Canon on tehnyt halvan järjestelmäkameran Canon EOS 1000D:n! Järjestelmäkameroiden hinnat ovat laskenee, joten uusin Canon on vastaus kilpailijoiden haasteeseen. Kameran hinta tulee olemaan noin 500 euroa ja objektiivi on sama kuin EOS 450D:ssä. Pikseleitä uutuudessa on 10.1, polttovälikerroin 1.6x ja muistikortti SD. Kamera käyttää samaa DIGICIII prosessoria kuin 450D ja siinä on live view, joten lcd-näyttöä voi käyttää etsimenä niin halutessaan. Joitakin muitakin pieniä eroja neljäviiskymppiseen on, kuten automaattitarkennuspisteiden määrä jne. Kaiken kaikkiaan ei ole mitään syytä epäillä etteikö tällä halpaversiolla saisi hyviä harrastelijatasoisia kuvia. Netistä en vielä löytänyt testikuvia.
Toisaalta ihmettelen hiukkasen kameran valmistajien intoa tehdä samasta kamerasta monta eri versiota pienillä muutoksilla. No - eipä tuo ole minun ongelmani, mielenkiinnolla odotan kuinka uutuutta innostutaan ostamaan. Pari viimeistä EOS versiota ovat olleet myyntimenestyksiä, yltäneekö tulokas samaan se jää nähtäväksi. Ehkä joillakin kameran hankintaa suunninittelevilla kynnys järjestelmäkameran hankintaan madaltuu hinnan myötä - ja se on sitten menoa! Sillä kokemuksesta voin kertoa, että kun antaa tälle harrastukselle pikkusormen se vie kaikki rahat!
MikroBitti 5/2008 Kokeiltua;” Canon EOS 450D kit, Isoveljien vaatteissa, 949 euroa, objektiivi 18-55 mm f/3.5-5.6, puoli sivua. 12 megapikselin järjestelmädigi. Käyttöliittymä muistuttaa 40D-isoveljen ja 1-sarjan Canoneita. Rungon materiaali, sarjakuvauksen nopeus ja puuttuva takarulla ovat eroja. Kamera on pieni, isokätisen kannattaa ostaa akkukahva. Lcd-näyttö on kolmetuumainen, se sammuu, kun katsotaan etsimen läpi. Muistikortti on sd, akku on uudistunut. Etsin on laajentunut, siitä näkee nyt ISO-herkkyyden. Live-View eli lcd-näyttöä voi käyttää etsimenä. Valikot ovat uudistuneet, pistemittaus on uutta. Kokonaisuutena EOS 450D tarjoaa nyt aloittelijan järjestelmäkameran, jolla pärjää pitkälle harrastuksen edetessä.”
Kerrankin voi yhtyä täysillä testiarvioon. Hinta vain on esim. Verkkokaupassa 788,90 euroa - toisin kuin testin yhteydessä mainitaan. Se on ihmeen hyvä kamera tuo neljäviiskymppinen, eipä juurikaan eroa Canonin 40D järkkäristä, joka oli ykkösvaihtoehto uuden kameran hankintaa harkitessani. Koko ja tarkennuspisteiden määrä tuntuvat olevan erot joista eniten puhutaan kameroita vertaillessa. Kaikki uuden 450D:n käyttäjät vaikuttavat erittäin tyytyväisiltä kameran toimivuuteen ja kuvien laatuun, niin minäkin. Sain erinomaisen kameran ja säästin jokusen euronkin, hintaeroa kun em. kameroiden välillä on kuitenkin jonkin verran.
Lainaan tähän tekstikappaleen Kemppisen blogista! Kaikkihan Kemppisen tietävät? “Pidän tätä kirjoittelua tärkeänä myös siksi, että tekijänoikeuden korppikotkat ja toisaalta laitevalmistajat eivät kai ole ottaneet huomioon, miten romahdusmaisesti valokuvaminen muuttui, kun kamerat tulivat kännyköihin. Kulttuurikaan ei pysy perässä. Jos kaivan esiin kaikin puolin oivallisen ison Panasonic Lumixini esuimerkiksi junassa, siitä voi tulla sanomista. Jos pyörittelen kädessäni pientä Lumixia tai mitä tahansa Ixusta, kukaan tuskin viitsii reagoida. Kännykkäkuvia useimmat eivät edes hoksaa, vaikka juuri kännykällä voisi saada helpoimmin ikäviä kuvia - esimerkiksi minusta kuorsaamassa suu auki ja syvästi vajaamielisen näköisenä Lappeenrannan junassa”.
Tuo lainattu teksti on niin totta. Mitä pienempi kamera sitä huolettomammin saat kuvata melkeinpä missä vain. Isokokoiset kamerat ja objektiivit herättävät huomiota ja voisi kai sanoa epäluuloakin. Olen kokenut sen itsekin kuvatessani eräässä espoolaisessa kauppakeskuksessa pienellä pokkarillani vaikka kuinka paljon kenenkään kyselemättä kuvaamisen tarkoitusperiä. Järkkärin kanssa samassa kauppakeskuksessa sain turvamiehet kimppuuni ja jopa kauppakeskuksen johtajankin. Puhuivat kuvaamisen motivaatiosta; kauppakeskusvakoilusta (?) ja muista mielikuvituksellisista luvattoman kuvaamisen variaatioista aivan käsittämättömiä. Sanoisin tuollaisen olevan hätävarjelun liioittelua kerta kaikkiaan. Olivat varmaan nähneet pahaa unta menneenä yönä tai sitten todellisuus ja fantasia eivät oikein ole hallinnassa, eivät erota niitä toisistaan.
Kuvaamisesta julkisilla paikoilla, missä milloinkin, puhutaan paljon harrastajien piireissä, joten kokemukseni ei ollut millään muotoa ainut laatuaan. Em. tapauksessa poistuin paikalta sovinnolla, vähin äänin, en katsonut kuvaamisen olevan niin tärkeä asia että sen vuoksi kannattaisi sekoittaa kauppakeskuksen johtajan ajatusmaailmaa sen enempää.
En osaa sanoa kuulunko noihin Kemppisen mainitsemiin tekijänoikeuden korppikotkiin, kun olen ehdottomasti tekijänsuojan kannalla. Minulla on pari aktiivista kuvablogia, joista varsinkin toinen on tekijänoikeuksien kannalta “riskaapeli” - siellä vierailevat enimmäkseen valokuvauksen harrastajat ympäri maailmaa, eikä todellakaan voi tietää mitä kuvilleni tapahtuu esim. Chilessä, Malesiassa tai Japanissa. Vaikka tiedänkin, että ainoa toimiva tekijänsuoja on olla laittamatta kuvia nettiin esim. tuon yhteisön “ystävät” ovat miellyttäviä tuttavuuksia ja aktiivisia kuvien kommentoijia. No - siellä kuvat elävät omaa elämäänsä, eikä todellakaan voi tietää mihin lopulta päätyvät, se on vain nieltävä.
Luulisi olevan itsestään selvää ettei toisen ottamia kuvia voi luvatta kopioida omille nettisivuilleen tai että kaupalliseen- , lehti- yms. -käyttöön kuvia ei saa luvatta netistä imuroida. Se on varastamista! Siitä pidän kiinni. Kotimaassa olen saanut jokusen kiinni itse teosta ja nuo tapaukset ovat hoituneet ilman suurempaa tragediaa. Loppujen lopuksi yhteisymmärryksessä.
Laajaan määritelmään “omaan käyttöön”suhtaudun periaatteessa positiivisesti. Kohteliasta olisi kuitenkin pyytä se lupa. Olisi hauska tietää missä kuviani käytetään ja tässä tapauksessakin kuvaajan nimi tulisi mainita.
Pienessä koossa kuvat eivät näytä juuri miltään ja optimointi nettiä varten vie loput, mutta suurempana ne ovat hauskoja. Aamukaste ruohikolla saa koko ruohomaton kimaltamaan kun aurinko sattuu siihen oikeasta kulmasta. Näkymää on vaikea vangita kameran linssiin, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Mihinkäs ihminen luonnostaan pääsee? Vaikka tässä oli kiire vieraita odotellessa kameraan piti tarttua. Uuden kameran käyttäytymistä on kokeiltava joka tilanteessa. Objektiivina yhä edelleenkin Sigman 17-70mm macro. Toisaalta minua kiinnostaisi vallan mahdottomasti Sigman 105 mm:n macro-objektiivi! Sillä pääsisi vieläkin lähemmäksi kuin 70 millisellä ja toisaalta voisin kuvitella että sillä saisi myös mahtavia muotokuvia utuisella taustalla jne.
Viikko mökillä loistavassa kevät säässä! Koko viikko oli täynnä lämpöä ja linnunlaulua. Ehdottomasti vuoden parasta aikaa. Uutta kameraa tuli kokeiltua lähes päivittäin. Se on ihan oikeasti hyvä, naisen käteen sopivan kokoinen ja nopeakin. Erilaisiin tilanteisiin ehtii mukaan vallan mainiosti ja toimivuus sen kun paranee kun kaikki kameran nappulat ja niiden sijainnit tulevat tutuksi.
Yllä olevan sammakkokuvan saaminen oli todella vaikeaa, nuo otukset kun eivät meinaa pysyä paikallaan ei sitten millään. Onnistuin mielestäni aika hyvin saamaan muutaman ihan kelvollisen otoksen ja ilman jalustaa, käsivaralla. Kamera toimi kuin unelma. Automaattisäätöjä en käytä yleensä lainkaan vaan asettelen suljinajat ja aukot manuaalisesti aina tilanteen mukaan. Kokeilen useimmilla eri asetuksilla koska auringonvalossa kameran, sinänsä hyvän kokoisesta, näytöstä on vaikea nähdä ennakkoon kuvan todellinen laatu. Kuvaustilojen vaihto käy näpsäkästi ja kamera toimii joustavasti turhia aikailematta, olen todella tyytyväinen. Vaikka “kittiobjektiivi” on hyvä, tässä tilanteessa käytin vanhaa sigmaani eli Sigman 17-70mm F2.8-4.5 Macro-objektiiviani. Se on kerrassaan mainio objektiivi, sillä tekee melkein mitä vaan. Läheltä ja kaukaa.
Kameran aino miinus on painikkeiden koko, lähinnä korkeus. Ne ovat nimittäin tavallista matalammat ja voisi kuvitella, että “isokourainen” mies ei niiden kanssa oikein pärjää. Tai ainakin se vaatii jonkin aikaa totuttelemista.
Sammakot sitten. En ole eläissäni nänyt niin isoa sammakkorouvaa! Vatsa oli pingispallon kokoinen ja raajat kuin entisellä missillä! Kaiken kukkuraksi tämä mitä ilmeisimmin raskaana oleva rouva kanniskeli miestään, pientä rääpälettä, selässään loikkiessaan kivien, risujen ja mättäiden yli. Alfanaaraita taisi tämä rouva olla? Herra rääpäle kuului todistettavasti sovinistisikojen laajaan yhteisöön, että kehtasi roikkua tiukasti raskaana olevan rouvansa selässä!
Itse asiassa, kun pariskunta illan hämärtyessä piiloutui kivenkoloon yhä tiiviisti yhteen liimautuneena ajattelin heidän häipyvän saman tien pihapiiristämme, mutta mitä vielä. Seuraavana aamuna he olivat jälleen matkalla jonnekin, ehkä hakivat vettä tai kotiaan, mutta pieni urospuolinen rääpälesammakko rouvan selässä ei tehnyt elettäkään auttaakseen raskaana olevaa rouvaansa. Niinpä!
Kuulin sitten isoilta tytöiltä, että siinä on täytynyt olla meneillään keväinen lemmenleikki. No - se muuttaa asian. Ajatella, että tuollainen rääpäleherra jaksaa vuorokausikaupalla harrastaa….. rouvansa ilahduttamista! Ilmankos rouva auttaa sakusammakkoaan kantamalla tuota urhoollista selässään vai varmisteleeko omaa asemaansa - ettei vain naapurin rouvasammakot vesi hänen aarrettaan.
…uudella kamerallani. Se toimii ja tällainen pikaräpsäyskin on mielestäni teksinisiltä ominaisuuksiltaan ihan hyvää harrastelijatasoa. (Huom. kuva on optimoitu nettiä varten!) Kunhan tulemme kameran kanssa paremmin tutuiksi, eiköhän kuvien tasokin hieman parane.
Se on kuitenkin varma, että harrastelijoihin tässä kuulutaan eikä edes pyrkyä ole “suureksi kuvataiteilijaksi”. Iki ihana harrastus - se sopii kaikille - suosittelen vauvasta vaariin!
Tässä tehdään lähtöä mökille. Saa nähdä kuinka paljon siellä ehtii kameran kanssa touhuta, kun on paljon muutakin tekemistä kuten puutarhan rapsutusta jne… Vapun jälkeen saamme huvimajan jonka pohjustus on tehtävä ennen sen toimitusta. Soraa, hiekkaa ja laattoja! Siinä tarvitaan “hauista” ja mistäpä minä sen hankin tähän hätään?
Lahden Maskusta pitäisi hakea ihana korituoli raheineen ja kasvihuonekin on viriteltevä kuntoon mm. tomaatintaimia, paprikaa ja kurkkua varten, joten tekemistä on yllin kyllin. Huh, huh!
Tänään sain uuden kamerani. Se on nyt sitten Canonin uusi EOS 450D! Ensivaikutelma muutaman kuvan jälkeen on: hieno, upea! Tämä kyllä riittää minunlaiselle harrastelijalle erittäin hyvin. Mukana tullut objektiivikin vaikuttaa entisiä kittiobiskoita paremmalta. Ja koska minulla on muutamia aiemmin edelliseen kameraan (EOS 350D) hankkittuja objektiiveja, en ole ainoastaan kittiobjektiivin varassa. Onneksi näihin Canonin järkkäreihin käyvät samat objektiivit!Vaihto ei kaduta tippaakaan. Kun nyt vain ehtisi kuvaamaan.
Kokeilin myös saisinko kuviin Photoshopilla minkäänlaista “lensbabytunnelmaa” - tulos on nähtävissä tuolla ylhäällä. Vielä vähän harjoitusta niin eiköhän periaate ala selvitä! Kuva on muuten otetettu Olympus SP 550 UZ - pokkarilla.
Viime sunnuntain lenkkeilyn lomassa ihastelimme polun varrella kukkivia sinivuokkoja. Niitä olikin runsaanlaisesti - silmänkantamattomiin. Kamera oli kyllä mukanani, mutta väärä objektiivi (of course!) ja sekös potutti. Se on sellaista iänikuista objektiivihässäkkää noiden järkkärien kanssa. Usein juuri se oikea objektiivi ei ole mukana tai sitten olisi kannettava mukana reppukaupalla objektiiveja, jalustoja, suotimia jne. eli erilaista rekvisiittaa, koskaan kun ei voi tietää mitä mielenkiintoista kuvattavaa sattuu kohdalle. Lenkkeilystä ei tule mitään noilla varustuksilla, joten tavallisesti mukanani on pikkupokkari jolla olen saanut joskus pikatilanteessa jopa erittäin hyviäkin kuvia.
Tällä hetkellä käytössäni on kaksi hyvää pokkaria. Pikkupokkari on Canon PS 640 joka ajaa asiansa erittäin hyvin. Toinen hyvä, joskin vähän kookkaampi, kamera on Olympus SP 550 UZ jolla saa ihan mahdottoman hyviä kuvia varsinkin hyvissä valo- olosuhteissa.
Sain myytyä vanhan järkkärini Canon EOS 350D ja olen nyt hankkinut uuden, sen EOS 450D:n. En ole vielä saanut uutuutta käsiini ja maltan tuskin odottaa että pääsen sitä kokeilemaan! Nyt vain sitten kuvauksellisen utuisia kevätaamuja ja tunnelmallisia auringonlaskuja toivomaan!
Minua kiinnostaisi kovasti myös lensbaby-objektiivi! Sillä olisi hauska leikkiä, mutta aika lailla kallis leikkikalu se tuntuu olevan. En ole varma haluanko sijoittaa siihen 200-300 euroa ja tulisiko sitä edes lainkaan käytettyä alkuhuuman jälkeen. Mielenkiintoisia kuvia sillä kieltämättä saisi, niin muotokuvia kuin macro- ja muita luontokuviakin.
Toisaalta mietin voisiko saman efektin photoshoppailla? Pitänee kokeilla - ehkä se on mahdollista jos vain taidot riittävät!
Yllä oleva kuva on noista viikonlopun sinivuokoista. Kyllä - poimin muutaman mukaani ja kuvasin ne kotona maljakossa. Kamera Olympus SP 550 UZ.
