Sanat, kuvat ja sävelet

“Kynttilät taas valon tuovat joulunajan hämärään.
Pakkastaivaan kirkkaat tähdet, yöhön antaa loistettaan”.

Huomenna on ensimmäinen adventti ja joulun odotus alkaa ihan virallisestikin. Hoosianna virittää tunnelman joulun aikaan, se on kuin kevätjuhlan suvivirsi, haikean suloinen ja aina yhtä lailla mieltä liikuttava, rakas.

Lähes viikko on oltu reissussa ja maanantaina pitäisi lähteä ajelemaan kotia kohti - jos vain säät sallivat. Ne ovatkin olleet vaihtelevat. Viikkoon on mahtunut tuulta ja tuiskua, räntää ja vesisadetta, ja tänään kuivempaa pikkupakkasta.

Ihana päästä kotiin joulua valmistelemaan. Siivoukset on tehty ennen reissuun lähtöä ja nyt on vain loppusilauksen aika. Ja joitakin joulukoristeita kai pitää kaivaa vinttikomeron kätköistä vaikka en hillittömästä koristelusta välittäisikään.

Joitakin joululahjojakin on tullut hankittua kun on kuljettu kaupoilla. Esimerkiksi kun eräs elektroniikkaketju vietti täällä avajaisia ja satuimme paikalle piti meidän tarkistaa tarjonta muiden mukana. No - siellä oli sitten “tarjouksia”, vaikka mitä. Kymmenen metrin pituisessa kassajonossa kiinnitti huomiota lähes jokaisella jonottajalla käsissä oleva laatikko, joillakin kaksikin. En oikein nähnyt mitä se piti sisällään, mutta totesin miehelle että nähtävästi tuollainen laatikko pitää olla jokaisella itseään kunnioittavalla asiakkaalla - mistäkähän niitä löytäisi! Aikani valtavaa hallia kierreltyäni löysinkin salaperäisen laatikon - se olikin jännä juttu ja kohtuu hintainen ja tarjouksessa of course. Kuten arvata saattaa myös minun oli ihan pakko ostaa se - tämä ostos oli kyllä heräteostos vailla vertaa ja odotankin jännityksellä jouluaattoa ja tämän lahjan aiheuttamia reaktioita sen saajilta. - Mitä se on, en voi tässä paljastaa - sen pitää olla yllätys.

Toisella silmällä katson BB:n viimeistä lähetystä. Haikeutta ilmassa sielläkin. Toivon Anniinan voittavan - ihan senkin vuoksi että talon pojat ovat joskus vaikuttaneet liian varmoilta voitostaan ja naisena pidän tässä ja nyt naisen puolta. Sekin on sanottava että voittipa tämän taloprojektin kuka hyvänsä se ei hatkauta elämääni sinne eikä tänne.

Viimeistään nyt pitäisi alkaa huushollin siivous. Teen sen ensi viikolla kevennettynä versiona. Selittelen itselleni että eihän täällä ole edes ollut ketään koko vuonna kun olemme viettäneet aikaamme mökillä lähes puolet ajasta. Ikkunat kaipaisivat pesua, mutta luulen että jätän senkin kevääseen.

Akvaarioon tulee ensi viikolla sälekaihtimet, joten parvekkeen ikkunat peittyvät niiden taakse. Nuo sälekaihtimet ovat olleet mielessä alusta asti, mutta muut kiireet ovat jarrutelleet niiden hakintaa. Koko kesän ajan, aina parvekkeella istuessa, oli tosiaankin tunne kuin olisi akvaariossa tai näyteikkunassa, lasitus kun on lattiasta kattoon ja vaikka vastapäätä ei olekaan asutusta niin silti. Nyt se saadaan kuntoon ja olen kieltämättä tohkeissani kun pääsen sitä “sisustamaan”. No - ehkä on vähän liioiteltua puhua sisustamisesta ei se sentään niin iso ole. Somistaminen voisi olla oikeampi sana.

Ajattelen kauhulla myös joulun ajan mässäilyä. Sitä ruokien määrää ja älytöntä suklaan syöntiä, jota en kerta kaikkiaan voi vastustaa. Ja pitääkö kaiken maailman kinkut, laatikot, rosollit, kalat ja leikkeet olla välttämättä aina joulupöydässä? Ähkyhän siitä tulee. Ei kukaan enempäänsä jaksa syödä. Joka joulu päätän, että tähän ruuan määrään pitää saada joku tolkku - mutta…no joo.

Naistenlehtien mukaan kodin pitää tuoksua mäntysuovalle, joulukuuselle ja ehdottasti omenoille ja pipareille. Kiiltää puhtauttaan lattiasta kattoon ja jokaisen itseään kunnioittavan naisenpuolen tulisi leipoa hyvissä ajoin ja hullun lailla torttujen, joulupullan ja kakkujen lisäksi pipareita joita sitten syödään vielä juhannuksena. Huh!

Oh hoh - ja on muistettava mankeloida ja silittää joululiinat ja lakanoita yms.jouluvieraiden varalle. Inhottava homma.

Lahjat onkin sitten se juttu. Niitä ei kyllä paljon laiteta, mitä nyt lapsille ja nuorisolle jotain pientä, mietintämyssy onkin jo kovassa käytössä. Joka tapauksessa sekin asia pitäisi hoitaa viikon - parin sisällä, hyvissä ajoin, ennen kuin kauppojen valikoimat hupenevat ostohuuman yltyessä. Sekin on koetu monta kertaa että myöhässä ollaan… Ja joulupukille pitäisi laittaa viestiä että osaa poiketa meillekin!

Joulukortitkin olisi kirjoitettava ajoissa, kun sen saisi tehtyä! Viime vuonna sain maksaa ylimääräisen postimaksun korteistani kun meinasivat unohtua viime hetken hässäkässä.

Mökkinaapureita ja joitakin yhteistyötahoja pitää myös muistaa. Ei liikaa eikä liian vähän, mutta muistaa. Jne.

Naistenlehdissä kerrotaan myös kuinka pukeudutaan aaton juhlintaan, miten silmiin saa mystisen kirkkaan pilkahduksen ja huulille joulun punan - poskia unohtamatta. Kun joulun kattaukset ja kodin koristelut on mietitty valmiiksi voikin istahtaa alas hyvällä omalla tunnolla ja alkaa odottaa täydellisen joulun täytäntöönpanoa - aattoiltaa ja joulupukkia. Just niin.

Noita joululehtiä on ihan hauska joskus selailla, mutta oma joulun vietto on enemmän omanlaisia perinteitä, moneen kertaan koettua laatua läheisten kanssa. Noista edellä mainituista noukin tärkeimmät, tilanteeseen sopivat joulun ainekset. Esim. pyyhin suurimmat pölypallerot lattioilta ja sytytän kynttilät, eipä näy pesemättömät ikkunat. Vanhat joulukoristeet, kynttilät ja joululaulut luovat nostalgisia muistoja ja tutun turvallista joulutunnelmaa. Eiköhän niillä mennä tämänkin joulu. Sanotaan naistenlehdissä mitä hyvänsä.

Itse asiassa monena jouluna väsymys on iskenyt juuri kun kaikki alkaa olla valmista. Joskus on jopa itkettänyt pelkästä väsymyksestä. Siihen väsymykseen ei auta silmien varjostus, purkin puna eikä muu tupsutuskaan, mutta lasten riemua katsellessa unohtuu niin viikkojen väsymys kuin muutkin “kolotukset”.

Jospa tänä vuonna osaisi ottaa rennommin ja jopa nauttia joulun valmisteluista, ilman sen suurempaa stressiä. Kyllä se tulee vähemmälläkin.

YouTube:Jari Sillanpää - Kun saapuu joulu kaupunkiin

… kotipalvelu, meinaan. Mummin asia sai onnellisen päätöksen.Yhteiskunta on tänä päivänä sellainen että kaikista itsestään selvyyksistä pitää “taistella”. Joku tuttava kertoikin ettei kunnan tms. taholta tule mitään lakisääteisiäkään palveluja ilman omaa aktiivisuutta. En jaksa edes ajatella ihan äsken poliitikkojen taholla julkisuudessa käytyjä keskusteluja hyvinvointisuomen kunnallisista palveluista. Hah!

Aamulla kiersin rantapuistikon. Oli ihanan kirpakka syysaamu. Nollakeli eikä satanut tai tuullut tms. kuten muutamana aiempana päivänä. Odotan pakkasaamuja jolloin auringon noustessa järvi höyryää, rannan kasvillisuus ja puut peittyvät kuuraan ja järven pinta jäätyy ohueen riitteeseen. Maisema on silloin taas erilainen - kuvauksellinen ja satumainen. Kuten kuvassa viime syksyltä; aikainen auringonnousu marraskuun alussa viime vuonna.

Iltapäivällä kävimme nuorison kanssa vielä kaupoilla. Isänpäivä on ensi sunnuntaina ja jouluakin pitää alkaa pikku hiljaa ajatella. Kaupat alkaa olla pullollaan tavaraa siitäkin voi päätellä joulun lähestyvän, varsinkin ne suklaarasiavuoret saavat veden kielelle. Mitä jos sitä saisi syödä niin paljon kuin napa sietäisi? Ähkyhän siitä tulis ja morkkis ja vaikka mikä.

No - voin sen tässä tunnustaa: olin eilen illalla yksin kotona ja pistelin puolen litran paketin jäätelöä naamariin ihan yksin. Olis sitä mennyt enemmänkin, mutta jokin raja täytyy sentään mässäilylläkin olla. Tuokin vähäinen lankeemus meinasi kaduttaa jälkeenpäin. Tiedän siis oikein hyvin tuon morkkistunteen mikä tulee hillittömän mässäilyn jälkeen - olipa sitten kysymyksessä jäätelö tai jokin muu ihanuus.

Sumuinen aamu. Syksyn merkit jo ilmassa. Aikaisin aamulla kiersin kotimme ympärillä olevan rantapuiston. Oli hiljaista, rauhalllista. Vain yksi vastaantulija, lenkkeilijä, koko kierroksen aikana. Kaupunki järven toisella puolella, kivenheiton päässä. Aamukiireet tai liikenteen ja melu eivät kantaneet tänne saakka. Tämä rauha ja hiljaisuus ovat juuri sitä mitä tänne muutettuamme toivoimmekin.

Rauhalliset aamut kuten tänään ovat harvinaista herkkua, ei kiirettä mihinkään. Tuntuu että koko kesän ajan olen ollut kassit tanassa joko menossa jonnekin tai tulossa jostakin. Meinaa olla ihan ongelmallista kummassa paikassa viettäisi vapaa-aikaansa; mökillä vai kaupungissa. Kummassakin kun on puolensa. Tänä kesänä tosin raukeista hellepäivistä ei ole ollut tietoa. Sadetta ja viileähköjä säitä on riittänyt koko kesän ajalle. Sanon monen muun tavoin: kesä meni kesää odotellessa.

Huomenna lähdemme taas mökille. Yllätys, yllätys, siellä on paljon tekemistä. Nyt kun syksy painaa päälle pitää alkaa pihatyöt. Kasvien siirtely ja uusien taimien istutus. Niinpä niin - siellä eivät työt lopu.

Ravut ovat mainio syy illanistujaisiin. Eihän niillä yleensä nälkä lähde, mutta hauskaa puuhastelua niiden syöminen on - ja siinä ohella myös juominen. Snapsit kuuluvat ilman muuta rapuiltaan ja illan edetessä teemaan sopiva laulu raikaa. Ohessa muutama rapujuhlintaan sopiva laulu. Näistä Kuubalainen serenadi on suosikkini.

Kuvassa istutaan iltaa ystävien kanssa meidän terassillamme. Oli tosi mukava fiilis vaikka snapseja tulikin aika reippaasti nautittua - varsinkin miesten taholla. Kuvat on otettu Canon-pokkarilla ja illan nestepitoisuudesta huolimatta ovat vielä aika tarkkojakin. - Vitsi, vitsi: minähän en sitten snapseihin sorru, mitä nyt vähän maistelen :)).

Snapsikylpy

(sävel: Kalliolle kukkulalle)

Tilli suussa, kruunu päässä
sinut pöytää kannetaan.
Paahtoleivän päälle sulle
snapsikylpy annetaan.

*****

Ensimmäinen

(sävel: Honkain keskellä)

Ryyppy joka tässä
lasissa on eessä,
nakatkaamme nopeasti naamaamme.
Se ilon tuokohon
ja surut vieköhön,
laululle vain tilaa jääköhön.

*****

George de Godzinskyn rapulaulu

(sävel: Ukko Nooa )

Rapu tuli, rapu tuli
nyt on elokuu.
Iloitse sä veikko
kohta olet peikko.
Nami, nami, nami, nami
vatsassa nyt soi.
Ota lasi, ota lasi
juo nyt minun kanss.
Surut huolet heitä,
rypyt hymyyn peitä.
Ilon, onnen ravut nämä
sydämehen toi.

*****

Minne(sävel: Memory / The Cats)

Minne,
muisti katosi minne?
Juhlista selvisimme
muistikatkoja on.
Minne
lähtisin vaikka minne,
kunhan selvittäisimme
miksi käynyt näin on.
Mutta keinon mä tiedän mi apua tuo,
ota ryyppy ja muistiisi juo.

*****

Kuubalainen serenadi

Me tulimme kapakasta kai hiukkasen horjuen.
Olin lähtömaljoja juotu, ja yö oli ihmeellinen.
Joku huomasi sattumalta se oli kai Watkinson
että serenadi sulle ihan velvollisuutemme on.

Ja kolmisin seisahduimme me alle sun akkunas
ja punaisen lampun näimme me palavan huonessas
ah – muistan – ympärillä oli ihana kuuban yö
ja nuorena hehkuvana joka ainoa sydän lyö.

Me muistamme kuuman poves ja keinuvan lantios
ja jokainen huulillansa tuns vielä sun suutelos
ja me kaipasimme jälleen sinun nauruas solisevaa
voi miksi on jätettävä tämä ihana öitten maa.

Tom lauloi murheellisesti ja säesti Watkinson
minä nielin kyyneleitä olin kovasti onneton
niin rakastin sinua silloin ja rakastan vieläkin
ja sun punainen sukkanauhas on arteeni kallehin.

Sinä avasit ikkunasi ja kummasti hymyillen
sinä pudotit jokaiselle tulipunaisen kukkasen
ja me itkimme haikeasti ja horjuimme satamaan
ah, kuuban helmi, sua en unohda milloinkaan.

YouTubesta löytyy myöskin vanhoja, illanviettoon sopivia lauluja, mm;
Alberto Cortez: Sucu Sucu
Tapio Rautavaara: Rosvo Roope
Fredi: Kolmatta linjaa takaisin
Neilikka: Partisaanivalssi …… ja paljon muuta.
Juicen Kuubalainen serenadi on vielä ihan pakko lisätä tähän.

PS: Rapujen syöntiohje:

Alempi kortti on muutaman vuoden takaa. Se on pikaotos pokkarilla - piti saada kortti nopeasti ystäville, jotka olivat juuri muuttaneet, joten nappasin kuvan kesäterassistamme.

Ylempi kuva on otettu tänä vuonna uudella Canonillani - EOS 450D : ).

Mihinkäs ihminen luonnostaan pääsee? Vaikka tässä oli kiire vieraita odotellessa kameraan piti tarttua. Uuden kameran käyttäytymistä on kokeiltava joka tilanteessa. Objektiivina yhä edelleenkin Sigman 17-70mm macro. Toisaalta minua kiinnostaisi vallan mahdottomasti Sigman 105 mm:n macro-objektiivi! Sillä pääsisi vieläkin lähemmäksi kuin 70 millisellä ja toisaalta voisin kuvitella että sillä saisi myös mahtavia muotokuvia utuisella taustalla jne.