Omat jutut

… ja varsinkin kuvien käytöstä. Hyvin monet aktiiviset valokuvauksen harrastajat ovat törmänneet kuviensa luvattomaan käyttöön. Niin minäkin ja kun törmää omiin kuviinsa esim. vieraassa blogissa,  se raivostuttaa ja suututtaa enemmän kuin voisi arvatakaan. Kaiken huippu on mediaopiskelijat - heidän jos kenen voisi kuvitella arvostavan tekijänoikeuksia - mutta ei. Yksi kuvani oli taannoin eräässä nettijulkaisussa - oikein nimen kera, mutta ei sen julkaisemiseen kukaan lupaa kysynyt.

Parissa kuvatoimistossa on ollut myös kuviani ja tiedän että jokunen on julkaistukin. Kuvatoimistoilla on kyllä hinnastot olemassa, mutta sen jälkeen kun lupa kuvan käyttöön on saatu ei toimistosta kuulu yleensä yhtään mitään. Eikö olisi kuvatoimiston asia ottaa yhteyttä ja kertoa miten maksun kanssa edetään? Joulukuussa oli kuvani eräässä lehdessä  eikä ao. kuvatoimistosta  ole sen jälkeen kuulunut mitään.  Pitänee itse aktivoitua kyselemään minulle kuuluvan palkkion perään? Hassu käytäntö - kun kuvan julkaisulupa on saatu ollaan kuin ei oltaiskaan!

Osaksi em. johtuen en mielelläni laita parhaita kuviani (olettaen että niitä on olemassa) nettiin, koska tiedän ettei tekijänoikeuksia kaikistellen kunnioiteta ja kun omiin kuviin on monestakin syystä yrityinen suhde, tuntuu luvaton käyttö henkilökohtaiselta loukkaukselta.

Yritänkin pienentää netissä julkaisemieni kuvien tiedostokokoa ja vaikeuttaa muutenkin niiden käyttöä. Se tietää kyllä ylimääräistä työtä, näpertelyä kuvien ja kuvagallerioiden kanssa, mutta kiusa se on pienikin kiusa.

Jossakin yhteydessä keskusteltiin närkästyneeseen sävyyn myös copyright-merkityistä kuvista. Se merkintä kun tuntuu häiritsevän joidenkin “taidenautintoa” suunnattomasti. Merkintä on myös pieni kiusa - eikä lie netin kuvagallerioita ole kovin syvällisiksi taidepläjäyksiksi  tarkoitettukaan.  Ja sitäpaitsi, siitä merkinnästähän pääsee eroon kuvankäsittelyllä joka sen hallitsee, uskaltaa tehdä tai viitsii vaivautua.

Olen paljolti tehnyt kuvakollaaseja, joista pari esimerkkiä alussa. Kuvakollaasit ovat siinä mielessä käyttökelpoisia, että kuvat niissä ovat pienikokoisia ja niitä on yksittäin vaikea kopioida. - Sitten on tietenkin heitäkin, jotka mielellään kopsaavat koko kuvakollaasin, mutta siitä olikin jo puhe.

Sanottakoon se vielä kerran: Omaan, ei kaupalliseen käyttöön, mitä se sitten merkitseekin,  voi kuvia kopioida netistä. Omille nettisivuille (vast)  kuvia tai kuvan osia  ei saa ilman lupaa liittää ja kaupallinen tai siihen verrattava käyttö on sitten asia erikseen. Helpoin, reiluin ja varmin tapa on aina kysyä lupa.

******

PS.  Tapani Kansan syntymäpäivän kunniaksi kaivoin YouTube:n uumenista yhden suosikkini: Amado Mio.

Lainaan tähän tekstikappaleen Kemppisen blogista! Kaikkihan Kemppisen tietävät? “Pidän tätä kirjoittelua tärkeänä myös siksi, että tekijänoikeuden korppikotkat ja toisaalta laitevalmistajat eivät kai ole ottaneet huomioon, miten romahdusmaisesti valokuvaminen muuttui, kun kamerat tulivat kännyköihin. Kulttuurikaan ei pysy perässä. Jos kaivan esiin kaikin puolin oivallisen ison Panasonic Lumixini esuimerkiksi junassa, siitä voi tulla sanomista. Jos pyörittelen kädessäni pientä Lumixia tai mitä tahansa Ixusta, kukaan tuskin viitsii reagoida. Kännykkäkuvia useimmat eivät edes hoksaa, vaikka juuri kännykällä voisi saada helpoimmin ikäviä kuvia - esimerkiksi minusta kuorsaamassa suu auki ja syvästi vajaamielisen näköisenä Lappeenrannan junassa”.

Tuo lainattu teksti on niin totta. Mitä pienempi kamera sitä huolettomammin saat kuvata melkeinpä missä vain. Isokokoiset kamerat ja objektiivit herättävät huomiota ja voisi kai sanoa epäluuloakin. Olen kokenut sen itsekin kuvatessani eräässä espoolaisessa kauppakeskuksessa pienellä pokkarillani vaikka kuinka paljon kenenkään kyselemättä kuvaamisen tarkoitusperiä. Järkkärin kanssa samassa kauppakeskuksessa sain turvamiehet kimppuuni ja jopa kauppakeskuksen johtajankin. Puhuivat kuvaamisen motivaatiosta; kauppakeskusvakoilusta (?) ja muista mielikuvituksellisista luvattoman kuvaamisen variaatioista aivan käsittämättömiä. Sanoisin tuollaisen olevan hätävarjelun liioittelua kerta kaikkiaan. Olivat varmaan nähneet pahaa unta menneenä yönä tai sitten todellisuus ja fantasia eivät oikein ole hallinnassa, eivät erota niitä toisistaan.

Kuvaamisesta julkisilla paikoilla, missä milloinkin, puhutaan paljon harrastajien piireissä, joten kokemukseni ei ollut millään muotoa ainut laatuaan. Em. tapauksessa poistuin paikalta sovinnolla, vähin äänin, en katsonut kuvaamisen olevan niin tärkeä asia että sen vuoksi kannattaisi sekoittaa kauppakeskuksen johtajan ajatusmaailmaa sen enempää.

En osaa sanoa kuulunko noihin Kemppisen mainitsemiin tekijänoikeuden korppikotkiin, kun olen ehdottomasti tekijänsuojan kannalla. Minulla on pari aktiivista kuvablogia, joista varsinkin toinen on tekijänoikeuksien kannalta “riskaapeli” - siellä vierailevat enimmäkseen valokuvauksen harrastajat ympäri maailmaa, eikä todellakaan voi tietää mitä kuvilleni tapahtuu esim. Chilessä, Malesiassa tai Japanissa. Vaikka tiedänkin, että ainoa toimiva tekijänsuoja on olla laittamatta kuvia nettiin esim. tuon yhteisön “ystävät” ovat miellyttäviä tuttavuuksia ja aktiivisia kuvien kommentoijia. No - siellä kuvat elävät omaa elämäänsä, eikä todellakaan voi tietää mihin lopulta päätyvät, se on vain nieltävä.

Luulisi olevan itsestään selvää ettei toisen ottamia kuvia voi luvatta kopioida omille nettisivuilleen tai että kaupalliseen- , lehti- yms. -käyttöön kuvia ei saa luvatta netistä imuroida. Se on varastamista! Siitä pidän kiinni. Kotimaassa olen saanut jokusen kiinni itse teosta ja nuo tapaukset ovat hoituneet ilman suurempaa tragediaa. Loppujen lopuksi yhteisymmärryksessä.

Laajaan määritelmään “omaan käyttöön”suhtaudun periaatteessa positiivisesti. Kohteliasta olisi kuitenkin pyytä se lupa. Olisi hauska tietää missä kuviani käytetään ja tässä tapauksessakin kuvaajan nimi tulisi mainita.