Omat jutut

Tämä meidän kaariporttiviritelmä on yksi monista aiheeseen liittyvistä näkemyksistä. Hain valmiita kaariportteja netistä ja joistakin alan liikkeistä, mutta en löytänyt meidän tarpeisiimme sopivaa, joten se piti tehdä itse (tai oikeammin miehen piti tehdä se itse). Sen piti olla puinen ja tarpeeksi tukeva jotta se voi seistä paikallaan säässä kuin säässä vuodenajasta toiseen. Sellainen, ettei syysmyrskyt tai talven tuulet heitä sitä naapurin puolelle tai hajoita sitä tuhannen päreiksi. Tämä seisookin tanakasti maahan “juntattujen” aitatolppien varassa. - Paikallaan sen on seisottava senkin vuoksi että olen istuttanut molemmille puolille kaksi Säleikkövilliviiniä, joiden kasvu näyttää lähteneen hyvin alkuun. Vaikka kuvissa eivät vielä ole näkyvissä, kasvavat ne ihan silmissä. Säleikkövilliviini voi kasvaa kesän aikana kolmemetriseksi ja on helppohoitoisuutensa vuoksi sopiva mm. näihin kaariportteihin. Lisäksi sen syysväri on ihastuttava; loistavan punainen.

Villiviinin kaveriksi voi niin halutessaan istuttaa jotain kukkivaa köynnöstä, joko monivuotista tai kesäkukkaköynnöstä. Se saa nyt kuitenkin minun puolestani jäädä, ainakin tältä kesältä. Kaariportin ympärillä on ihan tarpeeksi vähän myöhemmin kesällä kukkivia kasveja. Oikealla olevassa kehikossa kasvaa vauhdilla ja levittelee kärhöjään Kelloköynnös, jonka kukintaa odotan jännityksellä, josko se ehtii kukkia ennen yöpakkasten tuloa - se on kuulemma hyvin myöhään kukkiva sorttia.

Lisäksi vasemmalla on Syyshortensia, jossa alkaa olla jo paljon kukka-aiheita näkyvissä. Ja on siellä pieni, viime kesänä istutettu Juhannusruusukin. Se on vielä pienehkö ja täynnä nuppuja - saapa nähdä kukkiiko se vielä jossakin vaiheessa, ainakin kasvaa kovasti ja toivonkin että se kukkisi ensi vuonna jo juhannuksen aikaan.

Kaariportin on tarkoitus toimia myös näköesteenä, sen takana on pieni kasvihuone ja kasvien/kukkien hoitotila, kukkapurkkeja, kastelukannuja, vesisaavi jne.

PS. Kaariportin keskellä näkyvä amppeli on tuossa vain evakosssa, roikkuu liian matalallakin. Sen paikka on sisääntuloterassilla, joka on tällä hetkellä remontissa. Oikeasti koukku on varalla kynttilälyhtyä tms. varten.

Aivan upeita hellepäiviä mökillä. Säät ovat todella olleet kuin ennen vanhaan. Lämpöä on riittänyt. Jos sitä on välillä tuntunutkin olevan liikaa, kukaan ei halua valittaa. Nautitaan tästä kesästä niin kauan kuin sitä riittää.

Nautitaan, vaikka hyttyset ja paarmat pörräävät ympärillä ja puuhailu pihalla ja puutarhassa ei vähissä vaatteissa tule kuuloonkaan. Rikkakasveja ja perkaamista riittää. Jos jotkut siemenet eivät oikein ota itääkseen, rikkakasvit kyllä menestyvät - vähän huonommissakin olosuhteissa - saati sitten kesähelteellä.

Iltapäivällä kävi ukkonen. Hyvä etten ottanut autoa alleni ja ajellut kaupunkiin, niin “kamalaa” mekkalaa se piti tullessaan. Olemme joskus muinoin maalla, vastaavassa tilanteessa serkkujen kanssa, ahtautuneet koko jengi (8 henk) pieneen autoon ukkosta pakoon. Oliko se järkevää tai edes turvallista sitä en tiedä, mutta hauskaa se oli ja kuuluu tänä päivänä “ihanien muistojen” aarteistoon. Tällä kertaa en hakenut autosta turvapaikkaa, vaikka kieltämätä pelotti kun vielä sähkötkin katkesivat ja vettä tuli kaatamalla. Toteanpahan tässä vaan, ettei maalla ole hauskaa ollenkaan ukkosen riehuessa ulkona ja korvia huumaavan jyrinän tärisyttäessä sydäntä ja verisuonia. Joko kerroin että pelkään ukkosta, enkä häpeä sitä ollenkaan?!

Myöhemmin paistoi taas aurinko ja pääsimmme jatkamaan sateen keskeyttämiä “töitämme”. Tekemistä on paljon, huomenissa pitäisi aloittaa pienen sisääntuloterassin kunnostus; maalaus ja lattian laitto. Säätiedotus lupailee hyvää, huomenna pitäisi taas auringon paistaa joten aivan erinomainen työpäivä tulossa!

Viikonloppuna on taas menoja joten lähdemme kaupunkiin to-pe-la-su. Naapurin Antero hoitaa pakolliset kukkien ja pensaiden kastelut, muuten täältä ei voisi olla kesähelteellä poissa päivää - paria kauempaa. Laitan heinäkuun kalenterit nettiin samalla reissulla, ne kun jäivät kotikoneelle enkä voisi niitä täällä ladata muutenkaan, on niin pahuksen hidas tämä yhteys.

Vasemmalla on Clematiksen kukkiva taimi johon ihastuin puutarhalla. Itse asiassa siellä oli useampiakin isoja, kukkivia taimia joissa kaikissa oli ihanat kerrotut kukat - kuten kuvassa vasemmalla - ja paljon nuppuja.

Ostin sitten taimia kolme kappaletta joista kaksi istutin mökille ja yhden, nuppuisen, laitoin isoon kukkapurkkiin ja toin kaupunkiin, lasitetulle parvekkeelle. Ihmeekseni se aukaisi nuppunsa melkein heti perille päästyämme, mutta kukka onkin yksinkertainen “tavallinen” Clematiksen kukinto (oikeanpuoleinen kuva).

Olen pettynyt, tuo kerrottu kukka on ihastuttava ja olisin halunnut juuri sellaisen kukkivan ihanuuden puutarhaani. Mökillä on se taimi jossa em. kerrottu kukka on näkyvissä, saa nähdä millaisia siihen mahdollisesti myöhemmin ilmestyvät kukat ovat. Vai tekeekö se vain tuon yhden ja ainoan kerrotun version? Mikäli oikein ymmärsin netistä lukemani yhdessä ja samassa taimessa voi olla sekä yksinkertaisi että kerrottuja kukkia!? No - tähän asiaan saan ehkä selvyyden tämän kesän kokemuksen perusteella.

Nettilöydön perusteella näyttäisi siltä että Piilu kukkii sekä keväällä kerrotuin että myöhemmin yksinkertaisin kukin. Ja mikä parasta se kukkii runsaasti ja pitkään, jopa lokakuulle saakka. “….Blooming first in May-June as double 7cm across in size. Later the blooms are single, keeps blooming until October. It does not take a mid-summer break like many other Clematis do”. Tarkoittaisiko tuo, että joka vuosi ensimmäiset kukat ovat kerrotut?

Voisin kuvitella että lasitetulla parvikkeella sillä olisi erinomaiset olosuhteet runsaaseen kukintaan. Se jää nähtäväksi.

YÖNUOTIOLLA

Että on ihmisen hyvä olla
kesäyön nuotiolla
aivan yksikseen.
Polut juoksevat hämärän sisään
pieneen liekkiin puita lisään
valvon huomiseen.

Että on ihmisen hyvä olla
kesäyön kädessä nuotiolla
aivan yksikseen.
Surua, iloa, itseä vailla
vaipua pikkusen hiiren lailla
syliin hiljaiseen.

Nyt joku sytytti toisen valon
selkien äärelle, nokkaan salon
toinen ihminen.
Siellä on maisema toisenlainen
maailma toinen, haihtuvainen
lumo ja herääminen.

Tahtoisin tehdä tähän majaa
mutta aamu jo tuulet ajaa
tulen sammuttaa.
Polut juoksevat hämärän taaksi
rannalla vartoo harmaa haaksi
jokaista uneksijaa.

(Runo: Leila Perniö - Runokirjasta Ruusukimppu)

YouTubesta: Pasi Kaunisto - Nuotiotunnelma

Kesäöissä on taikaa. Olen aina rakastanut yöttömän yön hämärää ja aikaisten aamujen auringonnousuja. On ihana valvoa hyvässä seurassa, mutta en pane lainkaan pahakseni vaikka istuisin kesäyössä yksinkin. Joskus on hyvä ajatella rauhassa omiaan, muistella menneitä tai haaveilla tulevasta, mistä milloinkin. Mikäpä sen  ihanampaa kuin olla välillä yksin, omissa oloissaan, olematta yksinäinen.

Tällä hetkellä mielessä pyörivät lapset ja vanhukset. Siinä välissä on koko elämän kirjo. Pitäisi jaksaa ja venyä moneksi eikä riittämättömyyden tunnetta voi välttää. Niinpä nämä hiljaiset hetket ovat henkireikiä, jolloin kuuntelen musiikkia, luen ja joskus kirjoittelen.

Parhaillaan kuulokkeissa soi Shubertin Serenade.  Musiikkimakuni on kallellaan enemmän klassisen suuntaan vaikka tähän blogiini olenkin kaivanut youtubesta vanhaa suomalaista iskelmämusiikkia. Suomenkielisen iskelmämusiikin olen löytänyt ihan viime vuosina ja olen löytänytkin sieltä varsinaisia lyriikan helmiä, todella hyviä sanoituksia ja esityksiä. Ja vanhoja, jo unohdettuja, artisteja. Kuten nyt esim. Seija Simolan Kuutamo.

******

OLE ONNELLINEN NYT

Ole onnellinen nyt,
älä vasta huomenna.
Älä eilispäivän onnen perään huokaa.
Ole onnellinen nyt,
älä tuulta tavoita,
kun pöytään katettu on juhlaruokaa.

(Runo:Anna Mari Kaskinen)

******

KESÄYÖSSÄ

Minä kuljen tuttua polkuain,
suopursujen tuoksu niin huumaa, -
sydän, hiljaa hetkinen rinnassain!
Yö henkii kaihoa kuumaa.

Hämy vihreä verhoo hongikon,
suosilmät niin vietellen läikkyy -
en tule, en tule, mun kiire on:
mulle toiset silmät väikkyy.

Vie polkuni järven pohjukkaan
läpi nukkuvan kylän laidan,
siellä harmaa veräjä raollaan
on keskellä harmaan aidan.

Sen veräjän takana odottaa
ilo, onni ja unhon huuma,
sua odottaa, sua odottaa
sinä sydän rauhaton, kuuma.
(Runo: V.A. Koskenniemi)

*****

VALKEA YÖ

Yö oli valkea ja Juhannus
ja pihlajoiden tuoksu kaupungilla.
Ja taivahalla illan kajastus
se aamun koittoon suli.
Hopeisilla se säteillänsä leikki ikkunoissa
ja talon seinillä ja puistikoissa.

Ei ollut ilta, yö, ei aamukaan.
Niin oli ihmeen valkeata vaan.

(Runo:V.A. Koskenniemi)

*****

Kiti Neuvosen esittämää Nuoruustangoa ei kukaan, ei koskaan, voi esittää kuin hän sen tekee. Kuulin tämän kappaleen jokin aika sitten radiosta, jonkun muun (en muista kenen) esittämänä - eikä mitään vaikutusta sydämen seutuvilla. Anu Kaipaisen sanat  ovat kerrassaan upeat, mutta vasta esittäjä saa ne elämään - silloin kun saa. Tässä saa.

…migreeni, meinaan.

Olipa hirveä olo. Vuosien myötä migreeni on helpottanut. Sitä on harvakseltaan ja itse tautikin on ikään kuin laimentunut. Migreenini kanssa olen kokenut kaikenlaista. Pilalle on mennyt monet sukujuhlat, kesän puutarhajuhlat ja joskus ns. hienohkot päivällisetkin. Joskus ajattelenkin millaista elämäni olisi ollut ilman tuota hirvittävän salakavalaa “sairautta”.

Joskus se siis iskee vieläkin. Kuten nyt parina viime päivänä. Ehkä taannoinen “vanhustenhoitoreissu” kaikkinensa aiheutti/aiheuttaa huolta ja päänvaivaa, mikä laukaisi migreenin tällä kertaa. Eikä liian myöhään otettu lääke auta. (Eipä silti, ei mökillä ollutkaan lääkkeitä tähän vaivaan, ei edes tavallista särkylääkettä).  Säryt ja pahoinvoinnit on vain podettava pois. Sen jo tietää ennestään; se kestää aikansa eikä voi muuta kuin kärsiä. Enpä soisi moista kenellekään.

Päänsärystä huolimatta tein tunnollisesti kaikki välttämättömät. Istutimme pari Säleikkövilliviiniä kaariporttia odottamaan. Se tehdään, ts. mies tekee, kun ehtii.  Ja uudet hankinnat:  Clematikset (Piilu) piti myös saada istutettua ennen kotiin lähtöämme.

Isojen kasvien istuttaminen on raskasta puuhaa. Viime aikoina en ole itse jaksanut kaivaa tarpeeksi isoja kuoppia ja mies onkin näissä asioissa suureksi avuksi. Varsinkin Clematiksen ja ruusujen istuttaminen on minulle vaikeaa. Lähinnä oikea istutussyvyys aiheuttaa joskus pientä pohdintaa.

Viime vuonna istutetut ruusut eivät, ainakaan toistaiseksi, näytä mitenkään häikäisevän kasvullaan. Aika kituselta näyttävät ja epäilenkin etten ole oikein ruusuihmisiä. Viime vuonna tosin voivat erittäin hyvin ja kukkivat runsaasti pakkasiin asti. Nyt runsas kukinta taitaa jäädä haaveeksi. - Ja minä kun istutin aiemmin yhden köynnösruusunkin!

Kuvassa on mökki eilisessä vihreydessään. Siellä alkaa olla rehevän vihreää. Viinimarjoissa, karviaisissa ja mansikoissa on jo runsaasti  raakileita. Omenia ei taida tänä vuonna tulla ollenkaan, kukinta jäi lyhyeksi. Sitä tuskin huomasi - outo imiö.

Kuten aiemmin totesin; ongelmallista on myös joidenkin kesäkukkien siemenet - ne kun eivät idä. Tässä nyt odotellaan vielä josko lämpö auttaisi. Kunhan vain ilmat lämpenisivät - tänään näyttää siltä osin lupaavalta.

Juhannuksen kunniaksi Anttilan keväthuumaus Tapio Rautavaaran esittämänä. Video on kamala, mutta siitä viis!

Ei kun tanssimaan rannoilla ja nurmilla!!!

Viikonloppuna kotona ja maanantaina mökille. Vesisateessa ja koleahkossa säässä.

Onneksi kesän vaihtelevat säät eivät ehtineet pilata “vanhustenhoitoreissuani”. Se meni odotettua paremmin.

Suomen kesä näyttää jälleen kerran luonteensa. On helkkarin kylmää, tuulista ja kosteata. Kummalista on etteivät kylvämäni siemenet näytä itävän ollenkaan. Olen kylvänyt kesäkukkia moneen penkkiin ja aina takuuvarma krassikin itää tosi huonosti. Ulkona, kasvihuoneen takaseinällä on krassipenkki jonka siemenet laitoin multaan ennen matkalle lähtöäni. Siellä ei ole tapahtunut mtään. Ei taimen taimea näkyvissä. Samassa tilassa näyttää olevan kesäkukkapenkkini. Saahan nähdä mitä tästä kesästä tulee.

Jo ennen matkalle lähtöäni näin lähipuutarhalla kuvassa olevan Clematiksen (Piilu), joka jäi vaivaamaan mieltäni. Moniväriset, kerrotut kukat ovat aivan ihastuttavat! Maanantai-aamuna, ennen mökille lähtöämme, piti käydä hakemassa se mukaan. Parhaat, hyvässä kukassa olevat taimet oli myyty ja jäljellä oli vain yksi taimi jossa minuun lähtemättömän vaikutuksen tehnyt kukinto oli näkyvissä. Se näyttää jo vähän rähjääntyneeltä, mutta on upea kuitenkin. Jos ja kun saisin taimen kukkimaan kymmenin samanlaisin kukkasin, olisin enemmän kuin tyytyväinen.

Koko puutarha odottaa lämpöä ja aurinkoa puhjetakseen koko loistoonsa. Eikä tuo lämpö olisi pahitteeksai vanhoille luillekaan!

Happoradio ei ole oikein minun juttuni, mutta tästä kappaleesta en voi olla pitämättä. Siinä on “sitä jotakin”. Sanat eivät ole lainkaan hassummat ja melodia on tarttuva, helppo ja tunnistettava. Hittiainesta!

Kumpaa sinä pelkäät,
melua vai rauhaa?
Kumpaa sinä kaihdat,
yksinäisyyttä vai laumaa?
Miksi sä itket,
kun naapurssa jonkun lapsi nauraa?

Olet syvää vettä,
luokepääsemätön vuori
Unohdettu ullakko,
olet titaaninen kuori
Miksi sä itket,
kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?
Miksi sä itket,
kun radiossa joku rakkaudesta laulaa?

Puhu äänellä, jonka kuulen,
sanoilla jotka ymmärrän,
runoilla jotka käsitän
Sinuun tarvii tekstityksen,
salaisuuksien selittäjän,
kertojan kaikkitietävän
Puhu äänellä, jonka kuulen

Olen yksinkertainen, aina selitystä vailla
Sinä kartta monimutkainen, matka vierahilla mailla
Miksi sä itket kun radiossa joku rakkudesta laulaa?

Puhu äänellä, jonka kuulen,
sanoilla jotka ymmärrän,
runoilla jotka käsitän
Sinuun tarvii tekstityksen,
salaisuuksien selittäjän,
kertojan kaikkitietävän
Puhu äänellä, jonka kuulen
Puhu äänellä, jonka kuulen
Puhu äänellä, jonka kuulen
Puhu äänellä, jonka kuulen

YouTube: Happoradio-Puhu äänellä jonka kuulen

elämä on tosi hankalaa. Varsinkin tässä iässä ja vanhuksia hoitaessa. Olen nimittäin liikkeellä julkisilla liikennevälineillä, jossa on  kieltämättä puolensa, mutta…

Ajatellaanpa yksityisautoilusta, ilmastonmuutoksesta tai erilaisista päästöistä ja niihin liittyvistä aiheista mitä hyvänsä, auto olisi/on välttämätön kapistus esimerkiksi nyt kun olen täällä vanhustenhoitoreissulla. Takseilla on tullut ajeltua ja kädet ovat venyneet ainakin puoli metriä raskaita kauppakasseja yms. kannellessa, eikä  liikkuminen paikasta toiseen ei käy ilman nelipyöräistä apua.

Tänään on edessä vielä hautausmaareissu vanhusten kanssa. Kesäkukat on saatava läheisten haudoille viimeistään juhannukseksi, kuten joka vuosi. Sen kun saan tehtyä voin ehkä huokaista, hetkeksi.

Tämän  reissun kokemusten perusteella olenkin päättänyt, että seuraavan reissun tänne teen  tod.näköisesti omalla autolla, vaikkakin matka on pitkä yksin ajettavaksi. Omasta autosta olisi niin kovin paljon hyötyä ja lisäksi sen avulla säästäisi fyysisiä ja henkisiäkin voimia kaikissa päivittäisissä  askareissa.

Ja mummot;  he ovat ihania, vaikkakin välillä hermoja raastaavia!

…kiirettä pitänyt koko päivän. Aamulla aikaisin ylös ja äänestämään. Sitten pieni mökkireissu ja ruokakaupan kaupan kautta takaisin kotiin.

Äänestyspaikalla oli hiljaista ja nyt kun kuuntelen vaalituloksia toisella korvalla sama äänestysinnokkuus tai tarkemmin sen puute on kaiketi ollut koko maassa.

Aivan ihme juttu, ettei kansalaisia kiinnosta kuka meidän asioitamme Brysselissä hoitaa! Perussuomalaisten ja kokoomuksen kannattajat ovat olleet kiitettävästi liikkeellä.  Voi vitsi!

Mökillä piti piipahtaa katsomassa myrskyn jälkiä ja tutkailemassa kuinka istutetut kukat ovat selvinneet kylmistä öistä.  Ja pienessä kasvihuoneessa on siemeniäkin itämässä, mutta ne nyt näyttävät jämähtäneen paikoilleen - ei mitään eloa - liekö liian kylmää? Kesäkuut ovat vuodesta toiseen samanlaisia, pari-kolme hellepäivää jonka jälkeen hallaöitä, sateita ja myrskysäitä. Toivottavasti kesä tulee viimeistään heinäkuussa!

Sunnuntain kauppojen aukiolosta voisi todeta, että vilskettä oli - ainakin meidän marketin suunnalla. Todella ihmeen paljon asiakkaita sunnuntaiksi!

Ensi viikolla harrastan jälleen kotimaan matkailua, matkakavereiksi otan läppärini, mokkulaa unohtamatta. Puolentoista kuukauden välein käyn mm. katsomassa meidän vanhuksia ja hoitamassa muutamia asioita heidän puolestaan. En välttämättä hihku innosta, mutta jonkun kun on nämäkin asiat hoidettava ja se joku olen ollut minä jo muutaman vuoden ajan.

Aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkät jorinat, jätän sen kuitenkin tekemättä. Vanhuksista ja heidän hoidostaan on kirjoitettu ja puhuttu viime aikoina hirveän paljon. Heitä laiminlyödään niin kovin monella tasolla ja joskus olen myös huomaavinani itsessäni alentuvaa “armollisuutta”  heidän huoliaan tai puheitaan kohtaan, mikä ei todellakaan ole suotavaa.  Onneksi nämä minun läheiseni pystyvät vielä toistaiseksi asumaan omissa kodeissaan, laitoshoito tai sairaala olisi kaiken niistä kuulemani jälkeen kauhistus.