kuorutettuja vihanneksia, kasvisliemessä haudutettua ruusukaalta ja vihreätä salaattia. - Näillä pärjätään tällä kerralla.

Sitten vielä pari uutta snapsilaulua kehiin:
TILKKANEN
sävel: Reppu ja reissumies
sanat: Sakari Pakonen

Tilkkanen tarpeen ois’
sillä aiomme laulella vähän
tuoda tunnelmaa tuokioon tähän
siis nautitaan nää ensin pois!

SUOMESSA OLEN MINÄ RYYPÄNNYT
sävel: Suomessa olen minä syntynyt
sanat: Jukka Kostiainen

Suomessa olen minä ryypännyt
niin monessa kapakassa
sinisen järven rannalla
sekä majassa matalassa.

Ei mistään saa niin kirkasta viinaa
kuin korven kyyneleestä
eikä mistään saa niin armasta huikkaa
kuin toisen tähtehestä.

Toti on musta kuin tiikerikissa
lie salmiakkipaukku
mamma se sano: ”Älä pullosta juo
ota pikarista naukku!”

Kolme päivää on oltu mökillä vaihtelevissa säissä. Pihatöitä on kuitenkin tehty kiitettävällä tavalla. Tuuli on tanssittanut lehtiä ympäri pihamaata ja haravanvarressakin liikuntaa on tullut tavanomaista enemmän.

Päivä on lyhyt. Valoisaa aikaa on noin 08:00 – 18:00, siinä ei ole varaa pitkiin taukoihin, joten töitä on paiskittu hartiavoimin tauotta. Se tuntuu lihaksissa ja selkä taitaa olla aivan juntturassa.

Viimeisimpiä istutuksia ovat olleet Marjaomenapensaat ja muutamat Kärhöt. Olin unohtanut yhden kärhöistä kasvihuoneen hyllylle ja parissa viikossa se oli alkanut tehdä siellä uutta kasvua. Harmittava juttu, se kun tulee karvaasti pettymään uudessa kasvupaikassaan – ensi viikolle on luvattu huomattavasti kylmempiä päivälämpötiloja.

Viime kesän puutarhaunelmani eivät toteutuneet – ainakaan kaikilta osin. Hyötyviljelykokeiluni ja kurpitsat olivat suurimmat pettymykset. Puutarhani olisi ylipäätään kaivannut enemmän auringonvaloa ja lämpöä. Mutta niin monen muunkin.

Nyt unelmoin jouluruusun kukista. En tosin tiedä kukkivatko tänä vuonna istutetut taimet jo seuraavana keväänä, mutta elän toivossa. Se on kuitenkin selvä etteivät ne vielä jouluna kuki. Mökille istutin 4-5 jouluruusua ja jos ne kukkivat maalis- huhtikuussa voi olla että en ole niitä täällä näkemässä. Riippuu tietenkin keväästä, mutta yleensä mökkeilymme alkaa huhtikuun loppupuolella. Toisaalta voisivatkohan ne kukkia kesän mittaan uudelleen? Jää nähtäväksi.

Pari jouluruusua istutin laatikkoon jonka aion viedä kotiin lasitetulle parvekkeelle. Kokeilen jos saisin sen siellä kukkimaan, se olisikin upea juttu.

Sanoinko jo; tykkään ihan mahdottomasti jouluruusun kukista. Tämä on ensimmäinen kerta kun yritän niitä itse kasvattaa. Jänskättää kuinka onnistun.

Puutarhan rapsuttelun ja istutusten lisäksi olen kerännyt lähimetsästä mustikan- ja puolukanvarpuja, kanervaa ja katajaa. Katajan oksat napsin myrskyn kaatamasta katajasta. Nyt oksia on mökin pihalla amppeleissa ja muutamassa ruukussa. Mökki näyttää asutulta ja se toivottavasti pitää kutsumattomat vieraat loitolla talven aikana, jolloin täällä on hiljaisempaa.

Kuinka pitkälle käymme mökillä riippuu syksystä. Syystyöt on tehty. Kaikki alkaa kuitenkin olla valmista talven tulla kun on tullakseen.

Ylimmässä kuvassa jouluruusuni valmiina kukkimaan? Mehikasvien talvenkestävyyttä en tiedä joten ovat siinä nyt vain koristeena.

Toisessa kuvassa “risuamppeli”, mustikanvarpuja ja kanervaa.

Kamera on tietty EOS 450D.

Keijunmekko on kesäkukka joka minun on joka kesä saatava. Se on uskomattoman sitkeä kasvi ja kun se alkaa kukintansa se jatkuu pakkasiin saakka.

Tänä vuonna, alkukesästä,  hankin komean taimen. Ajattelin että saan upean, näyttävän  kukkapylvään loppukesäksi se kun alkaa kukintansa aika myöhään.  Sitten tuli ne alkukesän hallayöt ja vesisateet. Kasvi oli välillä oman onnensa varassa mökillä, ulkona.Ja siinähän kävi niin että kun erään matkan jälkeen tulimme mökille Keijunmekkoni oli siellä henkihieverissään, hukkumassa ruukkuun kerääntyneeseen veteen.

Se oli surkean näköinen ja puolet koko kasvista, jos ei enemmänkin, piti karsia ja yrittää saada jäljelle jäänyt osa virkoamaan. Lämpö ja aurinkoa olisivat olleet suureksi avuksi tässä toimenpiteessä, mutta ne olivat enemmän satunnaisia ilmiöitä kesän aikana. Kasvi virkosi ja aloitti uuden kasvun. Tulos on noissa ylläolevissa kuvissa. Se on komea ja voi hyvin. Tällä hetkellä se kukkii huvimajassa, joten pienet hallat eivät pääse sen kimppuun, mutta kuten joka vuosi on todella harmi kun pakkaset tulevat ja kasvi on hävitettävä.

Kuten jo kerroinkin viime kesän säät eivät todellakaan suosineet kukkien sen kummemmin kuin muidenkaan puutarhakasvien kasvua. Kesän aikana istutetut puut ja pensaat ovat kyllä kohtuullisen hyvässä kuosissa ja ilmiselvästi juurtuneet paikoilleen.  Kukat ovat sitten eri asia. Jotkut kuten mainitut Keijunmekko ja kaikki ruusut ovat loppujen lopuksi menestyneet erittäin hyvin. Kuvissa taustalla näkyvä Mustasilmäsusannakin kukki kohtuullisen hyvin mutta vain lyhyen aikaa.

Pionit siirsin viime syksynä uuteen paikkaan eivätkä ne kukkineet koko kesänä ollenkaan. Se jää nähtäväksi montako vuotta tarvitsevat taas kukkiakseen.

Kurpitsan kasvatus meni aivan vituralleen, viime viikolla hävitin loput epäonnisesta viljelmästäni. Tomaatit eivät ehtineet kypsyä lainkaan. Ne ovat täällä kotona ja näyttävät hiljalleen kypsyvän huonelämmössä. Onneksi voin syyttää kesän säitä näistä vastoinkäymisistä,  muuten voisi olla aihetta vaipua epätoivoon; minusta ei taida olla hyötyviljelijäksi.

Rakastan ruusuja. Ne ovat oikukkaita, vaikeitakin kasvatettavia. Härmää ja kirvoja ja kaikkea siltä väliltä on koettu menneinä vuosina, mutta jostakin syystä tänä vuonna ruusuni puhkesivat kukkaan, sanan varsinaisessa merkityksessä!

Kuvassa etualalla olevat ruusut ovat äitienpäiväruusuja. Toinen on ollut purkissa ulkona toukokuusta saakka ja kasvanut siinä upeasti, ts. kukkinut toukokuusta lähtien. Kuukausi sitten istutin sen maahan. Toisen ostin kesäkuun alkupuolella äitienpäiväruusujen alennusmyynnistä. Puutarhalla se näytti ränsistyneeltä ja hoitoa kaipaavalta ja koska sitä myytiin puoleen hintaan päätin pelastaa raukan täydelliseltä tuholta.

Ikinä eivät ruusuni ole kukkineet vielä lokakuussa tähän tapaan siellä (mökillä) ne kukkivat varmasti pakkasiin asti kun ovat alkuun päässeet. Nuppuja on joka puolella.

Mikä lie sitten tämän kukinnan salaisuus? Kesähän ei ollut missään tapauksessa ruusuinen; lämmin ja aurinkoinen. Olisiko istutustavalla merkitystä, sillä tänä kesänä näin todella vaivaa niitä hiki päässä istuttaessani? Ruusut olen istuttanut suurehkoon, salaojitettuun kuoppaan jonka olen täyttänyt hiekansekaisella mullalla. Dopingiakin ovat toki saaneet; kanankakkaa, hiukan ruusuravinnetta ja runsaati vettä. Tämä resepti on toiminut hyvin ja taidan jatkaa esim. tuon hiekan sekoittamista vastaisuudessakin uusia taimia istuttaessani.

Nyt sitten jännitän olisiko näistä vielä ensi vuonnakin ilokseni. Miten mahtavat kestää talven tuiskut ja tuulet? Vieressä on muutama tänä vuonna hankkimani jouluruusu. Niidenkin menestyminen tuossa paikassa on suuri kysymysmerkki. Mielenkiintoista nähdä sekin milloin jouluruusuni kukkivat - tuskin näissä oloissa vielä joulun aikaan.

Ruusuaiheista musiikkia YouTubesta: The Rose

The Rose on suosittu Bette Midlerin esittämänä, sekin löytyy youtubesta. Valitsin yllä olevan version videossa näkyvien sanojen vuoksi, ne ovat tosi kauniit, lyriikkaa parhaimmillaan.

Aamulla maa kuurassa ja hirveän kylmä. Taisi olla hallayö. Kamarin vanhan uunin kylki oli vielä lämmin herätessämme ja kun saimme kahvinkeittimen päälle päivän alku tuntui tosi mukavalta. Mies kyllä lähti pihatöihin jo varhain. Siellä on vielä mullan levitystä ja nurmikon paikkaamista ja joitakin pensaita yms. pitää vielä istuttaa jne. Minä pujahdin vielä hetkeksi peiton alle lämpimään.

Kun hiippailin pihalle kahdeksan jälkeen oli lämpömittari vielä nollassa, oli tyyntä ja kylmää. Auringonnousu sai maan höyryämään ja värjäsi peltojen yllä leijailevan usvan punertavaksi , satumaiseksi. Kun siihen lisää keltaisen eri sävyt lehtipuissa ja maata peittävien ruskalehtien värit oltiin kuin postikorttimaisemassa. Koko päivä oli tulvillaan auringonpaistetta, kirkkaan sinistä taivasta ja ruskan sävyjä. Sanoinko jo; harvinaisen upea syyssää ja upea päivä.

Koko päivä oltiin siis ulkona, välillä laitoin ruokaa ja pidimme taukoa, sitten taas ulos. Iltapäivä menikin lehtiä haravoidessa. Onneksi olivat kuivia ja siten keveitä käsitellä. Kyllä tuntuu päivän työt jäsenissä nyt illalla. Huomenna jatketaan. Joku voi sanoa että lehtien haravoiminen on turhaa työtä. Niitä kun tulee koko ajan lisää mitä enemmän tuulee sitä enemmän ja seuraavalla keralla kun tulemme mökille kaikki alkaa taas alusta. Tosin se kyllä kannattaa, sillä kun siivotaan piha syksyllä pääsee keväällä helpommalla, se on huomattu jo aiempina vuosina.

Päivä alkaa olla jo lyhyt. Kesällä puuhailtiin pihalla iltamyöhään, nyt alkaa jo illansuussa hämärtää. Auringonlaskun jälkeen sää kylmenikn nopeasti. Luvassa on taas kylmä yö. Minulla on vielä muutama kesäkukka ulkona ja peittelinkin Marketan ja Amppelipetunian harsolla. Ovat vielä niin komeita etten haluaisi niistä vielä luopua. Varsinkin Marketta on komea; lähes metrin korkuinen ja täynnä nuppuja vieläkin. Se on kukkinut toukokuusta lähtien eli siitä kun sen siirsin pihalle. Huvimajassa on Keijumekko ja yksi Pelargonia, toivottavasti eivät siellä palellu.

Katson samalla kun kirjoitan tätä BB:ia ja on todettava että edellinen postaus ei ihan pitänyt paikkaansa. Nimeämiset menevät niin että häirikköporukka ei saa nimetä ketään, vain Cheryll, Tuuli, Anniina ja Jari-Matti saavat nimetä tämän viikon äänestyksessä olevat. Meniköhän tuo nyt oikein? No - ei se nyt ole maailman tärkein asia. Ainakin sinne päin taisivat nuo tapatumat olla.

Koko kesä sen rakentamisessa meni - ja tulos on tässä. Mielestäni ei yhtään hassumpi. Vielä on paljon tekemistä, nurmi tulee mökin ympärille ja joitakin pensaita. Aikomukseni on istuttaa vielä yhteen kulmaan Clematis piipeämään ikkunan viereen.  Tai oikeastaan voisin laittaa kaksi Clematista samaan kulmaan; alkukesästä kukkivan Alppikärhön ja sen kaveriksi Jalokärhön joka kukkii sitten myöhemmin heinä- elokuussa, jopa syyskuussa, kuten saunan seinustalla olevan kärhöni, siellä se kukkii vieläkin (kuva). Vasemmalle puolelle istutinkin jo syyshortesian, joka kukkii syksymmällä aina pakkasiin saakka. Olen yrittänyt valita uusi kasveja siten, että kukkisivat eri aikaan kesästä. Toisella sivulla on juhannusruusu, se kukkii alkukesästä ja tuon vanhan neilikkaruusun vasemmalle puolelle olen ajatellut pari pionia.  Siinäpä toiveeni alkaa ollakin; ryhmäruusuja jokunen, pionit, kärhöt (clematikset) ja pari pensasta. Kesäkukkia laitan sitten ruukkuihin ja amppeleihin.

YouTube: Billy Vaughn - Come September

Tässä on se ötökkä joka on juhlinut kavereineen koko kesän kukkapenkeissämme. Eilen yksi tällainen mateli pihatiellämme. Sen pituus oli noin 10 cm ja oliskohan ollut noin 1 - 1,5 cm paksuimmalta kohdaltaan. Joka tapauksessa inhottava näky ja ajatus että näitä piileksii puskissa enemmänkin kauhistuttaa.

Olisi hauska tietää onko tämä siruetana vai ihan paikallista kantaa? Väriltään se oli enemmän mustaa tai tummaa harmaata, ruskean sävyjä siinä ei ollut lainkaan.

Nyt vain etanatalkoisiin! Jos noita on pihapiirissämme enemmänkin ovat kyllä pysytelleet hyvin piilossa. Tämä oli ensimmäinen laatuaan tänä kesänä jonka näin ja samasta syystä niiden hävittäminen on vaikeaa kun ei tiedä missä ne lymyilevät. Pienempiä lehtikotiloita tai vast. olen joitakin hävittänyt, mutta piilossa nekin enimmäkseen pysyttelevät.