Omat jutut

Kaikista kärhöistä tämä Ville de Lyon on mielestäni suloisin. Sen kasvutapa ja kukan muoto ovat aina viehättäneet silmääni. Olenkin kuvannut sitä “edestä ja takaa” ja tehnyt siitä monen monta korttiakin. Istutin keväällä puutarhan eri puolille useampia samanlaisia. Kaikki eivät lähteneet kasvun alkuun yhtä hyvin , joku ei ollenkaan, mutta tämä nyt kukkiva korvaa vaivan kyllä noiden hitaanpienkin puolesta.

Lisäksi tämän kärhön kukinnot ovat suhteellisen matalalla, jouduin kyllä tässäkin käyttämään välillä tikkaita apuna makroja kuvatessani, kun kukinnot yleensä kurkottelevat “taivaisiin”.

Toinenkin kärhö yllätti. Nimittäin Clematis Alpina on täynnä nuppuja - sen normaali kukinta-aika on toukokuussa. Saapa nähdä jaksaako se yllättää ja avata kaikki nuppunsa vielä tälle kesälle.

*****

Koko päivä on mennyt marjapensaissa. Nyt on mustat ja punaiset viinimarjat poimittu, karviaiset jäivät vielä pensaisiin. Niitä onkin kurja poimia kun oksat ovat niin piikikkäät. Se jää ensi viikkoon sillä viikon lopulla on muuta tekemistä.

Tuuli tyyntyi iltaa kohti ja ulkona on leppoisa kesäsää. Olin päivällä kuulevina kurkien ääniä taivaalta - taitavat tehdä lähtöä. Kurkien ääntely taivaalla liikuttaa mieltä joka syksy yhä uudestaan.  Kesä alkaa olla ohi - on jäähyväisten aika.

…joista tässä toisen kukinto maljakossa.

Itse asiassa mökillä on tasan tarkkaan neljä liljaa. Kaksi valkoista samassa kivenkolossa ja muut siellä täällä orpoina. Ei siis mitään liljapenkkiä tai edes komeata ryhmää. Kuka lie nuo liljat istuttanut, mitään tolkkua ei niiden sijoittelussa tai määrässä ole.

Kuvassa on toisen jo vähän elinkaarensa loppupuolella oleva kukinto, jonka poimin maljakkoon. Voisihan noita olla oikein ryhmänä jossakin penkissä, olen vaan joskus aikoinani kyllästynyt liljakukkojen määrään ja rankkasateessa kaatuileviin ja terälehtensä tiputtaviin - roskaaviin - kasveihin, vaikka komeita olisivatkin.

Liljakukot yrittivät iskeä tänä kesänäkin. Jossakin vaiheessa näin niitä muutamia, mutta häipyivät sitten enkä ole sen koomin niitä nähnyt. Liekö syy kivikossa majailevien sisiliskojen? Liskoja asustaa nyt koko perhe kivien ja kolojen uumenissa. Aurinkoisina päivinä ne ilmestyvät, kuten viime kesänä, lämpimille kiville auringonpaisteeseen lämmittelemään. Suhteeni noihin otuksiin on ristiriitainen - tuttuina asukkeina tuntuvat sympaattisilta kesävierailta enkä halua niitä tuhota, mutta lähempään tuttavuuteen en tunne tarvetta.

Liljapenkin perustaminen on nyt pantu mietintämyssyyn. Varsinkin valkoinen Varjolilja kiinnostaisi ja olenkin ihaillen katsellut joitakin puutarhablogeja, joissa liljapenkit kukoistavat. Tahtoo kans!

Onnittelukortti on lähtenyt postin kautta, joten eiköhän se kolahda huomenna postiluukusta! Kortin tekstin on netistä ja tekijä tuntematon. Olipa tekijä kuka hyvänsä teksti sopii hyvin viiskymppiselle, huumorintajuiselle ystävälleni.

***

Ollaan taas käymäseltään kaupungissa. Illansuussa tultiin ja koko päivä on puuhasteltu mökillä vesisateessa.  Varsinkin aamupäivä oli taas niitä päiviä, kun vettä tuli kaatamalla. Ja kun vettä ei tullut taivaalta pitivät suuret mökkiä ympäröivät puut huolen siitä että olo oli kuin uitetulla koiralla aina kun  yritti pihalle.  Tosin vesisateesta huolimatta sää oli lämmin ja vaikka  ilma sekä  sisällä että ulkona oli kosteaa, palellut ei lainkaan. Onneksi.

Terassin remontti valmistuu hitaasti, mutta varmasti. Toivottavasti sateet eivät haittaa maalaushommia ensi viikolla, jotta se puoli saataisiin valmiiksi. Sen jälkeen sitten alkaa makkarin fiksaus - se pitäisi saada tehtyä mahdollisimman pian jotta nukkumisjärjestelyt, varsinkin vieraiden kanssa, saataisiin kaikkia osapuolia tyydyttävälle tasolle.

Meillä on ollut käytössä viime kesänä ostettu iso ilmatäytteinen (2 h) patja varavuoteena, josta on alkanut vuotaa ilmat pihalle yön aikana. Patja on sellainen sähköllä täytettävä, sinänsä fiksu keksintö - toisin fiksumpi se olisi jos vielä ilmat pysyisivät  sisällä! Nyt kun patja hiljalleen tyhjenee, vajoaa nukkuja sen päällä loppujen lopuksi kovalle lattialle yön aikana.  Ja kun/jos patjaa alkaa täyttää yöllä se sähköpumppu (tms) pitää niin kovaa meteliä että koko talon väki herää sen “ujeltavaan” ääneen. Se nimittäin “huutaa” kuin sumusireeni. Murkku kyllä väittää ettei hän kuullut mitään, mitä ihmettelen sangen suuresti!

Samaista patjaa on myynnissä vieläkin (Jysk) ja kovasti sitä mainostetaan. Meillä se ei kestänyt ehjänä kuin muutaman kerran satunnaisesta käytettynäkään. Kertakäyttöiseksi moinen on turhan tyyris hankinta enkä  halua suositella sellaista  kenellekään.  Sillä ei tee niin yhtään mitään.

Sattuneesta syystä yöunet ovat jääneet vähiin,  joten taidan tästä lähteä nukkumaan.

PS. Pitää vielä sanoa: kun kuuntelin ja katselin tangomarkkinoita toisella silmällä aiemmin illalla, jotta olipa karmeita, laahaavia sovituksia vanhoista hyvistä tangoista! Siis aivan järkyttäviä minun mielestäni. Pitääkö kaikki uudistaa ihan vain uudistamisen ilosta? Ja pilalle!

Voi tietenkin olla että olen tässäkin asiasta pudonnut siihen kuuluisaan sukupolvien väliseen kuiluun enkä ymmärrä nykyajan hienouksia! Mutta. Toisaalta luulen kuitenkin, että aito alkuperäinen tangokansa on iäkkäämpää ja arvostaa vanhoja tangoklassikoita vanhoine sovituksineen päivineen.

Tangomarkkinoiden kunniaksi YouTubesta Arja Koriseva:  Rannalla

YÖNUOTIOLLA

Että on ihmisen hyvä olla
kesäyön nuotiolla
aivan yksikseen.
Polut juoksevat hämärän sisään
pieneen liekkiin puita lisään
valvon huomiseen.

Että on ihmisen hyvä olla
kesäyön kädessä nuotiolla
aivan yksikseen.
Surua, iloa, itseä vailla
vaipua pikkusen hiiren lailla
syliin hiljaiseen.

Nyt joku sytytti toisen valon
selkien äärelle, nokkaan salon
toinen ihminen.
Siellä on maisema toisenlainen
maailma toinen, haihtuvainen
lumo ja herääminen.

Tahtoisin tehdä tähän majaa
mutta aamu jo tuulet ajaa
tulen sammuttaa.
Polut juoksevat hämärän taaksi
rannalla vartoo harmaa haaksi
jokaista uneksijaa.

(Runo: Leila Perniö - Runokirjasta Ruusukimppu)

YouTubesta: Pasi Kaunisto - Nuotiotunnelma

Suvivirsi (virsi: 571)

Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks’ luopi,
sen kutsuu elohon.

Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa,
puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs’, Jumala,
ihmeitäs’ julistaapi
se vuosi vuodelta.

Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti,
myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes’ kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.

Tarkistin juuri tässä blogissa käyttämäni tilan, jota on käytetty 55 % eli noin puolet jäljellä. Kirjoituksia on 224 kappaletta ja kuvia niinkin paljon kuin 486 kpl. Ei ihme etten aina meinaa muistaa mitä kuvia olen täällä julkaissut. Luulen että joitakin on voinut tulla kahteen kertaankin.

Tänään kaupoilla käydessäni kiinnittyi huomioni Karton uuteen korttitelineeseen, kortti-ihmisiä kun olen, ja siinä olevien korttien ihastuttavaan värimaailmaan. Kortit osoittautuivat Raija Nokkalan persoonallisiksi töiksi ja tutustumisen arvoisiksi aiheineen, tyyleineen ja värimaailmoineen. Olisikin tehnyt mieleni kantaa koko teline kotiin. Postikortteja ei voi olla koskaan liikaa ja tosiharrastajat ovat innoissaan aina kun uusia korttitaiteilijoita ilmaantuu. Nämä kortit ovat ihania. Ihan kaikki.

Muita kortteja/korttitaiteilijoita on useita ja heistä omat suosikkini ovat mm : Lentävä lammas, Virpi Pekkala, Minna Immonen ja Inge Löök. Heidän uutuuksiaan odotan aina innolla. Yhtenä vuonna ostin ainoastaan ihania Virpi Pekkalan joulukortteja joita oli aikomus lähettää ystäville ja sukulaisille. Kävi niin etten raaskinut kaikkia lähettääkään pidin osan itselläni ja tuolla korttilaatikossa taitavat olla vieläkin. - Itse asiassa kauniille postimerkeille käy usein samalla tavalla pidän kauneimmat/harvinaisemmat itse ja käytän lähetyksissäni tavallisempia merkkejä.

Inge Löökin mummot ovat ihania - kaikesta päätellen osaavat ottaa elämän rennosti, jäykistelemäätä liikoja. Ja lämmin arkihuumori korteissa - se on se juttu. Virpi Pekkalan korteissa on usein myös aivan asian ytimeen osuvaa ironiaa ja huumoria josta pidän tosi paljon. Ihmettelen vain, miksi hänellä ei ole omia nettisivuja? Ei ainakaan kovin helposti löytyviä?

Postcrossing on kova sana tänä päivänä. Suomalaiset ovat innokkaasti mukana ja se onkin aivan loistava harrastus postikorttifriikeille - samanhenkisiä ystäviä löytyy maailman joka kolkalta. Eikä maksa kuin kortin ja postimaksun verran.

Tässä linkki Flickr postcrossing Galleriaan.

Ei kun mukaan vaan!

Katsoin eilen telkkarin myöhäisohjelmia. Subilta tuli kummallinen ohjelma; Tosipaikka: Rakastuin nukkevauvaani. Siinä aikuiset jo iäkkäämmät naiset hankkivat itselleen aidon näköisen, kokoisen ja painoisen vauvanuken, jota he sitten pukivat ja kampasivat. Työnsivät vaunuissa pitkin kaupunkia ja tuhlasivat satoja puntia vauvanvaatteisiin. Näillä vauvoilla oli myös oma huone kaikkine kalusteineen ja niitä (tai pitäisiköhän sanoa heitä) kuljetettiin auton turvaistuimessa kuin oikeata vauvaa konsanaan. Näille nukkevauvoille hankitut tavarat ja vaatteet eivät todellakaan olleet mitään kierrätys- tai kirpputorikamaa, vaan kalliita merkkituotteita!

Toisen ohjelmassa esiintyneen naisen perustelut vauvanuken hankinnalle oli nukkevauvan helppohoitoisuus, se ei sottaa eikä itke eikä häiritse muutenkaan pariskunnan elämää. Vauvanukkea voi hoitaa silloin kun sopii, paijata ja ulkoiluttaa ilman velvollisuuksia tai sitoutumista - se ei vaadi mitään. Hän suunnittelee jo toisenkin vauvanuken hankintaa. Nukkevauvelin hinta ei tullut esille ohjelman aikana - kalliita ovat, se on ihan saletti.

Vauvanuket ovat kieltämättä kauniita ja todella aidon näköisiä, mutta…

Koko ohjelma meni kyllä ihan hilseeni yli, en käsitä enkä voi uskoa että nuo naiset olivat tosissaan. Maailma on menossa yhä hullumpaan suuntaan kun aikuisten ihmisten hellyys ja huolenpito täytyy kohdistaa elottomaan nukkeen tuossa mittakaavassa. Tai mistäpä minä tiedän kun en ole alan ihminen, jos vaikka tuollainen käytös on jollakin tasolla terapiaa noille ihmisille?

Eikö noita hellyyden kohteita löytyisi elävästä elämästä?

Ohjelmassa haastateltiin myös ao. naisten puolisoita. Miehet eivät pitäneet lainkaan elottomista nukkevauvoista. Kaikki he olivat samaa mieltä - nuket ovat naisten outoja juttuja joihin he eivät halua sekaantua!

Tässä linkki reborn nukeista.

Lisää nukkeja löytyy täältä.

Yllä oleva kuva on www.rebornbabyworld.com sivuilta. Siellä on enemmänkin tähän aiheeseen liittyvää infoa.

Muutamia kortteja sain sentään tehtyä noista epätarkoistakin kuvista. Esimerkiksi tämä kuva ei ole ihan terävä, mutta saan siitä kyllä kohtuullisen hyvän tulosteen uudella Canonin Shelpy-valokuvatulostimellani. Kunhan ehdin kirjoitan ajatuksiani/kokemuksiani em. tulostimesta.

Nyt täytyy taas mennä…

Youtube: Mari Palo - Tonttu