Muutamia kortteja sain sentään tehtyä noista epätarkoistakin kuvista. Esimerkiksi tämä kuva ei ole ihan terävä, mutta saan siitä kyllä kohtuullisen hyvän tulosteen uudella Canonin Shelpy-valokuvatulostimellani. Kunhan ehdin kirjoitan ajatuksiani/kokemuksiani em. tulostimesta.
Nyt täytyy taas mennä…
Youtube: Mari Palo - Tonttu
Ei oikein nukuta, eikä oikein jaksa lukea tai kirjoitellakaan. Joskus, iän myötä yhä useammin, on hetkiä jolloin ei jaksa osallistua, ajatella tai tehdä ylipäätään mitään muutakaan. Toisella silmällä katson pitkästä aikaa tosielämää tositeeveessä = BB-talon tapahtumia. Tylsää etten sanoisi tylsistyttävää! Vaikuttaa vähän siltä että asukkien virta alkaa olla hiipumassa. Koko ohjelma on käsittämätön ilmiö. Katsooko sitä jotkut ihan tosissaan 24h? Siellä näyttävät istuvan sohvalla, mitä he ovat tehneet alusta asti silloin kun eivät ole maikoilemassa sängyissään tai heiluttamassa peittoaan.
Olen sanonut aiemminkin että en ymmärrä näitä talossa asuvia nuoria ihmisiä. Ja vielä vähemmän ymmärrän ihmisiä jotka ovat ovat valmiita päivästä toiseen äänestämään suosikkia ja inhokkia. Ja vielä heitäkin enemmän ihmettelen näiden äänestäjien suosikkeja. Omituinen hiippari nimeltä Tero on yksi yli muiden noissa äänestystuloksissa - sen kunniaksi poika lie lakannut kyntensäkin. - Myönnetään, myönnetään ikä alkaa painaa ja miesihanne on täysin toista maata kuin nuo mainitut poikaset.
Eipä silti, naiseudesta tai naisena olemisesta alkaa tulla muoti-ilmiö. BB-talon meikatuista, värjätyistä, tatuoiduista ja lävistetyistä poikasista aina pappien joukossa leviävään suuntaukseen. Kaikki he näyttävät haluavan olla naisia tai ainakin naisellisia; meikata ja koristella itseään naiselliseen tapaan. Kun nyt papisto on avannut oven ja astunut ulos lienee vain ajan kysymys milloin ensimmäinen armeijan edustaja astuu ulos kaapista ja haluaa hulmuavat enkelinkiharat ja korkokengat? Sukupuolenvaihdos ei edes veisi ammattia onhan naisilla nykyään mahdollisuus myös upseerin uraan.
Asiasta kolmanteen. Joulukortteja olen yrittänyt vääntää nettiin, joskin varsinaiset postin kautta lähetettävät joulukortit on vielä kirjoittamatta. Nettikortteja olen tehnyt esim.kiiltokuvista, clipart-kuvista, vanhoista postikorteista ja jouluaiheisista serveteistäkin. Servetit ovat todella monikäyttöisiä, niistä saa muuten vähän käsittelemällä mainioita kuvia.
Tässä kuvassa on elementtejä scrapbooking pohjasta:
Lainasin kirjastosta muutaman scrapbooking kirjan. Uusimmassa, tänä vuonna ilmestyneessä Alison Lindsayn Skräppää muistot talteen kirjassa käsitellään skräppäystä voisi kai sanoa aasta ööhön. Alkeista, tarvikkeista esimerkkialbumeihin. Kirjaa voi suositella kaikille skräppäämisestä kiinnostuneille.
Itse selailen kirjoja mielenkiinnolla, mutta minun mielestäni skräppäys on niin persoonakohtainen harrastusmuoto että suoraan toisen mallista kopiointi ei oikein istu ajatusmaailmaani. Etsinkin kirjoista lähinnä omaan tyyliini sopivia vaikutteita ja vinkkejä. Siinä voikin olla skräppäyksen kasvavan suosion salaisuus. Saa päästää luovuuden estoitta valoilleen jne.
Viimeistään nyt pitäisi alkaa huushollin siivous. Teen sen ensi viikolla kevennettynä versiona. Selittelen itselleni että eihän täällä ole edes ollut ketään koko vuonna kun olemme viettäneet aikaamme mökillä lähes puolet ajasta. Ikkunat kaipaisivat pesua, mutta luulen että jätän senkin kevääseen.
Akvaarioon tulee ensi viikolla sälekaihtimet, joten parvekkeen ikkunat peittyvät niiden taakse. Nuo sälekaihtimet ovat olleet mielessä alusta asti, mutta muut kiireet ovat jarrutelleet niiden hakintaa. Koko kesän ajan, aina parvekkeella istuessa, oli tosiaankin tunne kuin olisi akvaariossa tai näyteikkunassa, lasitus kun on lattiasta kattoon ja vaikka vastapäätä ei olekaan asutusta niin silti. Nyt se saadaan kuntoon ja olen kieltämättä tohkeissani kun pääsen sitä “sisustamaan”. No - ehkä on vähän liioiteltua puhua sisustamisesta ei se sentään niin iso ole. Somistaminen voisi olla oikeampi sana.
Ajattelen kauhulla myös joulun ajan mässäilyä. Sitä ruokien määrää ja älytöntä suklaan syöntiä, jota en kerta kaikkiaan voi vastustaa. Ja pitääkö kaiken maailman kinkut, laatikot, rosollit, kalat ja leikkeet olla välttämättä aina joulupöydässä? Ähkyhän siitä tulee. Ei kukaan enempäänsä jaksa syödä. Joka joulu päätän, että tähän ruuan määrään pitää saada joku tolkku - mutta…no joo.
Naistenlehtien mukaan kodin pitää tuoksua mäntysuovalle, joulukuuselle ja ehdottasti omenoille ja pipareille. Kiiltää puhtauttaan lattiasta kattoon ja jokaisen itseään kunnioittavan naisenpuolen tulisi leipoa hyvissä ajoin ja hullun lailla torttujen, joulupullan ja kakkujen lisäksi pipareita joita sitten syödään vielä juhannuksena. Huh!
Oh hoh - ja on muistettava mankeloida ja silittää joululiinat ja lakanoita yms.jouluvieraiden varalle. Inhottava homma.
Lahjat onkin sitten se juttu. Niitä ei kyllä paljon laiteta, mitä nyt lapsille ja nuorisolle jotain pientä, mietintämyssy onkin jo kovassa käytössä. Joka tapauksessa sekin asia pitäisi hoitaa viikon - parin sisällä, hyvissä ajoin, ennen kuin kauppojen valikoimat hupenevat ostohuuman yltyessä. Sekin on koetu monta kertaa että myöhässä ollaan… Ja joulupukille pitäisi laittaa viestiä että osaa poiketa meillekin!
Joulukortitkin olisi kirjoitettava ajoissa, kun sen saisi tehtyä! Viime vuonna sain maksaa ylimääräisen postimaksun korteistani kun meinasivat unohtua viime hetken hässäkässä.
Mökkinaapureita ja joitakin yhteistyötahoja pitää myös muistaa. Ei liikaa eikä liian vähän, mutta muistaa. Jne.
Naistenlehdissä kerrotaan myös kuinka pukeudutaan aaton juhlintaan, miten silmiin saa mystisen kirkkaan pilkahduksen ja huulille joulun punan - poskia unohtamatta. Kun joulun kattaukset ja kodin koristelut on mietitty valmiiksi voikin istahtaa alas hyvällä omalla tunnolla ja alkaa odottaa täydellisen joulun täytäntöönpanoa - aattoiltaa ja joulupukkia. Just niin.
Noita joululehtiä on ihan hauska joskus selailla, mutta oma joulun vietto on enemmän omanlaisia perinteitä, moneen kertaan koettua laatua läheisten kanssa. Noista edellä mainituista noukin tärkeimmät, tilanteeseen sopivat joulun ainekset. Esim. pyyhin suurimmat pölypallerot lattioilta ja sytytän kynttilät, eipä näy pesemättömät ikkunat. Vanhat joulukoristeet, kynttilät ja joululaulut luovat nostalgisia muistoja ja tutun turvallista joulutunnelmaa. Eiköhän niillä mennä tämänkin joulu. Sanotaan naistenlehdissä mitä hyvänsä.
Itse asiassa monena jouluna väsymys on iskenyt juuri kun kaikki alkaa olla valmista. Joskus on jopa itkettänyt pelkästä väsymyksestä. Siihen väsymykseen ei auta silmien varjostus, purkin puna eikä muu tupsutuskaan, mutta lasten riemua katsellessa unohtuu niin viikkojen väsymys kuin muutkin “kolotukset”.
Jospa tänä vuonna osaisi ottaa rennommin ja jopa nauttia joulun valmisteluista, ilman sen suurempaa stressiä. Kyllä se tulee vähemmälläkin.
YouTube:Jari Sillanpää - Kun saapuu joulu kaupunkiin
…omalla kuvalla.
Joulu, tuo postikorttien luvattu aika on tuossa tuokiossa. Tee kortteihin postimerkki omalla kuvallasi ja yllätä vastaanottaja. Itellan sivuilla on uusia pohjia ja enemmän infoa oman kuvan kayttämisestä postimerkkeihin.
Aivan mainio idea on myöskin tehdä merkkipäiväpostimerkki syntymäpäivä tms. sankarille. Tai teemapostimerkki vuodenaikojen mukaan tai jonkun muun itselle tärkeän tapahtuman tai harrastuksen mukainen postimerkki.
Yllä esimerkkejä omista kuvista tehdyistä postimerkeistä.
Musiikki on Doctor Zhivago - Lara’s Theme, jota olen kuunnellut pitkästä aikaa tänään - se on aina yhtä koskettava ja ihana. YouTube: Doctor Zhivago - Lara’s Theme
Kortti on viime vuodelta mutta siitä viis - sopii tähän vuodenaikaan erittäin hyvin. Alunperin tein kortin ulkomaalaisille ystävilleni joten siinä on ulkomaankieltä - ei haitanne.
Olen tänään kuunnellut Abban vanhoja lauluja. Tässä yksi suosikeistani Youtube: Thank You For The Music (… aivan mahtava tuo Agnetan ääni)
Alempi kortti on muutaman vuoden takaa. Se on pikaotos pokkarilla - piti saada kortti nopeasti ystäville, jotka olivat juuri muuttaneet, joten nappasin kuvan kesäterassistamme.
Ylempi kuva on otettu tänä vuonna uudella Canonillani - EOS 450D : ).
Kuva on muutaman vuoden takaa. Kamera oli Nikon CP 8800 + kuvankäsittely PS CS2.
Kortit ovat pieniä tiedostoja. Parhaiten nettikäyttöön sopivia, tulostettaessa voi esiintyä pikselöintiä mikä johtuu just tuosta tiedoston pienestä koosta. Kaupalliseen tarkoitukseen nämä nettikuvani eivät ole tarkoitettu. Samoin kuin omille nettisivuille niitä ei ilman lupaa saa lisätä. Tässä email osoite mahdollista yhteydenottoa varten: fotogalleria (at) netti.fi.
Ihmettä moista oletteko nähneet toista?
Niin pienen pienet kätöset ja pikkuruiset jalat.
Suppusuu suloinen, kultakutri tyttönen.
Ihmettä moista ei maailmassa toista!
******
Pienet jalat tepsuttaa,
käsi pieni kurkottaa.
Ääni soma hunajainen,
hymy hellä mansikkainen.
Olet aina aurinkoinen
pieni hymysuu.
******
Nyytti pieni syliinne annettiin,
se maidolta tuoksuu, on lämmin niin!
Se varmasti itsekin tietää sen,
et valloittaa jokaisen sydämen.
Hiustupsusta pieniin varpaisiin
se on ihana, ihana niin!
