Omat jutut

Vuoden luontokuva valitaan jälleen  Finlandia-talolla 11.10.2009.  Kuten aina, siellä on paljon erilaista luontokuvaukseen liittyvää nähtävää, joista ei vähäisimpänä mielenkiintoinen luontokuvaajien valokuvanäyttely. Siellä on myös asiantuntijoita vastaamassa yleisön kysymyksiin digikuvauksesta, kameroista jne.  Kirjatori. Piilokojunäyttely ja tukihuutokauppa saimaannorpan hyväksi. Ohjelmaa on yllin kyllin koko päivän ajan ja lopuksi gaalailta, jossa julkistetaan vuoden 2009 luontokuvakilpailun voittaja.

Ja on siellä myös ainutlaatuinen tilaisuus tavata eri kameramerkkien   maahantuojien edustajia: “Maahantuojien osastoilla ovat kattavasti esillä luontokuvaajan kamerat ja tarvikkeet. Varaa riittävästi aikaa ja tule testaamaan syksyn uutuudet asiantuntijoiden opastuksella. Voit vertailla kätevästi eri valmistajien ratkaisuja ja Rajala Pro Shop tarjoaa mahdollisuuden myös kaupankäyntiin maksuttomalla kotiinkuljetuksella. Hyödynnä myös messutarjoukset! ”

Luontokuvakilpailun finalistit löytyvät täältä.  Omaa suosikkiaan voi äänestä täällä. Oma suosikkini on lintukuvasarjassa;  Kari Leon lintukuva.  Kuvassa on tunnelmaa, upea valo ja linnun siivet ja kahvipannu kruunaavat koko komeuden. Upea kuva kerta kaikkiaan.

Tässä muutama otos parin päivän takaa. Kaikki kuvat on otettu Canonin EOS 450 D:n mukana tulleella KIT-objektiivillä (EF-S 18-55 IS). Joidenkin “tosimiesten” halveksima kit-objektiivi täyttää tarkoituksensa hyvin, etten sanoisi erinomaisesti. Täällä keskustelua aiheesta.  Minulla on kyllä jokunen muukin Canon oma objektiivi, mutta kaikistellen  eroa kit-objektiivillä otettuihin kuviin ei aloitteleva harrastelija edes huomaa.

Kohtuullisissa olosuhteissa otetut kymppikuvat onnistuvat takuuvarmasti. Tärkein ominaisuus on kuvaajan korvien välissä. Kameraa pitää opetella käyttämään, jos kameran ominaisuuksia ei tunne eikä hallitse kuvauksen alkeita, ei hyvälläkään (kalliillakaan) objektiivillä saa hyviä kuvia. Haasteelliset kuvausolosuhteet, kuten valon vähäisyys, varsinkin pimeä ja liikkuvan kohteen kuvaaminen vaativat objektiiviltä ja valovoimalta enemmän  ja voivat olla kit-objektiiville liian vaativia.  On muistettava, että aina ei onnistu edes aktiiviharrastelija kalliillakaan objektiivillä. Järkkäri ja hyvä objektiivi eivät ole mitään itsestäänselviä taikakaluja. Kameran ominaisuuksien tuntemus, kokemus ja hyvä onnikin ovat hyvin kuvien rakennusaineet.  Luulenkin, että täydellisen  hyvä kuva on harvinaista herkkua niin ammattikuvaajalle kuin harrastelijallekin.

Sitten on vielä makuasiat. Yksi arvostaa vain kauniita maisema- ja kukkakuvia, joku taas lintuja ja eläimiä jne. ja “tositaiteilijat” haluavat kuviinsa raadollisuutta: seksiä, verta, sotaa ja kyyneliä, joita ilman kuva ei voi olla hyvä, vaan se mitätöidään räpsy-genren alle.

Siispä, eri kameramerkeistä ja objektiiveistä on aloittelijan vaikea ottaa selvää. Millainen yhdistelmä on paras itse kullekin. Hankintahinnan lisäksi kannattaa miettiä myös objektiivien ja muiden kameramerkin oheistarvikkeiden hintoja. Niissä on nimittäin eroja. Yleensä suosittujen (= paljon myytyjen)  kameramerkkien oheislaitteet ovat himpun verran halvempia suuren menekkinsä vuoksi.

Keskustelupalstat voi jättää omaan arvoonsa. pelkästään niiden sisältämän infon varaan ei kannata turvautua kameran hankintapäätöstä tehdessään. Siellä on niin monenlaista kommentoijaa että ihan noviisin on vaikea löytää totuus, jos sellainen on ylipäätään olemassa,  kaiken epäasiallisen infon keskeltä. On canonmiehet, nikontyypit ja muut,  eikä heidän välisestä kilpailusta ota selvää erkkikään. Voisi sanoa että joissakin tapauksissa, joillekin,  kameran hankinta ja merkki  on mitä suuremmassa määrin tunnepitoinen suorastaan intohimoinen juttu, niin tunteellisesti keskustelupalstoilla aiheeseen joskus paneudutaan. - Että vain naisetko niitä tunteella asioihin suhtautuvia “höyrypäitä”?

Nettikeskusteluista puheen ollen tässä Foorumi parhaasta päästä (kirjauduttava): Digikamera-Foorumi

Haastellisuudestaan huolimatta valokuvaus on mielenkiintoinen, ihana, harrastus ihan kaiken ikäisille - suosittelen lämpimästi.

HUOM! Napsauttamalla näet kuvat suuremmassa koossa. Huomioitava myös että kaikki kuvat on pienennetty nettiä varten ja se vaikuttaa jonkin verran niiden tekniseen tasoon. Toivon kuitenkin että niistä saa jonkinmoisen käsityksen kit-objektiivin tasosta.

Kelloköynnös puhkesi kukkaan - vihdoinkin. Olin jo asennoitunut että tälle kesälle se ei ehdi kukkia, muuta yllättipä iloisesti. Tosin luulin köynnökseni olevan sininen, mutta kyllä minulle valkoinenkin kelpaa oikein hyvin. Siinä on nuppuja vaikka kuinka paljon, mutta vain yksi auennut kukka - saa sitten nähdä vieläkö se ehtii aukaista muitakin “valmisteilla” olevista nupuista. Olen yrittänyt kuvata kukkaa edestä ja takaa, piti oikein tikkaille nousta kun se on vaikeassa paikassa, korkealla ritilän yllä.

Olemme lähdössä iltapäivällä kaupunkiin ja toivoisin niin, kun ensi viikolla tulemme mökille, että se olisi vielä voimissaan. Samoin kuin muut vielä kukkivat kesäkukat. Kovin kylmiä öitä on ollut viime päivinä. Tänä aamuna oli vain muutama aste lämmintä ja esim. yhä runsaasti kukkivasta clematatiksesta, Piilusta, olivat ylimmät kukat lurpahtaneet. Olisikohan viime yö ollut sille liian kylmä?

Nyt pitää lähteä pihahommiin aurinkoiselle pihamaalle. Siellä on haravoitavia lehtiä ja joitakin paikasta toiseen siirrettyjä kasveja pitää kastella vaikka kuivin kesäaika onkin jo ohi. Kovin on lyhyt tämä Suomen kesä.

PS.Koko viikon olen kuvannut Canonin EOS 450 D:n mukana tulleella 18-55 mm:n kittiobjektiivilla . Alan miehet eivät näitä kittiobjektiiveja arvosta, mutta minun tarpeisiini sillä saa aivan hyviä kuvia. Kevythän se on ja muovisen tuntuinen, mutta se ei minua haittaa. Jos se olisi ainoa kamerani objektiivi voisin ehkä kaivata jotain “järeämpää”, mutta kuten sanoin: aivan kelpo juttu se on. Muutenkin olen sitä mieltä että varsinkin järkkärillä aloitteleville kuvaajille sopii harjoitteluobjektiiviksi ihan hyvin kamerapaketin mukana tuleva kittiobjektiivi. Kokemuksen ja harjoittelun myötä selviää millaisilla objektiiveilla haluaa kuvata ja paljonko harrastukseen objektiiveineen on valmis sijoittamaan. Ja monta muutakin asiaa.

Pistäydyin kamerani kanssa lähimetsässä. Aikainen aamu ja syksyinen ilta-aurinko ovat kuvaamisen kannalta parasta aikaa. Valo on silloin pehmeää ja matalalta paistava aurinko saa aikaan kuvauksellisia valoja ja varjoja. Valohan on valokuvauksessa tärkein, se “juttu”. Kuten “tapahtuman” nimikin sanoo - valokuvaus.

Tällä reisulla keskityin sammaliin ja jäkälään, sieniin ja vähän marjoihinkin. Joka tapauksessa maan rajassa taisi taas metsäretkeni mennä. Sieltä löytyy paljon mielenkiintoista kuvattavaa ja nykyistä tehokkaammalle makro-objektiiville olisi käyttöä.  Vaikka olenkin ollut tyytyväinen Sigman makroon, hankkisin kyllä mielelläni astetta paremman kapistuksen jos se vain olisi mahdollista. Tämä digiharrastus on pahuksen kallista huvia ja kun kehitys etenee huimaa vauhtia, houkutuksia on monenlaisia. Erilaisia harrastukseen liittyviä “tarpeita” syntyy koko ajan lisää. Ruokahaluhan  kasvaa tunnetusti syödessä.

Lähimetsässä ei tähän aikaan vuodesta liiku juurikaan ketään. Kuuluu vain puiden humina ja joidenkin metsään kotiutuneiden lintujen ääntely. Joskus pohdin mitä tekisin jos esim. kevät talvella seudulla nähty ilves ilmestyisi näköpiiriin.  Tai karhu tai hirvi. Metsässä ei auta päästää mielikuvitusta irti  ja kovin kauas en tohtisi yksin lähteä samoilemaan. Siitä huolimatta että olen nuorempana kulkenut luonnossa paljonkin, mutta aina turvallisessa seurassa. Yksi rakkaimpia muistoja onkin vuosien takaa;  Kuusamon karhunkierros koko perheen kanssa - jo edesmenneen isäni johdolla.

Viime viikolla kokeilin vanhaa Olympus kameraani. Olen ollut siihen tyytyväinen, joskin viime aikoina sen käyttö on jäänyt vähemmälle.

Olympus SP 550 UZ kamerassa on hyvä zoom, erittäin hyvä makrotoiminto eikä objektiivissakaan ole ollut mitään vikaa. Paitsi että se on aina ollut hidas ja hitaus häiritsee varsinkin kun on tottunut parempaan. Olympuksella ei kerta kaikkiaan ehdi kaikkiin tilanteisiin mukaan. Sitä en tiedä ovatko uudemmat versiot tässä mielessä kehittyneempiä.

Lisäksi kuviin tulee kohinaa jo alhaisillakin ISO arvoilla. Hyvässä valossa kuvat ovat aivan kohtuullisen hyviä, mutta siitä huolimatta taitaa olla vaihtoon menossa tämä kamera minun osaltani.

Kokeilin kameraa tosiaan mökillä ja yllä on kuvia huvimajan sisältä  ilta-auringossa. Yksi kuvista on otettu ikkunan takaa ulkoa joten siihen tuli jännittävän näköiset heijastukset ympäröivästä luonnosta. Sama täytyy kuvata toisella kameralla myöhemmin.

Majan sisustus on vähän romantiikkaan taipuva, mutta mikä parasta; sen saa helposti muutettua taas toisenlaiseksi kun tämä alkaa kyllästyttää. Toistaiseksi saa olla näin.  Verhot nostin sitten kuitenkin kaksinkertaisiksi. Ne on vain taitettu tangon ympärille, koska en raaskinut katkaista niitä. Toimivat ihan hyvin näinkin ja lisäksi ovat kaksinkertaisina parempi näkösuoja sisään päin kuin mitä yksinkertaisina olisivat olleet.

Taas paistaa kuu ja elokuinen yö on parhaimmillaan. On lämmintä ja tyyntä, mikäpä tässä on tunnelmoidessa. Vanessa Mae oli joitakin vuosia sitten kaikkien huulilla, lehdissä ja muussa mediassa. Nyt hänestä ei ole kuulunut aikoihin mitään. Nykyään hän taitaa soitella vain youtubessa. Vai olisiko hän perustanut perheen ja alkanut kotirouvaksi Linda L:n tapaan?

Youtubesta Vanessa Maen tunnelmointia: Because

Photofridayn teemana on tällä viikolla kamerapuhelimella otettu kuva ja se innosti minut kokeilemaan jo olemassa olevia “laitteitani”.  Olen käyttänyt kännykän kameraa hyvin vähän,  jotenkin olen tuntenut sen hankalaksi ja liian monimutkaiseksi. Toki osaan helposti painaa nappulaa ja ottaa kuvan ja jopa lähettääkin sen kännykällä, mutta kuten sanoin haluan yleensä kuvat, ainakin jotkut niistä,  tietokoneelle talteen ja mahdollisesti editoitavaksi, joten en ole lämmennyt ajatukselle aikaisemmin tai tuntenut tarvetta kännykällä kuvaamiseen. Muutenkin noita kameroita alkaa olla jo liikaa.

Puhelimessani on ollut alusta asti 1 G:n muistikortti (Micro SD) puhelimen oman muistin lisäksi ja nyt jouteissani kokeilin sen toimivuuttaa. Eli tallensin ottamani kuvat muistikortille ja siirsin ne kätevästi kortilta suoraan tietokoneeseen editointia varten. Se kävi tosi siististi.

SD Micro muistikortin mukana tulee adpteri jonka avulla kortti sopii tietokoneen SD-korttipaikaan (tai sen puuttuessa voi tietenkin käyttää ulkopuolista usb-adapteria).  Se toimii kuin mikä tahansa usb-muisti tai vastaava ja  näkyy omana asemanaan  järjestelmäkansioissa.

Nyt sitten mietityttää kännykameran pixelit - pitäisikö hankkia uusi puhelin ja tasokkaampi “cameraphone”?  Pienessä kamerassa on puolensa, kieltämättä, ja se sopii joihinkin tilanteisiin vallan mahdottoman hyvin. Jospa vaikka joulupukki muistaisi?

Kuten kuvista yllä voi päätellä, kävin kirjakaupassa. Ostin Andromeda Matzin ja Krister Cedergrenin Ihanat kärhöt kirjan, jossa esitellään yli sata erilaista klematis-lajia. Toinen ostos on Terttu Anttilan runoja: Elämä kohdallani juuri nyt. Kirja sopii hyvin tämänhetkiseen nostalgiseen melankoliaan taipuvaiseen olotilaani.  Varmasti laitan joitakin runoja tännekin, kunhan tutustun niihin lähemmin.

Tänään on ollut taas kaupunkipäivä. Ja pyykinpesupäivä. Ja ruokakauppapäivä.  Ja ruuanlaittopäivä. Ja … jne.

Joissakin alennusmyynneissä piti ihan vaan vanhasta tottumuksesta “piipahtaa” ja kun minua kiinnostaa kaikki  pihaan  ja puutarhaan liittyvä  tietää vanhastaan kuinka siinä käy. Tällä kertaa käyttäydyin kyllä maltillisesti ja “kirvelevin sydämin” torjuin houkutukset. Lähes kaikki.

Ylhäällä kuvissa on tämän kertaiset ostokseni. Peltiruukkuja ostin 3 kpl Jyskistä a´5 euroa. Ovat todella keveitä ja käyttökelpoisia mökillä. Yhteen laitoin krysanteemin ja se on nyt meidän ovenpielessä. Krysanteemi oli jo ostettaessa henkihievereissään, muoviin pakattuna ja uloimmat kukat ja oksat homeisina lurpallaan. Ne kaikki piti leikata pois. Olin kyllä kaupassa tutkivinani sen tuoreuden, mutta kun ne kaikki ovat tiukasti muoviin käärittyjä, en kehdannut alkaa niitä siellä purkamaan.  Enää en tälle vuodelle osta yhtään muoviin käärittyä kukkaa josta ei näe kunnolla sen kuntoa.

Toivottavasti tuo ovenpielen krysanteemi virkoaa ja puhkeaa kukkaan, siinä on paljon nuppuja ja vettä ja vähän ravinnettakin annoin sille hädissäni.

Kuvat on otettu Olympus SP 550 UZ -kameralla. Pitkästä aikaa kokeilin vanhaa Olympustani ja totesin sen hävyttömän hitaaksi. Onkohan se vanhuuden heikkoutta vai ainako se on tuollainen lerppu ollut? Lisäksi kuvat kohisevat mielestäni liikaa. Täytyy ottaa kamera mökille mukaan ja kokeilla sitä siellä erilaisissa valotusolosuhteissa vieläkö se on käyttökelpoinen.

Eilisen päivän vietin lähimetsän varvikossa Canonini kanssa. Rakastan varpuja, risuja ja itse asiassa kaikkea mitä metsästä löytyy. Mustikat alkavat olla parhaimmillaan ja syksyn myötä mustikanlehtien värikirjo on aivan uskomaton. Lisäksi varvut ovat kauniita paljaanakin, haastavia kuvattavia - todellakin - mutta amppeleissa kestäviä ja pelkistetyn kauniita.

Olin liikkeellä taas ilman jalustaa (inhoan: hankala kuljettaa ja hankala käyttää epävakaassa maastossa - turhan aikaavievä kapistus noissa oloissa) ja kuten voi arvata ne “parhaat” otokset ovat epätarkkoja! Toisaalta on aina yhtä yllättävää nähdä päivän aikana otetut kuvat tietokoneen ruudulla. Kameran näytöstä kun ei saa kuin viitteellisen käsityksen otettujen kuvien laadusta. Niin kävi nytkin, vain muutama kelvollinen kuva myöhempää käyttöä varten, mutta tämän harrastuksen myötä olen oppinut iloitsemaan yhdestä ainoastakin. - Sekin on tässä sanottava, että omasta mielestäni kelpo kuva ei välttämättä herätä samanmoisia tuntemuksia jonkun ulkopuolisen silmin katsottuna. Makuja on niin monia, eikä kuva-asiassakaan voi makuasioista kiistellä .

Alimmaista kuvaa on käsitelty, muihin tehty vain se tavallinen: tasot ja lievä terävöitys.

PS. Arvostan kovasti Digikameran linkitystä sivuilleni. Digikameran monipuolisilta nettisivuilta sivuilta löytyy ajankohtaista asiaa ammattikuvaajille ja myös aktiiviharrastajille. Foorumi on mielenkiintoinen ja hyödyllinen keskusteluyhteisö - sieltä löytyy vastauksia moniin päänvaivaa aiheuttaviin kamera- ja kuvankäsittelyongelmiin. Ja ennen kaikkea alasta kiinnostuneiden kokemuksia digitaalisen vakokuvauksen ihmeellisessä maailmassa!

PS2. Puikkomestarin Kivoja juttuja ei ole minun blogini.

Olen viihdyttänyt itseäni melkein koko päivän kameran kanssa. Sain tänään netistä tilaamani harmaasuodattimen ja sitähän piti päästä heti kokeilemaan.

Päivä ei ollut sään puolesta kokeiluun soveltuva, sillä harmaasuodin on parhaimmillaan ja tarpeellisin kirkkaassa auringonvalossa ja valkoisten hankien loisteessa.  Maisemakuvauksessa se on noissa olosuhteissa välttämätön, sillä esim. kesällä kova keskikesän/keskipäivän aurinko on pilannut monta kuvaustilannetta voimakkaine varjoineen. Puhkipalaneet taivaat ovat enemmän tai vähemmän tuttuja kaikille valokuvauksen harrastajille.

Harmaasuotimen tarkoituksena on mahdollistaa oikea valotus erinäisissä erikoisemmissa kuvaustilanteissa. Esimerkiksi mikäli valokuvaaja tahtoo esimerkiksi kuvata veden rasvatyynenä tai putouksen yhtenäisenä vesivirtana, tarvitaan pidempiä valotusaikoja. Päivänvalossa kuvattaessa tällaiset valotusajat saavat kuvan kuitenkin tavallisesti ylivalottumaan. Ylivalottumisen estämiseksi voidaan käyttää harmaasuodinta, joka vähentää filmille tai kennolle pääsevän valon määrää niin, että tavoiteltu vaikutelma saavutetaan kuvan ylivalottumatta.

Koska valotukseen vaikuttaa paitsi valotusaika, myös käytettävä aukko, harmaasuotimien avulla voidaan myös käyttää suurempaa aukkoa ilman, että kuva ylivalottuisi. Käytännössä tästä on hyötyä esimerkiksi silloin, kun yksilönä ilmenevä kohde kuten henkilö, tahdotaan erottaa taustastaan mahdollisimman lyhyellä  syväterävyysalueella.

Harmaa- ja puoliharmaasuotimia on eri vahvuuksia, tämä suotimeni on ND4.  Katsotaan nyt kuinka sen kanssa pärjään. Seuraava hankintani olisi pyöröpolarisaatiosuodin - se parantaa värien toistoa sekä kuvan kontrastia ja mikä parasta,  se poistaa tehokkaasti pintaheijastuksia, eli on loistava apuväline maisemakuvaukseen.

Suotimista ja erilaisista digikuvauksen apuvälineistä riittäisi juttua vaikka kuinka paljon. Aina tulee markkinoille uutta ja ihmeellistä mitä olisi hauska kokeilla. Pitää paikkansa, että  “ruokahalu kasvaa syödessä” ja tämä onkin pitemmän päälle kalliinpuoleinen harrastus, mutta niin on esim. golfkin. Ja moni muu.

Digitarvikkeita olen hankkinut jo jonkin aikaa netistä, Digitarvikkeesta. Sinne kun laittaa tilauksen aamusta posti tuo sen jo seuraavana päivä kotiin.  Helppoa ja kätevää.

PS. Kuvassa on tippakokeiluni. Eipä voi juurikaan kehua. Että voi olla vaikea kuvata tippuvaa vesipisaraa. No - sitkeästi harjoitellen ehkä se joskus onnistuu.

Canon on tehnyt halvan järjestelmäkameran Canon EOS 1000D:n! Järjestelmäkameroiden hinnat ovat laskenee, joten uusin Canon on vastaus kilpailijoiden haasteeseen. Kameran hinta tulee olemaan noin 500 euroa ja objektiivi on sama kuin EOS 450D:ssä. Pikseleitä uutuudessa on 10.1, polttovälikerroin 1.6x ja muistikortti SD. Kamera käyttää samaa DIGICIII prosessoria kuin 450D ja siinä on live view, joten lcd-näyttöä voi käyttää etsimenä niin halutessaan. Joitakin muitakin pieniä eroja neljäviiskymppiseen on, kuten automaattitarkennuspisteiden määrä jne. Kaiken kaikkiaan ei ole mitään syytä epäillä etteikö tällä halpaversiolla saisi hyviä harrastelijatasoisia kuvia. Netistä en vielä löytänyt testikuvia.

Toisaalta ihmettelen hiukkasen kameran valmistajien intoa tehdä samasta kamerasta monta eri versiota pienillä muutoksilla. No - eipä tuo ole minun ongelmani, mielenkiinnolla odotan kuinka uutuutta innostutaan ostamaan. Pari viimeistä EOS versiota ovat olleet myyntimenestyksiä, yltäneekö tulokas samaan se jää nähtäväksi. Ehkä joillakin kameran hankintaa suunninittelevilla kynnys järjestelmäkameran hankintaan madaltuu hinnan myötä - ja se on sitten menoa! Sillä kokemuksesta voin kertoa, että kun antaa tälle harrastukselle pikkusormen se vie kaikki rahat!