Omat jutut

Rakkaus - se on tahtolaji. Olipa sitten kysymyksessä paljon puhuttu, kirjoitettu ja laulettu naisen ja miehen välinen rakkaus tai muu. Itse asiassa rakkautta on kovinkin monenlaista laatua.  Milloin sitä on tarpeeksi - milloin taas liian vähän?

Tässä pohdiskelen itsekseni rakkautta vanhenevia läheisiäni kohtaan. Se on välillä vaikea juttu. Se kun kysyy hermoja, henkisiä ja fyysisiä voimia ja pitkäjännitteisyyttä. Että voikin olla vaikeaa kuunnella päivästä toiseen samat jutut - vaikkakin aina yhtä iloisesti ja innokkaasti kerrottuna. Kaipuu menneeseen aikaan ja jo joukosta poistuneisiin rakkaisiin elää vahvana vanhan ihmisen mielessä.  Niitä aikoja muistellaan yhä uudestaan ja uudestaan, välillä itketään jne. Ja voi miten hermoja kysyvää on vastata esim. tunnin välein mikä päivä nyt on tai onko tänään tiistai. Eikä aina jaksa olla ärähtämättä kun vanhus ei muista mistä oli aamulla puhe vaan kyselee ja vatkaa asiallisia ja epäasiallisia  juttujaan koko päivän ees taas.

Lisäksi hän on täynnä virtaa kun sille päälle sattuu ja silloin mielipiteet ovat ehdottomia - neuvotteluvaraa ei ole.  Päivittäiset, tutut, rutiinit hoituvat vielä kotioloissa kohtuullisen hyvin.  Varsinkin väsyneenä ilmenevät muistihäiriöt huolestuttavat ja vähän pelottavatkin omaisia. Tällainen vanhus kun on helppo kohde esim. kauppareissullaan erilaisille huijareille ja muille “alan miehille ja naisille”. Onhan tämän päivän maailma monessakin eri yhteydessä todettu turvattomaksi paikaksi heikoimmille, lapsille ja vanhuksille.

No - nyt siellä on mummon pakastin täynnä ruokaa. Lääkeasiat, pesuaineet, talouspaperit jne. hoidettu. Pyykit pesty ja talvivaatteet huollettu. Hautausmaareissu tehty ja haudat saatu valmiiksi talvea varten. Lisäksi mummon iso lasitettu parveke on “somistettu” talviseen kuosiin.  Jouluvalotkin on laitettu valmiiksi ikkunoille ja parvekkeen tuijaan. Töpselit vain seinään ja  joulu voi tulla.

Ennen joulua sama reissu uudelleen. Ja ensi viikolla mökille - siellä on koko puutarha pakkasen panema ja kylmien öiden jälkeen kasvit karmeassa kunnossa. Huoh!

________________________

YouTubesta Maaritin Ei vaadi paljon vaan kaiken:

Ei vaadi paljon vaan kaiken

Ei rakkaus soita viuluaan
ei juota lemmenjuomaa
ei taivaan kuuta se anna
vaan enemmän

Eihän rakkaus yöstä voimaa saa
ei näytä paljasta pintaa
ei pöytään hunajaa kanna
vaan parempaa

Rakkaus on tuoksu vain
tai menneisyys
huokaus muistoille myös
Tulisena katsella toista vain silmiin
unisena olkaan joskus painaa pää…

Ei rakkaus laske aamujaan
ei katso miehen mittaa
ei toisen puolesta kuole
vaan enemmän

Sillä rakkaus pieneen ihmiseen
ei vaadi paljon vain kaiken
sen kaiken jos voisin antaa,
ei parempaa

Rakkaus on tuoksu vain
tai menneisyys
huokaus muistoille myös
rakastuneen sieluun se pelkoja heittää
lakastuneen tunteen joskus herattää

Ei rakkaus kiedo pumpuliin
ei laula iltoja tähtiin
ei vaadi paljon
vain kaiken

Eilen oli automme täynnä mummoenergiaa, kun ajelutimme näitä mummojamme meren rannalla. Kävimme mm. Nallikarissa eikä se paikka, lähinnä meri, voi olla koskettamatta sydäntäni. Siellä on retkeilty kesälomilla lasten ja lastenlasten kanssa, uitu ja nautittu merestä ja auringosta. Paistettu makkaraa leirintäalueella ja pyöräilty infosta vuokratuilla polkupyörillä alueen eri puolilla. Lisäksi sieltä on todella hyvä pyörätie ihan kaupungin keskustaan asti, Pikisaareen, torinrantaan ja Kiikeliin. Joka ei ole siellä käynyt kesäaikana, käykää ihmeessä. Paikka on tutustumisen arvoinen.

Eikä pidä unohtaa Kylpylähotelli Edenin altaita tai muita palvelujakaan.

Aava meri ja tuuleton kirpeä syyspäivä,voisiko luonto parempaa tarjota. Avaruus ja meren ja taivaan “yhteys” on joka kerta erilainen, ihana kokemus. Ilman näitä mukana olleita mummoja olisin jäänyt nauttimaan auringonlaskusta ja noista mahtavista pilvistä meren yllä. Ne näyttivät kauempana häipyvän horinsonttiin ja voi vain kuvitella kuinka kauniisti laskeva aurinko luo niihin viime säteensä.

__________________________

Melkein joka yö on ollut pakkasta ja aamuisin tiet ja nurmikot ovat kuuran peitossa. Tänään olisi saanut aivan upeita kuura ja huurrekuvia, mutta eipä ollut tilaisuutta kuvaamiseen.

Nyt pitää alkaa ruuan valmistaminen. Teen erilaisia laatiikko ym. ruokia pakkaseen josta mummo voi niitä lämmittää itselleen aina kun “suurkeittiöruoka” alkaa kyllästyttää. Viimeksi tein samalla tavalla pakkasen täpö täyteen erilaisia herkkuja; pipuripihviä, lohilaatikkoa, lihapullia  ja sen sellaista valmiiksi annosteltuna ja hyvin on näköjään maistunut. Kun tulimme pakastin kolisi tyhjyyttään, kaikki on syöty.

Toinen oulunmummomme ei ole yhtä vaativa - hänelle sopii palvelutalon ruoka joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Ja joskus hän, voimiensa mukaan, valmistaa kotiruokaa itsekin.

Keskiviikkona lähdemme kotia kohti. On ihana päästä taas omaan sänkyyn nukkumaan ja palata omaan päiväjärjestykseen - ainaki joksikin aikaa. Nämä Oulunreissuthan jatkuvat - ne on pidettävä aina mielessä.

Olen sanonut ennenkin ja totean taas: kotona on hyvä olla. Parin - kolmen viimeisen viikon hektinen tahti on ollut väsyttävä. Nyt olenkin nauttinut hiljaisuudesta ja vain oleillut pari päivää. Tyhjäkäyntiä kaikki tyynni.

Telkkariakin on tullut katsottua sen verran että tiedän BB:n alkaneen ja olenpa nähnyt muutaman jaksonkin. Tämän mummon pää menee ihan sekaisin menosta mitä talossa harrastetaan. Hämärästi vielä muistan nuoruusaikojen tunnemyrskyt ja muistan oikein hyvin senkin kun seksi ja pojat alkoivat  kiinnostaa. Kiinnostus toista sukupuolta kohtaan ilmeni vain toisella tavalla kuin nykynuorilla.  Olimme ehkä nykynuoria ujompia ja arempia tunteiden julkituomisen suhteen. Eikä tullut ennen vanhaan mielen viereenkään esitellä rintojaan kaveriporukassa eikä muuten muitakaan ruumiinosia. Ihailen luontevuutta, millä asukit menevät muutaman päivän tuttavuuden jälkeen samaan sänkyyn nukkumaan tai aletaan valita kumppania lähempää kanssakäymistä varten. Edes WC:ssä tai suihkussa käydessään ei voi olla rauhassa. Se ei taitaisi onnistua meikäläiseltä vieläkään enkä ihmettelisi ollenkaan jos kauimmin talossa, noissa oloissa, elävät alkaisivat kärsiä ylenpalttisesta ”sosiaalisuudesta”.

Alkoholi ei kuulunut   muinaisen nuoruuteni aikaisiin kuvioihin ja olenkin sen nauttimisen suhteen aika huono tänä päivänäkin. Enkä koe jääneeni mistään paitsi. En voi ymmärtää että nuoret ihmiset haluavat juoda BB talon asukkaiden lailla. Siveydensipuliksi en silti itseäni määrittelisi – yritän ymmärtää näitä nykyajan ilmiöitä vaikka en siinä aina onnistukaan. Tunnustan,  joo - en sylje viinilasiin. Harmiton pikku hiprakka on iloinen asia, mutta talon asukkailla ei näytä olevan hauskaa edes räkäkännissä koheltaessaan. Onhan ilmiö perin suomalainen – ilmaista viinaa kun on saatavilla – kaikki juodaan mitä on tarjolla. Ja enemmänkin. Ja sitten vietetään loppuyö vessanpytyn vieressä kylppärin lattialla. Hauskaa – ko?

Big Brotherin arvostelu on kieltämättä vähän “riskaapelia”. Joidenkin mielestä BB on pyhä asia - siihen - asukkien moraaliin tai elämäntapoihin ei ole puuttumista. Tyyliin ellei hyväksy talon tapoja olisi parasta olla hiljaa.  On myönnettävä ettei konservatiivinen pikkukapitalisti pärjäisi noissa skapoissa ollenkaan eikä sen puoleen kiinnostaisi katsojiakaan, joten laskelmoitu juttuhan tämä on. Väistämättä tulee mieleen apinat häkissä, jotka saadaan erilaisilla “porkkanoillla” tuottamaan sirkushuveja  kansalle.  Kun asiaa ajattelee syvällisemmin - tulee sääli.

Joopa – joo. Loppupeleissä asia on yksinkertaisuudessaan niin että kukin tehköön elämällään/elämälleen mitä haluaa kunhan ei ole vaaraksi itselleen tai lähimmilleen. Yhteiskunnasta puhumattakaan. Tasapuolisuuden nimissä olisi kohtuullista että myös toisenlaisille elämäntavoille löytyisi ymmärrystä.  Että jokainen saisi elää elämänsä omalla, parhaaksi katsomallaan, tavalla ja tulla hyväksytyksi.  Siinäkin tapauksessa että se hitusen poikkeaa nykymuodin mukaisista äärimmäisistä ilmiöistä.

Voi olla että tähän BB  juttuun on otettava kantaa myöhemminkin. Se jää nähtäväksi.

(Kuva  on skannattu vanha postikortti)

Mökillä kukkii anemonet - kävimme viikolla siellä mummojen kanssa pikavisiitillä ja meinasi ihan surettaa kun koko anemonepenkki piti jättää sinne kukkimaan.  Reilut kaksi viikkoa on mennyt vanhusten kanssa ja nyt on taas heidän paluumatkansa järjestely edessä. Jos joku haluaa tietää miten on mennyt voin sanoa että pääosin hyvin, mutta rankkaa on ollut.

Olenkin tässä miettinyt kummat ovat pitkän päälle raskaampia hoidettavia - mummot vai vauvat? Molemmat kun ovat rakkaita ja ajoittain raskaitakin hoidettavia. Oma vanheneminen on myös käynyt mielessä viime päivien aikana. Vaikka vanhenemme jokainen omalla tavallamme, vanhuus ei ainakaan enää lähes satavuotiaana ole lainkaan hauska juttu.

Jokin aika sitten oli HS:ssa laaja artikkeli tulevaisuuden ihmeistä. Lyhyesti yhteenvetona:  esim. ihmisten sairauksia ja vanhenemista voidaan tulevaisuudessa säädellä tietokoneen ja mikrosirujen avulla. Täsmälääkkeet hoitavat vain sairasta solua tai vast. ja vaikeatkin sairaudet ovat näin voitettavissa jne. Elinikä tulee nousemaan satoihin vuosiin ja taisi siinä olla maininta kuolemattomuudestakin.

Kun ajattelen, että samaa ihmissuhdetta tai työpaikkaa pitäisi “kestää”  esim. kahdensadan vuoden ajan se tuntuu sietämättömältä. Ja jos/vaikka yksilön tasolla parisataa vuotta pitkä avioliitto olisi ihanaa ja toiveiden täyttymys - yhteiskunnallisesti ja ottaen huomioon nykyiset avio- ja avoliitot ja -erot se ei tunnu edes teoreettisella tasolla kovinkaan houkuttelevalta.

Tästä voisi kehitellä jos jonkinlaisia yhteiskunnallisia, kansallisia ja kansainvälisiä visioita, mutta jääköön tässä yhteydessä. Toteampa vain että kovin viisaasti on tuo luojamme  elämän ja siitä poistumisenkin järjestänyt.  Enkä oikein tiedä onko ihmisen viisasta mennä luojan luomaa järjestystä manipuloimaan.

Toisaalta, toisaalla puhutaan eutanasiasta ja parantumattomasti sairaiden vanhusten halusta päästä pois. Käsitykseni ja kokemukseni mukaan tuo väsymys elämään on aika tavallinen tunne erittäin iäkkäiden vanhusten parissa ja väkisin hengissä pitäminen voi joskus vaikuttaa suorastaan kidutukselta. Ainakin tapauksissa kun vanhuksen ajatuskyky on vielä tallella. Sekin on luonnollista etteivät läheiset haluaisi vapaaehtoisesti luopua heikkokuntoisestakaan vanhuksesta - tunneside on vahva.

Tämä postaus taisi mennä vähän synkistelyn puolelle vaikka siihen ei ole aihetta eikä se ollut tarkoituskaan. Positiivisella asenteella pärjää pitkälle vaikkeissakin tilanteissa - niin myös tässä.

Joka tapauksessa lähden tänään viemään mummoja koteihinsa - mukaan pakkaan mokkulan, pikkuläppärin ja digikameran siinä toivossa että ehdin niitä jossakin vaiheessa käyttämään.

Kohta viikon verran on elämä ollut taas yhtä haipakkaa. Ja vielä pitäisi jaksaa toinen mokoma.

Mökillä en ole ehtinyt käydä mikä harmittaa hirveästi, sillä siellä kukkivat nyt monet sellaiset kukat joiden kukintaa on koko kesä odotettu. Voipi käydä etten ehdi tänä vuonna juurikaan nähdä näitä myöhäisiä kukkijoita.

Kelloköynnös, jonka kukintaa olen koko kesän odottanut ei varmaankaan ehdi kukkia koko kesänä. Se on kyllä kasvanut ihan kiitettävästi, mutta nuppuja siinä ei näy lainkaan ja kun päivät alkavat lyhentyä ja säätkin käyvät epävakaiksi, en oikein usko että se ehtii puhjeta kukkaan ennen hallaöitä.  Vähän kyllä ihmettelen  - se on sentään  ensimmäisiä kesäköynnöksiä joita hankin jo hyvissä ajoin kesän alussa.

Olen paljolti viettänyt aikaani kaupungissa vanhan mummomme kanssa. Hän täytti tässä yhdeksänkymmentä (90) vuotta ja vietimmekin viime viinloppuna pienimuotoisia syntymäpäiviä perheen kesken.

Eilen kävimme kaupoilla ja perinaiselliseen tyyliinsä mummo ei voinut vastustaa uuden tunikan ja siihen sopivan silkkihuivin hankintaa. Tänään menemme kampaajalle ja suunnitelmissa on uusien silmälasien hankinta. Niitä emme voi täältä asti hankkia - se hankinta jää hänen kotipuolessaan tehtäväksi.

Vaikka tässä mennään jaksamisen äärirajoilla on todella ihanaa huomata miten pieni naisellinen “fiksaus” piristää vielä tuossa iässäkin.

*****

Sain jokin aika sitten lahjaksi uuden kuvankäsittelyohjelman. Se on Corelin  Paint Shop Pro X2 ja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Varsinaiseen kuvankäsittelyyn en ohjelmaa tarvitse - mitä vähemmän sitä tekee sen parempia “luomukuvia”, mutta korttien ja  erilaisten efektien tekoon käytän joskun eri ohjelmia. Sillä voi olla käyttöä, kun esim. joulukorttiaika on tulollaan tuossa tuokiossa. Kun vain ehtisin sitä kokeilla.

Vanhuus on sitä varten
että ymmärtäisi lapsuutensa,
ymmärtäisi mitä on avuttomana
pudota toisten käsiin,
sellaisten joilla on valta
sinun ylitsesi,
valta päättää ja määrätä sinusta,
valta antaa tai olla  antamatta
rakkautta,
ehdollistaa kaikki.

Tottakai niin suuresta viisaudesta
pitää maksaa kalliisti.

Kun voisi sen jakaa.

(Eeva Kilpi - Animalia 1987)

*****

Vanhuus
voiko se olla näin hupsu ja kevyt
juokaamme samppanjaa
Tukekaa te nuoret
kun horjumme
Vaalikaamme hyviä ajatuksia
Ja jos pahoja tulee mieleen
silloin, sanoo Dalai Lama
on syytä vaihtaa näkökulmaa

(Kyllikki Villa: Ei eilistä, ei huomista: runoja vuosilta 1964-2004, 2005)

*****

Että iloni olisi puu
oksilla omenat
olisi keveys ja tuuli
joka kantaa
että iloni olisi tuuli joka kantaa

kun ikä sitoo sinut maahan
kun maa on sinun juuriasi täynnä
ja kyyristyt varjoon
allasi maa
sinun taistelusi aika.

(Kirsi Kunnas: Valoa kaikki kätketty 1988)

**********

Musiikkina on tällä kertaa Mika Nuorvan tuotantoa. Pidän tosi paljon joistakin hänen kappaleistaan, kuten nyt tästä Vierivät vuodet. Hain Mika Nuorvan levyä (Paratiisin siirtomaat) ennen viime joulua vähän joka puolelta, lähes kaikkialta missä liikuin - tuloksetta. Ei niin levyn levyä missään tavarataloissa tai marketeissa. Huonoa tuuria vai huonoa markkinointia?

Tässä linkki Mika Nuorvan henk.koht. nettisivuille - Vierivät vuodet löytyy soittimen alapuolelta toiseksi ylimmäisenä - klikkaamalla kuulet kappaleen. - Ihana!

…kiirettä pitänyt koko päivän. Aamulla aikaisin ylös ja äänestämään. Sitten pieni mökkireissu ja ruokakaupan kaupan kautta takaisin kotiin.

Äänestyspaikalla oli hiljaista ja nyt kun kuuntelen vaalituloksia toisella korvalla sama äänestysinnokkuus tai tarkemmin sen puute on kaiketi ollut koko maassa.

Aivan ihme juttu, ettei kansalaisia kiinnosta kuka meidän asioitamme Brysselissä hoitaa! Perussuomalaisten ja kokoomuksen kannattajat ovat olleet kiitettävästi liikkeellä.  Voi vitsi!

Mökillä piti piipahtaa katsomassa myrskyn jälkiä ja tutkailemassa kuinka istutetut kukat ovat selvinneet kylmistä öistä.  Ja pienessä kasvihuoneessa on siemeniäkin itämässä, mutta ne nyt näyttävät jämähtäneen paikoilleen - ei mitään eloa - liekö liian kylmää? Kesäkuut ovat vuodesta toiseen samanlaisia, pari-kolme hellepäivää jonka jälkeen hallaöitä, sateita ja myrskysäitä. Toivottavasti kesä tulee viimeistään heinäkuussa!

Sunnuntain kauppojen aukiolosta voisi todeta, että vilskettä oli - ainakin meidän marketin suunnalla. Todella ihmeen paljon asiakkaita sunnuntaiksi!

Ensi viikolla harrastan jälleen kotimaan matkailua, matkakavereiksi otan läppärini, mokkulaa unohtamatta. Puolentoista kuukauden välein käyn mm. katsomassa meidän vanhuksia ja hoitamassa muutamia asioita heidän puolestaan. En välttämättä hihku innosta, mutta jonkun kun on nämäkin asiat hoidettava ja se joku olen ollut minä jo muutaman vuoden ajan.

Aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkät jorinat, jätän sen kuitenkin tekemättä. Vanhuksista ja heidän hoidostaan on kirjoitettu ja puhuttu viime aikoina hirveän paljon. Heitä laiminlyödään niin kovin monella tasolla ja joskus olen myös huomaavinani itsessäni alentuvaa “armollisuutta”  heidän huoliaan tai puheitaan kohtaan, mikä ei todellakaan ole suotavaa.  Onneksi nämä minun läheiseni pystyvät vielä toistaiseksi asumaan omissa kodeissaan, laitoshoito tai sairaala olisi kaiken niistä kuulemani jälkeen kauhistus.

Katsoin juuri televiosta presidenttifoorumin, jossa oli mukana kansakunnan nuoria  älyköitä ja kolme viimeisintä presidenttiämme, Koivisto, Ahtisaari ja Halonen.

Foorumin aiheena oli  muutosten Suomi ja keskustelu pyörikin suurelta osin suhtautumisessa  Suomessa asuviin ja Suomeen tuleviin maahanmuuttajiin ja pakolaisiin. Halonen ja Ahtisaari eivät tässä asiassa löytäneet yhteneväistä linjaa maahamme syystä tai toisesta muuttavien ulkomaalaisten statuksesta. Tulisiko heidän olla käyttökelpoista työvoimaa tulevaisuuden Suomessa vai riittäisivätkö humanitaariset syyt?

Shown varasti kosovolaissyntyinen 23 vuotias Fatbardhe Hetemaj, joka puhui itsensä niin presidenttien kuin muidenkin läsnäolijoiden sydämiin poikkeuksellisen innostavalla tavalla. Itsetuntoa ja taitoa itsensä ilmaisemiseen persoonallisen  kansantajuisella  tavalla ei todellakaan puuttunut tämän nuoren naisen innostavasta puheenvuorosta. Ei mennyt tytöllä ns. luu kurkkuun puhua televisiossa ja arvovaltaisessa seurassa kodistaan, vanhemmistaan ja kokemuksistaan Suomessa asumisesta ja suomalaisista. Eikä myöskään kritisoidessa “synkän yksinäistä” suomalaista luonteenlaatua. En voi kuvitella että  tuossa tilanteessa vastaavaan olisi kyennyt yksikään nuori suomalainen nuori (23)  nainen.

On helppoa hyväksyä hänenlaisensa pakolaiset ja muut maahanmuuttajat. Hänen itsevarmuutensa ja koko hänen esiintymisensä oli todella viehättävää, hauskaa ja asiaa joka sana. Eikä kritiikkikään “meitä omituisia suomalaisia” kohtaan kuulostanut  pahalta. Sellaisiahan me olemme.

Kun sitten avasin tietokoneen, uutissivulta hyppäsi silmille uutinen kiinnijääneistä R-kioskeja ryöstelevästä romanialaiskavereista: ” Lahdessa R-kioskin ryöstäneet miehet tuomittiin vankeuteen Hämeenlinnan käräjäoikeudessa. He yrittivät ryöstää R-kioskin myös Hämeenlinnassa. Teko jäi yritykseksi, koska myyjä ehti painaa hälytysnappia. Kaksikko tuomittiin ryöstöstä, törkeän ryöstön yrityksestä sekä näpistyksestä ja auton käyttövarkaudesta. Kaikki rikokset tehtiin vuodenvaihteessa kolmen päivän aikana.”

Että oleppa siinä sitten suvaitsevainen. Presidentti Halonen on varmasti oikeassa suomalaisten yhä kasvavan maahanmuuttajiin kohdistuvan suvaitsemattomuuden  suhteen. Maahanmuuttajissa on monenmoisia onnenonkijoita ja myös epäsosiaalista jopa rikollista ainesta. Se on ongelma eikä suomalaisten ole sitä helppo hyväksyä. Varsinkin kun viime aikoina suhtautuminen valtaväestönkin keskuudessa ilmenevää erilaisuutta kohtaan on saanut varsin aggressiivisia piirteitä.

Asennekasvatusta tarvittaisiin puolin ja toisin ja luulenkin, ettei tähän maahanmuuttajaongelmaan ole löydettävissä helppoa tai pikaista ratkaisua. Aihe on monisyinen ja vaikea ihan yksilönkin kannalta ajatellen. Suhtautuminen on toisaalta positiivinen, toisaalta taas….

Totta. Suvaitsemattomuutta on havaittavissa pinnan alla.

Vanhemmiten huomaan yhä useammin ettei mittaansa enempää jaksa ajatella, harrastaa tai toimia. Se on fakta juttu ja se on vain hyväksyttävä.

Kun mietin aikoja taaksepäin, olen kyllä alkanut epäillä mahdanko olla lyhytjännitteistä sorttia kun lähes kaikki tekemiseni ovat määrätyllä tavalla satunnaisia.  Sanoisiko jatkuvia kyllä, mutta jatkuvasti satunnaisia. Välillä on pidettävä taukoa jotta jaksaa taas uutta.  Lukeminen ja musiikki ovat lähellä sydäntäni, mutta varsinkin viime aikoina olen ollut huomaavina väsymystä. Aina ei jaksa innostua edes musiikkia kuuntelemaan. Kirjoista ja runoista puhumattakaan.

Tein nuorempana paljon käsitöitä ja nyt kun ajattelen asiaa, sama rytmi on ollut siinäkin harrastuksessa. Pieni tauko on aina paikallaan, jonka jälkeen esim. kutominen tuntuu taas mukavalta ja mielekkäältä.

Blogin kirjoittaminen on oma juttunsa. Joskus kirjoittamista pitää oikein jarrutella. Juttua tuntuu riittävän vaikka kuinka paljon ja sitten yht´äkkiä se onkin loppu. Pää on aivan tyhjä. Tähän asti on ollut hyvinkin lohduttavaa havaita ettei se ihan pysyvästi tyhjene vaikka siltä tuntuisikin, mutta tilanne on inhottava kun pää kumisee tyhjyyttään, kieltämättä.

Kaikenlainen kirjoittaminen on määrätyllä tavalla luovaa toimintaa. Onneksi en ole ammatiltani kirjoitustyöläinen, toimittaja tai kirjailija, sehän olisi kamala paikka kun tuossa tyhjyyttä kumisevassa tilassa olisi pakko keksiä jotain järkevää “henkensä pitimeksi”!

Aivan loistava apu em. tilanteeseen on ulkoilu. Ja nimenomaan hyvässä seurassa kuten esim. lastenlasten kanssa. Noissa pienissä ihmisissä kun on sekin hyvä puoli, että heidän kanssaan saa vanhempikin ihminen tulla lapseksi jälleen. Hassutella, laskea mäkeä ja riehua uima-altaassa. Se tekee todella hyvää ja siinä, jos missä, mieli virkistyy.

Erilaiset lastentapahtumat ovatkin hyvä syy yhdessäoloon:  niissä saavat kaikki “riehua” sydämen kyllyydestä: mummot, vaarit, äidit, isät, appi-ukot  ja anopitkin! Noita yhteisiä tapahtumia saisi vaan olla enemmän.

Sunnuntaina oli yksi sellainen tuolla meidän jäähallilla ja sääkin suosi siinä mielessä että kerrankin ei  palellut, vaikka lunta leijailikin hiljalleen eikä aurinko oikein jaksanut paistaa. Pari - kolme tuntia meni kuin siivillä ja punaiset posket ja iloinen mieli oli kaikilla, vauvasta vaariin!

Nykyaika ahdistaa.  Joskus tekisi mieli sulkea silmät ja korvat ympäröivältä maailmalta ja keskittyä vain miellyttäviin ja mukaviin asioihin. Ajatella kukkia ja mehiläisiä, missejä ja mikkosia, vanhasen naisasioista puhumattakaan. Oh - meinasi unohtua: … ja hilmapäiviä, niitä kun alkaa viettää yhä useampi keski-ikään ehtinyt naispuolinen “tytöntypykkä”

Kuten nyt tämä lama, mikä vihdoin saatiin aikaan puheissakin. Erilaisia uhkakuvia tulevista vuosista tulee joka tuutista ja hallitus, tuo kansan hyvinvoinnin ylin säätäjä, sekoilee sanoissaan ja teoissaan. Kokoomuksen nuorisoliigan peli käy päivä päivältä röyhkeämmäksi.  Heillä tuntuu olevan ylimielinen asenne kaikkeen kritiikkiin ihan kuin luulisivat olevansa sellaisen yläpuolella - koskemattomia suuressa viisaudessaan. Tyyliin Matti Vanhanen.

Jos kokoomuksen toivo työväenpuolueena kestäisi arvostelun sanoisin että pieleen menee. Mikä heidän linjansa on vai onko sitä? Populistisesti tarttuvat kaikkiin ilmassa leijuviin, outoihinkin, ajatuksiin niitä sen enempää valikoimatta ja omivat  hetkessä vieraat aatteet ohjelmistoonsa. Jos lainatut aatokset aiheuttavat hyväksyvää hyrinää kansan keskuudessa pannaan lisää kierroksia,  jos taas päin vastoin lähdetään Egyptiin lomalle. Koko eläkeikärumban ajan joissakin piireissä ihmeteltiin kokoomuksen syvää hiljaisuutta - ja syystä.

Valtiovarainministerin paras lausunto viime viikolta on  paljon puhutut leikkaukset tai lähinnä leikkausten ajankohta. Ymmärsin Kataisen puheen suurpiirteisesti näin:  Leikkauksiinkin on mentävä, mutta ne ovat väistämättä edessä vasta seuraavalla vaalikaudella, tällä nykyisellä kaudella jaamme niin paljon hyvää kuin velkarahalla on mahdollista ja seuraava hallitus, seuraavalla vaalikaudella, korjaa tekemämme virheet.  Sen lisäksi, valitettavasti, lapsemme ja lapsenlapsemme joutuvat maksamaan parhaillaan käynnissä olevan kokoomuksen koko vaalikauden pituisen vaalikampanjan.  Sen maksaminen kun ei ole tämän hallituksen asia. Toivottavasti kansa ymmärtää.

Minun taas on joskus vaikea ymmärtää kansaa jonka esim. taannoinen Mikkosten maailma (nelosella) sai sekaisin. Liekö meissä piilevänä kuuman haaleaa arabiverta tai ainakin tippa uskonnolliseen fanatismiin rinnastettavissa olevaa hurmosta kun kansa käy moisen asian vuoksi kierrostensa äärirajoilla?  Taas on kaivettu lynkkausaate aivojen poimuista ja bitit kiitävät avaruudessa = Mikkoset pois ruutua saastuttamasta!

Kyllähän maailmaan puhetta mahtuu. Ja, ottamatta kantaa puoleen tai toiseen,  yhdet Mikkosetkin. Ilmaisena vinkkinä voisi sanoa, että meillä on olemassa monta muutakin tvkanavaa, jos nelonen lähettää Mikkosia joita ei halua katsoa näpsäyttää laitteen toiselle kanavalle - tai sulkee. Niin meillä. Yksinkertaista, helppoa suorastaan.

Ilkka Kylävaaralla taitaa olla hilmanpäiviin verrattavissa oleva vaihe elämänkaaressaan: että moisesta laskennasta tutkintapyyntö oikein poliisille!