Omat jutut

Vanhuus on sitä varten
että ymmärtäisi lapsuutensa,
ymmärtäisi mitä on avuttomana
pudota toisten käsiin,
sellaisten joilla on valta
sinun ylitsesi,
valta päättää ja määrätä sinusta,
valta antaa tai olla  antamatta
rakkautta,
ehdollistaa kaikki.

Tottakai niin suuresta viisaudesta
pitää maksaa kalliisti.

Kun voisi sen jakaa.

(Eeva Kilpi - Animalia 1987)

*****

Vanhuus
voiko se olla näin hupsu ja kevyt
juokaamme samppanjaa
Tukekaa te nuoret
kun horjumme
Vaalikaamme hyviä ajatuksia
Ja jos pahoja tulee mieleen
silloin, sanoo Dalai Lama
on syytä vaihtaa näkökulmaa

(Kyllikki Villa: Ei eilistä, ei huomista: runoja vuosilta 1964-2004, 2005)

*****

Että iloni olisi puu
oksilla omenat
olisi keveys ja tuuli
joka kantaa
että iloni olisi tuuli joka kantaa

kun ikä sitoo sinut maahan
kun maa on sinun juuriasi täynnä
ja kyyristyt varjoon
allasi maa
sinun taistelusi aika.

(Kirsi Kunnas: Valoa kaikki kätketty 1988)

**********

Musiikkina on tällä kertaa Mika Nuorvan tuotantoa. Pidän tosi paljon joistakin hänen kappaleistaan, kuten nyt tästä Vierivät vuodet. Hain Mika Nuorvan levyä (Paratiisin siirtomaat) ennen viime joulua vähän joka puolelta, lähes kaikkialta missä liikuin - tuloksetta. Ei niin levyn levyä missään tavarataloissa tai marketeissa. Huonoa tuuria vai huonoa markkinointia?

Tässä linkki Mika Nuorvan henk.koht. nettisivuille - Vierivät vuodet löytyy soittimen alapuolelta toiseksi ylimmäisenä - klikkaamalla kuulet kappaleen. - Ihana!

Palaan vielä tuohon astianpesukoneasiaan, sillä se ei todellakaan ole välttämättömimpiä varusteita kesämökkioloissa.  Ottaen vielä huomioon että olemme paljon miehen kanssa kaksitaan ja ruuan pyrin valmistamaan mahdollisimman pitkälle  jo kotona. Grillin puhdistaminen on eri asia - se ei kuulu tähän yhteyteen.

Tiskaaminen ei mökillä ole mikään ongelma, vaan ongelma on veden lämmittäminen. Ja tarkemmin sanottuna vesikattilan vahtiminen. Pari kertaa on nääs käynyt niin, että olen laittanut vesikattilan hellalle lämpenemään ja “pistäytynyt” ulos.  Ja kun ulkona on paljon mielenkiintoisia asioita olen unohtanut keittiöhommat ja vesikattilan saman tien.

Viimeksi, jokunen päivä sitten, piipahdin ulkona ja  jäin reiluksi pariksi tunniksi pihalle. Sisällä kiehui vesikattila hellalla iloisesti kostuttaen koko mökkiin trooppisen kuuman ja kostean tunnelman. Järkyttävä juttu kerta kaikkiaan - hyvä etteivät keittiön paikoitellen lähes läpikostuneet tapetit tippuneet alas kostuneilta seiniltä!  Joka paikka oli kuin vanhanajan pyykkitupa täynnä vesihöyryä. Seinät kostean/märän kalvon peitossa - helkkarinmoinen tilanne.  Mökissä ei ole mitään nykyaikaisia ilmavaihtosysteemejä - vain harvat seinät - onneksi oli edes keittiön ikkuna auki.  Onni onnettomuudessa ettei iso (5 l) kattila ehtinyt tyhjentyä ihan kokonaan, mutta muutama litra siinä ehti haihtua seinille.

Nyt on sitten vesikattilan lämmitysneuroosi.  Sehän tarkoittaa että asia pitää tarkistaa ja varmentaa moneen kertaan ettei se nyt taas ole jäänyt sinne  hellalle kiehumaan. Muistanko oikein vai pitäisikö käydä katsomassa jne…

Otin sitten kuvia meidän tyypillisestä “tiskivuoresta” - tältä se näyttää lounaan jälkeen aamuisten kahvimukien kanssa.

…joista tässä toisen kukinto maljakossa.

Itse asiassa mökillä on tasan tarkkaan neljä liljaa. Kaksi valkoista samassa kivenkolossa ja muut siellä täällä orpoina. Ei siis mitään liljapenkkiä tai edes komeata ryhmää. Kuka lie nuo liljat istuttanut, mitään tolkkua ei niiden sijoittelussa tai määrässä ole.

Kuvassa on toisen jo vähän elinkaarensa loppupuolella oleva kukinto, jonka poimin maljakkoon. Voisihan noita olla oikein ryhmänä jossakin penkissä, olen vaan joskus aikoinani kyllästynyt liljakukkojen määrään ja rankkasateessa kaatuileviin ja terälehtensä tiputtaviin - roskaaviin - kasveihin, vaikka komeita olisivatkin.

Liljakukot yrittivät iskeä tänä kesänäkin. Jossakin vaiheessa näin niitä muutamia, mutta häipyivät sitten enkä ole sen koomin niitä nähnyt. Liekö syy kivikossa majailevien sisiliskojen? Liskoja asustaa nyt koko perhe kivien ja kolojen uumenissa. Aurinkoisina päivinä ne ilmestyvät, kuten viime kesänä, lämpimille kiville auringonpaisteeseen lämmittelemään. Suhteeni noihin otuksiin on ristiriitainen - tuttuina asukkeina tuntuvat sympaattisilta kesävierailta enkä halua niitä tuhota, mutta lähempään tuttavuuteen en tunne tarvetta.

Liljapenkin perustaminen on nyt pantu mietintämyssyyn. Varsinkin valkoinen Varjolilja kiinnostaisi ja olenkin ihaillen katsellut joitakin puutarhablogeja, joissa liljapenkit kukoistavat. Tahtoo kans!

Olen pyrkinyt välttämään netin käyttöä mökillä. Sivut latautuvat hitaasti - jos sittenkään ja “surffailu” kysyy hermoja ja aikaa. Toisaalta - onhan tässä aikaa, mutta kun nukkuakin pitäisi. Kävin siellä mokkulakaupassa puhumassa tästä ongelmasta mutta se oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Sen kyllä pitäisi toimia tällä alueella, ainakin ulkotiloissa ja mieluimmin katolla? Ei toimi ulkotiloissa sen kummemmin kuin sisälläkään ja katolle en suostu mokkulan takia läppärini kanssa kiipeämään, joten se siitä.

Lämpimät kelit ja auringonpaisteiset päivät ovat kypsyttäneet marjat pikavauhtia. Kaikki tuntuu olevan yhtä aikaa valmiina kerättäväksi. Ja kun lähimetsä on tänä vuonna harvinaisen täynnä mustikkaa, tässä ei tiedä minne ekaksi säntäisi. Mustaherukoista alkavat ylimmäiset jo tippua maahan. Ne pitäisi kerätä pois samoin vadelmat ovat jo kypsiä kerättäväksi. Huoh! Punaherukka ja karviaiset voivat vielä odottaa jonkin aikaa, mutta varsinainen marjashow tässä on kehittymässä. Onneksi omenia ei ole kuin jokunen - sinänsä ihme juttu - ei ollut omenankukkia eikä tule meille satoakaan tänä vuonna. Se sopii minulle oikein hyvin toisin kun muille perheenjäsenille. Noissa marjoissa on meikäläiselle tarpeeksi stressin aihetta.

Omenajutun lisäksi ajattelin tänään toisenkin sopimattoman ajatuksen. Haluaisin nim. mökille astianpesukoneen. Tuo mahdoton ajatus tuli mieleeni lämmittäessäni päivällä tiskivettä hellalla viiden litran kattilalla. Kone lämmittäisi tiskiveden ja hoitaisi homman itsekseen. Sillä välin saisin tehtyä paljon pihatöitä tai vaikkapa istua auringossa ja nauttia lämpimästä kesäsäästä. Tämä ajatus on vasta teoriavaiheessa ja sen kanssa täytyy edetä diplomaattisesti - mies voi saada pienen hepulin pelkästä ehdotuksesta, senpä vuoksi onkin edettävä varoen.

Jos haluat nähdä kalenterit isompana “napsauta” pari kertaa.

Elokuu on rapuaikaa. Snapsilauluja löytyy viime vuoden elokuulta.

Elokuun kuutamoilloissa soi Acker Bilk ja Stranger on the Shore:

Viime syksynä ja tänä keväänä hankin muutamia kärhöjä entisten lisäksi.  Istutin syksyllä  aina kaksi kärhöä samaan kuoppaan, keväällä kukkivan alppikärhötyyppisen ja myöhemmin pitkälle syksyyn kukkivan jalokärhön. Olen harrastanut samaa tyyliä aiemminkin ja se toimii hyvin - parasta aikaa  saunan seunustalla aloittelee jalokärhö kukintaansa. Itse asiassa aika myöhään tänä vuonna - se kukkii tavallisesti  pari viikkoa aiemmin.

Kävi niin, että noista viimeksi istutetuista, melkein jokaisesta, toinen kärhö ei lähtenyt kasvun alkuun vaan lurpahti heti alkuunsa. Kuvassa oleva kärhö yllätti värillään ja komealla kukinnallaan. Sen kaveriksi istutetulle  tummansiniselle   jalokärhölle (Jackman) kävi samalla tavalla, lurpahti - ei niin lehden lehteä, kukista puhumattakaan. Siellä se jököttää kuivana rankana tämän vetreän kaunottaren rinnalla. Valkoinen jalokärhö yritti kasvattaa vihreää silmua, mutta ei jaksanut  - “rankana” sekin saunan seinustalla!

Samoin kävi punaiselle  Ville de Lyonilleni - toinen taimi huvimajan sivulla on nupulla - toinen taas aivan eloton?

Ihmettelen missä syy - kärhöt on istutettu samalla tavalla samaan paikkaan ja niitä on hoidettu samalla tavalla. Ja ovat olleet molemmat ostohetkellä samanlaisia - yhtä tanakoita ja terveitä taimia.

Nyt olen suojannut ne verkolla, meillä mökin pihapiirissa kun liikkuu rusakoita ja naapuriston pulleita kissoja. Ne voivat, mahdollisesti,  yksi syy sillä ne voivat pahimmillaan katkoa hennot taimet ja talloa kukkapenkit. Itse teossa en ole niitä kyllä  nähnyt.

*****

PS. Koska minulla ei ole aiemmin ollut vaikeuksia kärhöni suhteen en tiennyt niiden oikullisuudesta. Nettiä selaamalla löysin jostakin tämän: “Kärhöt joko menestyvät tai menehtyvät. Ne ovat hyvin oikukkaita ja arvaamattomia köynnöskasveja. Vaikka niiden istutus, lannoitus, kastelu ja hoito olisikin oikeaoppisesti tehty, silti kärhö saattaa kuolla kupsahtaa jopa kesken kasvu- ja kukintakauden. Ja mitään sen näkyvämpää syytä siihenkään ei välttämättä ole. Jotkut kärhöt kukkivat ja kasvavat vuosi vuodelta valtavasti enemmän ja enemmän, etenkin silloin kun ne ovat saaneet itselleen suotuisan kasvupaikan. Kun taas toiset kärhöt kuolevat saman tien, jo ennen kuin ensimmäinen kasvuvuosi on päättynyt.

Kaikki kärhölajikkeet eivät jostain syystä kestä talvea, vaikka niitä kuinka suojaisi. Toiset kärhöt saattavat pitää jostain syystä yhtäkkiä välivuoden kukinnassa sekä kasvussa ja alkavat uudestaan taas kukoistamaan. Kärhöjen kanssa on oltava hyvin pitkämielinen ja kärsivällinen”.

*****

PS2. Edellinen postaukseni, naisten juttu, olisi kuulunut tuonne Varapäreen puolelle. Olen poistanut sen tästä blogista ja siirtänyt sen sinne mihin se piti alunperinkin tulla .

Onneksi kesä ei ole vielä ohi vaikka syksyä kohti mennään kiihtyvää vauhtia. Viime viikko oli sitten perinteinen “naistenviikko” säiden puolesta. Tosin ihmeen lämmintä oli sateessa ja pilvisessä säässäkin. Toki aurinkoakin saatiin  sopivassa määrin jotta ei viikko ihan toivoton ollut.

Olen “kevään lapsi” ja pidän alkukesän vihreydestä, linnunlaulusta ja valoisista öistä. Linnunlaulu on jo poissa, vain varikset, harakat ja rastaat pitävät menojaan pihoilla ja lähiniityillä. Vihreys on muuttunut runsaudeksi, ainakin rikkaruohojen osalta, ja tummia elokuun öitä tässä odotellaan!

Puutarhassa kaikki kukkii - tai on jo kukkinut. Kukintansa lopettaneet kasvit ovat roskaavia ja enemmän tai vähemmän rähjääntyneen näköisiä. Esim. ruusupensaisiin olen alkanut pikkuhiljaa suhtautua kriittisesti. Tiputtavat terälehtiään muutaman päivän kukinnan jälkeen  ja roskaavat ympäristönsä jota saa olla alati siistimässä. Sama on pionien kanssa…  ja monen muun.

Ylipäätään tänä vuonna kaikki tuntuu kukkivan vain lyhyen hetken eivätkä kesän sateet ole ainakaan parantaneet tilannetta. On todella harmillista kun “rakkaudella” hoidetut  kukat sitten vihdoin puhkeavat kukkaan ja rankkasade vie kukinnan kauneuden saman tien. Kun nyt panen pihaa ja puutarhaa osin uusiksi mietin kovasti kuinka uusisin vanhat kukkaistutukset  ja pensaat. Haluaisin/toivoisin koko pihan sellaiseksi helppohoitoiseksi ja mahdollisimman vähän roskaavaksi - olisiko tuo edes mahdollista!

Terassi valmistuu pikkuhiljaa. Metsän puolelle saimme kiinnitettyä ritilän villiviiniä varten, toinen sivu on tekemättä. Saahan nähdä kuin säleikkövilliviini tuolla varjoisalla paikalla pärjää! Ensi viikolla haemme sokkeliin levyt jotta päästään lattiaa ja portaita tekemään. Sitten penkki, joka on hyvällä alulla ja pinnat toiselle puolelle - yksinkertaista ja helppoa! Jo vain  - niin luulis!

Kaiken “kiireen” keskellä koetan muistaa, että joulu on tuossa tuokiossa. Jouluisia kuvia saa elokuisesta luonnostakin mitä ei ehkä uskoisikaan.  “Risuista ja männynkävyistä”, marjoista ja hedelmistä saa tunnelmallisia kuvia, ulkotulia ja kynttilöitä unohtamatta. Lumikuvat saavat vielä odottaa.

Vanhaa Mambaa tuubista on jo moneen kertaan koettu renkutus joka saa hyvälle tuulelle eli uskokoon ken tahtoo: kesää on vielä jäljellä. (Voihannenä noita karmaisevia videoita)!

ONNELLINEN LAULU

Eikö ole onnella lauluja?

- Onnella on sata laulua.
Auringosta ja kesästä ja hopeisesta purosta,
jonka varrella loistivat kultaiset rentukat.
Sata laulua hiljaisesta illasta,
puiden varjosta maaliskuun hangella
ja lempeästä tähdestä koivun luona.
Ja jos aurinko ja tähdet sammuvat
ja tulee talvi eikä iloinen nauru enää soi,
silloinkin onnella on sata laulua
kaikesta siitä, mikä oli.

Hilkka-Helinä Lappalainen

…niin sanotaan. Tässä tehdään lähtöä mökille. Saapa nähdä miten meidän remonttihommien kanssa käy tälle viikolle ennustetussa vesisateessa. Ja ukkosiakin lupailtiin! Viime viikko oli töiden kannalta hyvä, vaikkakin hellettä meinasi olla ihan vaivaksi asti. Kun saisi maalaushommat tehtyä poutasäiden aikaan!

Kuvissa on huvimajamme, joka on kesän mittaan todettu todella käyttökelpoiseksi kesähuoneeksi.  Tosin siellä  ei olla ehditty juurikaan viettää aikaan kuin ihan satunnaisesti - sadepäivinä. Toiveissa on kuitenkin ennen kesän loppua viettää siellä huvimajailtaa: grillata jotain hyvää, vähän punaviiniä ja kynttilöitä….

Kävin viime viikolla kirjastossa. Ostin pari poistokirjaa ja löysin hyllystä myös  Kyllikki Villan Vanhan naisen lokikirjan, jota olen jo jonkin aikaa haeskellut. Nuo ostokirjat voivat odottaa myöhempään, Villan lokikirjan otan mukaan mökille - jos vaikka niitä sadepäiviä on todella tulossa ja ehtisin/malttaisin  lukea.

Kävelysauvatkin piti ostaa viime viikolla omat, totesin lainasauvat hankaliksi. Lainaus on uusittava viikon välein eikä sellainen sovi oikein aikatauluihini - vaikkakin uusimisen voi suorittaa netissä. Aiemmin ostetut liian pitkät kävelysauvat vien mökille - en tiedä vielä mihin niitä siellä tulee käytettyä, mutta sinne tulee kuljetettua muitakin epäonnistuneita tai turhia ostoksia, joille ei löydy paikkaa muualta. Jossakin vaiheessa pitää tod.näk. liiat tavarat myydä kirppiksellä.

Tällä tuulella tänään, tässä ja nyt. YouTube: Sarah Chang -  Air

Mummonmökin remontointi on kesähelteellä todella pölyistä ja hikistä hommaa. Tuohon pikkuterassille paistaa ilta-aurinko jolloin lämpömittari näyttää +45 astetta! Vanhoja maaleja hiottaessa hienoinen pöly tunkee joka paikkaan ja joskus häivähtää mielessä epäily; onko tässä mitään järkeä.

Kesäkuumalla voisi tietysti tehdä muutakin. Kuten nauttia raikkaita juomia vanhan tammen varjossa ja grillata kiireettä herkkuja huvimajaan katettuun ruokapöytään. No - se jää nyt haaveeksi, sillä kesä on lyhyt ja tekemistä on vaikka kuinka paljon. Hopi - hopi - ja ei kun töihin!

Maalla työteliäs kaupunkilainenkin on arvossa, siellä arvostetaan ruumillista työtä. Jopa enemmän kuin istuskellen harrastettua henkistä pohdintaa.  Sen voi aistia naapurin isäntien jutustelusta siitä huolimatta että yhä useampi maaseudun nuori hankkii itselleen koulutusta ja sijoittuu alalle jossa ei välttämättä tarvita ruumillista ponnistelua. Vanhat asenteet ovat tiukassa ja ne muuttuvat vasta, jos ovat muuttuakseen,  uuden sukupolven myötä. Pienen kylän asukkaat tuntevat toisensa ja toistensa tavat. Jopa niin että kun eräs poikamiesisäntä tykkää joskus nukkua pitkään, siitä riittää puhetta kylällä. Kesäasukkaillekin siitä on mainittu:  että vielä yhdeksän aikaan aamupäivällä poika oli nukkumassa kun naapuri kävi hänen luonaan yhteisiä  asioita hoitamassa!

Jos on kaupungissa omat ongelmansa maalla ne ovat toisenlaiset. Pienessä yhteisössä tiedetään mitä naapurissa tapahtuu ja kesän myötä kesäasukkaat tuovat kaivattua vaihtelua kylän hiljaiseloon. Kesäasukkaista ei kylän kantaväestön mielenkiinto heidän puuhasteluaan kohtaan tunnu aina mukavalta, mutta siihen tottuu aikaa myöten eikä sen pidä antaa häiritä kesänviettoa.

Terassin valmistumista käydään nyt seuraamassa päivittäin. Epäilenkin että koko kylä tietää missä vaiheessa se on tällä hetkellä!

PS. Kerään noita mökkikuvia remonttien eri vaiheista kuvakirjaa varten. Kun saan tarpeeksi kuvia kokoon tilaan niistä kuvakirjan, jossa on mökin vaiheet alusta alkaen samojen kansien välissä: ennen ja nyt kuvia  itse mökistä, pihalta ja puutarhasta.