Omat jutut

Kevätkalaan asti
jaksan tammipakkaset

Kesäsaunan savuntuoksun
tavoittaa ajatus talvellakin

Elämänmakuun tarvitaan
hyppysellinen unelmasuolaa

(Runo: Anja Porio: Suven valkeat yöt)

Kesää kohti mennään vauhdikkaasti. Huomenna on huhtikuun ensimmäinen päivä ja kesä suven valkeine öineen taas kukonaskelen verran lähempänä.

Tammipakkaset ovat takana päin ja jopa kevään loskasäät tuntuvat siedettäviltä kun tietää kesän olevan niiden takana, ihan käden ulottuvilla. Tänä vuonna on ollut lunta kuin ennen vanhaan, harvinaisen runsaasti ja puhtaan valkoisista hangista on saatu nauttia tänne asti. Nyt näyttää suvettavan - kohta päästään mökkeilemään! Runossa mainittu kesäsauna tuoksuineen odottaa ja unelmasuolaakin on hyppysellinen kesää varten varattuna.

Tässä jää nyt hyasinttipavut sun muut toiseksi.  Kahvipöytä- ja nettikeskustelut pyörivät kaikkialla sunnuntain Hesarissa olleen ilmoituksen ympärillä.  Totta, tarua vai mainos - siinäpä kysymys. Veikkaan: mainos.

Napsauta kuvaa pari kertaa niin näet koko kaipaavan viestin. Se on siis sunnuntain Hesarista, missä koko sivun ilmoitus maksaa (noin 20 000 euroa).

Jos kaveri onkin naisasioissa noin tumpelo kuin kirjoituksesta voi päätellä,  aivan tyhjätasku hän ei liene. Tumpelo siksi, että alan mies olisi kyllä noin hurmaavan naisen pokannut siinä paikassa. Tämä sitävastoin seurasi vain katseellaan. Etten sanoisi - avuton tapaus! Puolestani olkoon - mikä lie!

Joku nokkela on jäljittänyt ilmoituksen tekijän profiilin Facebookistakin joten jos ilmoitukseen sijoitetuilla euroilla haettiin julkisuutta sitä on tullut roppa kaupalla. Nettissä ja lehdissä arvaillaan kivan kuka on tuo ilmoituksen jättänyt mies ja kuka mahtaa olla tuon lähtemättömän vaikutuksen häneen kauneudellaan tehnyt nainen. Mielenkiinto vaikuttaa ehtymättömältä.   Myös tämän aamun paikallisessa aviisissa asiasta kirjoitettiin, joten ilmiö näyttää kumuloituvan. Iltapäivälehtiä en ole vielä nähnyt. Juttu ei lopu tähän - niin  uskon.

Kauniin naisen metsästys on muotia. Jos kukaan ei ole huomannut se on meneillään myös televisiossa. Ärsyttävä vanha playboy siellä hakee ärräänsä sorauttaen miljoonilleen perijää. Ja sen hän löytää soittamalla siihen kaikkien blondienkin tiedossa olevaan tiedustelunumeroon! Kätevää, helppoa ja yksinkertaista.

Tätä “romantiikkaa” (vai onkohan kaikki sittenkin pelkkää retoriikkaa) tuntuu nyt pursuavan joka viestimestä. Juuri kun selvittiin pääministerin kihlauksesta ja kuusysi meilailuista! Huoh!

Joitakin vuosia sitten ihastuin Hyasinttipapuun lehtikuvan perusteella ja päätin kokeilla sen kasvattamista itsekin. Kokemusta papujen kasvatuksessa löytyy: olen vuosikausia kasvattanut hyvällä menestyksellä mm Härkäpapua ja Ruusupapua. Varsinkin Ruusupapu on helppo kasvattaa ja se kasvaa nopeasti jopa 2-3 metriseksi. Olen käyttänyt sitä paljon, vähän krassin tapaan kun on pitänyt saada nopeasti esim. näkösuojaa tms. Kun siemeniä pistelee multaan kesän mittaan eri aikoina se on tuuhea ja tuoreen näköinen myös alaosastaan syksyyn saakka.

Siispä siemeniä kylväessäni  kuvittelin että Hyasinttipapu on yhtä helppo ja nopeakasvuinen, mutta vielä mitä. Jo siementen itäminen kesti tavallista kauemmin ja kasvu oli kituista alusta alkaen. Kasvu loppui kokonaan elokuun alussa. Se vain lurpahti vaikka se oli “erityistarkkailussa”, olin kastellut ja lannoittanut sitä tunnollisesti. Kaikki omasta mielestäni sopivasti - ei liikaa jne.

Päätin että nyt riittää,  enää koskaan Hyasinttipapua. Helkkarin nirso ja kiittämätön kasvi. Niin paljon kuin sille huomiotani kohdistin!

Syksyllä puhuin aiheesta puutarhalla käydessäni ja kuulin että monella muullakin on ollut samanlaisia kokemuksia Hyasinttipavun kanssa.Vähän lohdutti etteivät alan ammattilaisetkaan aina onnistu.

Jospa vielä kuitenkin? Taidan tänään käydä hakemassa pussillisen siemeniä. Voihan sitä kokeilla - vai? Yrittänyttä ei laiteta - sanotaan.

Netistä löysin vanhan linkin blogiin jossa tuo kasvi kukkii kauniina parvekkeella - on se kaunis ja haluasin sen tänä kesänä mökille kukkimaan.

Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin blogissani. Siellä on myös pari kuvaa kokeilustani. Heti, kohta kuvien ottamisen jälkeen kasvi sitten lurpahti lopullisesti.

Kuva suurenee napsauttamalla.

Koristerassit - ne ovat ihastuttavia, kestäviä ja koko kesän ajan kukkivia kaikille tuttuja kesäkukkia. Joku voisi sanoa arkisiakin - mutta minä pidän niistä. Peristeisen köynnöskrassin lisäksi on viime vuosina ollut saatavana myös tuuheampaa ja matalampaa pensaskrassia.

Kesäpihallani pursuaa krasseja vähän joka purkista ja reiästä. Parhaimmillaan niitä on ollut amppeleissa, purkeissa pajukepeillä tuettuna ja kukkapylväissä ja parvekelaatikoissa , missä ne ovat saaneet vapaasti rehottaa runsaine kukintoineen jne. Mielikuvituksella ei ole rajoja - ne kun pärjäävät ihan missä vain.

Yllättävän sitkeä se on myös maahan istutettuna. Se leviää ja luikertelee ruohikolla maanpeitekasvin tapaan ja olen nähnyt sen luikertelevan myös kuivalla kalliolla saaristossa,  ilman lisäkastelua vain satunnaisten kesäsateiden “armoilla”.

Itse siemenestä kasvattaen se on vielä edullinenkin kesäkukka ja kun taimia raaskii laittaa useampia samaan purkkiin tai laatikkoon se on todella näyttävä ja muhkea näky. Itse pidän, kuten kuvistakin voi päätellä, monivärisestä siemensekoituksesta.

Vinkkinä voin kertoa, että pistelen siemeniä purkkien tms. multaan kukkivien krassien joukkoon lähes koko kesän ajan. Näin saan aina freesiä kasvua kasvin tyveen, josta poistan kesän mittaan kellertyviä tai muuten lurpahtaneita lehtiä. Uudet alut peittävät mahdolliset harvat ja kaljut kohdat ja kasvi näyttää aina tuoreelta. Pieniä krassintaimiakin on koko kesän ajan kasvihuoneessa “kaiken varalta”.

Tässä viheliäiset krassinsyöjät, joiden kanssa saa olla tarkkana. Niitä ilmestyy pieninä mustina pisteinä lehtien alapinnoille ja ellei niitä hävitä perusteellisesti, kasvavat siellä tällaisiksi ötököiksi. Ne syövät krassin lehdet ja pilaavat koko kasvun ja kukinnan. Ja ovat inhottava näky.

Joku kertoi niiden olevan perhosen toukkia, mutta en tiedä pitääkö tuo paikkansa. Joka tapauksessa ne mustat pisteet on helppo havaita kun muistaa silloin tällöin tutkia lehtien alapintoja. Mäntysuovalla ja kohtuullisella vesisuihkulla “pesemällä” ne lähtevät ja tilanne pysyy hyvin hallinnassa.

Viime kesänä kaikki krassini olivat amppeleissa tms. Matoja tai perhosen munia ei näkynyt eikä myöskään  etanat ja kotilot  päässeet niiden kimppuun kuten kävi ruohikolla luikertelevalle kurpitsalleni. Etanajuttu onkin toisen postauksen aihe - täytyy palata siihen myöhemmin.

Olen kaivellut viime kesäisiä kukkakuvia kuva-arkistojeni uumenista ja todennut taas kerran että kuvat pitäisi saada jonkinmoiseen järjestykseen.  Vaikkakin kuvat ovat kuukausittaisessa järjestyksessä sieltä on tosi vaikea hakea jotakin määrättyä kuvaa kuten nyt Mustasilmäsusannan kuvia.

Mustasilmäsusanna kuuluu pihalleni jo perinteiseen tapaan joka kesä. Se on Keijunmekon tapaan myöhään ja pitkään kukkiva upea kasvi. Se ei ilmi selvästi pidä kylmästä, koska runsaimpaan kukintaan se puhkeaa lämpimänä kesänä ja lämpimässä. Ja kanankakasta se pitää erityisen paljon.

Olen joskus kasvattanut sitä myös siemenistä. Se on kärsivällisyyttä kysyvää puuhaa. Yleensä olen saanut taimiasteelle noin puolet kylvämistäni siemenistä ja taimien kasvuun lähtökin on alkuun vaivalloista. Myönnän etten ole kovin hyvä tässä, joku voi onnistua paremminkin. Luulen kuitenkin, että ensi kesän susannat ostan taimina.

Viime kesä ei ollut, ainakaan meillä päin,  kovin hyvä puutarhakasvien ja kesäkukkien suhteen. Kylmä ja epävakaa alkukesä viivästytti kaikkien kesäkukkien kasvua. Siitä huolimatta loppukesää kohti Mustasilmäsusanna kasvoi yli kahden metrin korkuiseksi ja kukki todella runsaasti myöhäiseen syksyyn saakka.

Löysin netistä harvinaisen hyvän sivuston Mustasilmäsusannan kasvattamisesta siemenestä taimiasteelle.

Kevät tekee kohisten tuloaan, varsinkin tänään tuntui keväiseltä kun pitkästä aikaa aurinko paistoi ja hanget loistivat - on todella ollut mitä kaunein kevätpäivä.

Olimme liikenteessä. Mikäs oli ajellessa aurinkoisessa kuivassa säässä. Kävimme oikein kaupungissa, eli Lahdessa.  Kärkkäisellä, uudessa Prismassa ja muutamassa sisustusliikkeessa. Enempää ei jaksanut pää eikä jalat. Jo muutaman tavaratalon jälkeen jalkoja särki ja pää oli pullollaan erilaisia vaikutteita, suunnitelmia ja vaihtoehtoja.

Puutarhakalusteet ja muut pihatavarat alkavat vallata tilaa tavarataloissa ja vaikka kaikkea onkin jo ennestään on joka kevät kiva katsella uutta. Isot ruukut, purkit, purnukat  ja obeliskit, korit ja lautalaatikot kiinnostavat aina. Tuskin maltan odottaa että päästään taas  istutushommiin pihalle.

Vielä en ole päättänyt mitä kesäkukkia alan siemenistä kasvattamaan.  Viime keväältä on hyvässä muistissa pienen kasvihuoneemme käyttökelpoisuus nimenomaan taimien kasvatuksessa.  Silti mietin vielä josko sittenkin ostaisin, ainakin osin, vasta alkukesällä valmiita taimia puutarhalta.   Kasvihuone tulee kyllä hyödynnettyä. Alkukesän hallaöinä kasvihuoneeseen on esim. helppo nostella purkkeihin istutetut  pihakukat suojaan yön kylmyydeltä.

Joka kesäiset vakiokukat  ovat olleet jo vuosien ajan keijunmekko, mustasilmäsusanna, krassit ja hortensiapapu, jota olen uskollisesti yrittänyt kasvattaa siemenestä ja …huonolla menestyksellä.

Keijunmekosta voin oman kokemukseni perusteella sanoa: se on helpohko ja kiitollinen kasvatettava. Koskaan en ole kokeillut kasvattaa sitä siemenistä, vaan olen ostanut vahvoja, hyvin kasvun alkuun päässeitä taimia ja pärjännyt niiden kanssa erittäin hyvin.

Keijunmekkoa on ollut amppeleissa (yllä)  ja isoissa purkeissa pajukepeillä tai ns. obeliskeilla tuettuna. Komea kukinta on parhaimmillaan loppukesästä ja kun kukinta on päässyt “vauhtiin”, se kukkii runsaasti aina pakkasiin asti. Esim. viime syksynä keijunmekko jäi mökillä huvimajaan kukkimaan kun viimeisen kerran kävimme siellä marraskuun alkupuolella.

Katsoin juuri televiosta presidenttifoorumin, jossa oli mukana kansakunnan nuoria  älyköitä ja kolme viimeisintä presidenttiämme, Koivisto, Ahtisaari ja Halonen.

Foorumin aiheena oli  muutosten Suomi ja keskustelu pyörikin suurelta osin suhtautumisessa  Suomessa asuviin ja Suomeen tuleviin maahanmuuttajiin ja pakolaisiin. Halonen ja Ahtisaari eivät tässä asiassa löytäneet yhteneväistä linjaa maahamme syystä tai toisesta muuttavien ulkomaalaisten statuksesta. Tulisiko heidän olla käyttökelpoista työvoimaa tulevaisuuden Suomessa vai riittäisivätkö humanitaariset syyt?

Shown varasti kosovolaissyntyinen 23 vuotias Fatbardhe Hetemaj, joka puhui itsensä niin presidenttien kuin muidenkin läsnäolijoiden sydämiin poikkeuksellisen innostavalla tavalla. Itsetuntoa ja taitoa itsensä ilmaisemiseen persoonallisen  kansantajuisella  tavalla ei todellakaan puuttunut tämän nuoren naisen innostavasta puheenvuorosta. Ei mennyt tytöllä ns. luu kurkkuun puhua televisiossa ja arvovaltaisessa seurassa kodistaan, vanhemmistaan ja kokemuksistaan Suomessa asumisesta ja suomalaisista. Eikä myöskään kritisoidessa “synkän yksinäistä” suomalaista luonteenlaatua. En voi kuvitella että  tuossa tilanteessa vastaavaan olisi kyennyt yksikään nuori suomalainen nuori (23)  nainen.

On helppoa hyväksyä hänenlaisensa pakolaiset ja muut maahanmuuttajat. Hänen itsevarmuutensa ja koko hänen esiintymisensä oli todella viehättävää, hauskaa ja asiaa joka sana. Eikä kritiikkikään “meitä omituisia suomalaisia” kohtaan kuulostanut  pahalta. Sellaisiahan me olemme.

Kun sitten avasin tietokoneen, uutissivulta hyppäsi silmille uutinen kiinnijääneistä R-kioskeja ryöstelevästä romanialaiskavereista: ” Lahdessa R-kioskin ryöstäneet miehet tuomittiin vankeuteen Hämeenlinnan käräjäoikeudessa. He yrittivät ryöstää R-kioskin myös Hämeenlinnassa. Teko jäi yritykseksi, koska myyjä ehti painaa hälytysnappia. Kaksikko tuomittiin ryöstöstä, törkeän ryöstön yrityksestä sekä näpistyksestä ja auton käyttövarkaudesta. Kaikki rikokset tehtiin vuodenvaihteessa kolmen päivän aikana.”

Että oleppa siinä sitten suvaitsevainen. Presidentti Halonen on varmasti oikeassa suomalaisten yhä kasvavan maahanmuuttajiin kohdistuvan suvaitsemattomuuden  suhteen. Maahanmuuttajissa on monenmoisia onnenonkijoita ja myös epäsosiaalista jopa rikollista ainesta. Se on ongelma eikä suomalaisten ole sitä helppo hyväksyä. Varsinkin kun viime aikoina suhtautuminen valtaväestönkin keskuudessa ilmenevää erilaisuutta kohtaan on saanut varsin aggressiivisia piirteitä.

Asennekasvatusta tarvittaisiin puolin ja toisin ja luulenkin, ettei tähän maahanmuuttajaongelmaan ole löydettävissä helppoa tai pikaista ratkaisua. Aihe on monisyinen ja vaikea ihan yksilönkin kannalta ajatellen. Suhtautuminen on toisaalta positiivinen, toisaalta taas….

Totta. Suvaitsemattomuutta on havaittavissa pinnan alla.

Vanhemmiten huomaan yhä useammin ettei mittaansa enempää jaksa ajatella, harrastaa tai toimia. Se on fakta juttu ja se on vain hyväksyttävä.

Kun mietin aikoja taaksepäin, olen kyllä alkanut epäillä mahdanko olla lyhytjännitteistä sorttia kun lähes kaikki tekemiseni ovat määrätyllä tavalla satunnaisia.  Sanoisiko jatkuvia kyllä, mutta jatkuvasti satunnaisia. Välillä on pidettävä taukoa jotta jaksaa taas uutta.  Lukeminen ja musiikki ovat lähellä sydäntäni, mutta varsinkin viime aikoina olen ollut huomaavina väsymystä. Aina ei jaksa innostua edes musiikkia kuuntelemaan. Kirjoista ja runoista puhumattakaan.

Tein nuorempana paljon käsitöitä ja nyt kun ajattelen asiaa, sama rytmi on ollut siinäkin harrastuksessa. Pieni tauko on aina paikallaan, jonka jälkeen esim. kutominen tuntuu taas mukavalta ja mielekkäältä.

Blogin kirjoittaminen on oma juttunsa. Joskus kirjoittamista pitää oikein jarrutella. Juttua tuntuu riittävän vaikka kuinka paljon ja sitten yht´äkkiä se onkin loppu. Pää on aivan tyhjä. Tähän asti on ollut hyvinkin lohduttavaa havaita ettei se ihan pysyvästi tyhjene vaikka siltä tuntuisikin, mutta tilanne on inhottava kun pää kumisee tyhjyyttään, kieltämättä.

Kaikenlainen kirjoittaminen on määrätyllä tavalla luovaa toimintaa. Onneksi en ole ammatiltani kirjoitustyöläinen, toimittaja tai kirjailija, sehän olisi kamala paikka kun tuossa tyhjyyttä kumisevassa tilassa olisi pakko keksiä jotain järkevää “henkensä pitimeksi”!

Aivan loistava apu em. tilanteeseen on ulkoilu. Ja nimenomaan hyvässä seurassa kuten esim. lastenlasten kanssa. Noissa pienissä ihmisissä kun on sekin hyvä puoli, että heidän kanssaan saa vanhempikin ihminen tulla lapseksi jälleen. Hassutella, laskea mäkeä ja riehua uima-altaassa. Se tekee todella hyvää ja siinä, jos missä, mieli virkistyy.

Erilaiset lastentapahtumat ovatkin hyvä syy yhdessäoloon:  niissä saavat kaikki “riehua” sydämen kyllyydestä: mummot, vaarit, äidit, isät, appi-ukot  ja anopitkin! Noita yhteisiä tapahtumia saisi vaan olla enemmän.

Sunnuntaina oli yksi sellainen tuolla meidän jäähallilla ja sääkin suosi siinä mielessä että kerrankin ei  palellut, vaikka lunta leijailikin hiljalleen eikä aurinko oikein jaksanut paistaa. Pari - kolme tuntia meni kuin siivillä ja punaiset posket ja iloinen mieli oli kaikilla, vauvasta vaariin!

Nykyaika ahdistaa.  Joskus tekisi mieli sulkea silmät ja korvat ympäröivältä maailmalta ja keskittyä vain miellyttäviin ja mukaviin asioihin. Ajatella kukkia ja mehiläisiä, missejä ja mikkosia, vanhasen naisasioista puhumattakaan. Oh - meinasi unohtua: … ja hilmapäiviä, niitä kun alkaa viettää yhä useampi keski-ikään ehtinyt naispuolinen “tytöntypykkä”

Kuten nyt tämä lama, mikä vihdoin saatiin aikaan puheissakin. Erilaisia uhkakuvia tulevista vuosista tulee joka tuutista ja hallitus, tuo kansan hyvinvoinnin ylin säätäjä, sekoilee sanoissaan ja teoissaan. Kokoomuksen nuorisoliigan peli käy päivä päivältä röyhkeämmäksi.  Heillä tuntuu olevan ylimielinen asenne kaikkeen kritiikkiin ihan kuin luulisivat olevansa sellaisen yläpuolella - koskemattomia suuressa viisaudessaan. Tyyliin Matti Vanhanen.

Jos kokoomuksen toivo työväenpuolueena kestäisi arvostelun sanoisin että pieleen menee. Mikä heidän linjansa on vai onko sitä? Populistisesti tarttuvat kaikkiin ilmassa leijuviin, outoihinkin, ajatuksiin niitä sen enempää valikoimatta ja omivat  hetkessä vieraat aatteet ohjelmistoonsa. Jos lainatut aatokset aiheuttavat hyväksyvää hyrinää kansan keskuudessa pannaan lisää kierroksia,  jos taas päin vastoin lähdetään Egyptiin lomalle. Koko eläkeikärumban ajan joissakin piireissä ihmeteltiin kokoomuksen syvää hiljaisuutta - ja syystä.

Valtiovarainministerin paras lausunto viime viikolta on  paljon puhutut leikkaukset tai lähinnä leikkausten ajankohta. Ymmärsin Kataisen puheen suurpiirteisesti näin:  Leikkauksiinkin on mentävä, mutta ne ovat väistämättä edessä vasta seuraavalla vaalikaudella, tällä nykyisellä kaudella jaamme niin paljon hyvää kuin velkarahalla on mahdollista ja seuraava hallitus, seuraavalla vaalikaudella, korjaa tekemämme virheet.  Sen lisäksi, valitettavasti, lapsemme ja lapsenlapsemme joutuvat maksamaan parhaillaan käynnissä olevan kokoomuksen koko vaalikauden pituisen vaalikampanjan.  Sen maksaminen kun ei ole tämän hallituksen asia. Toivottavasti kansa ymmärtää.

Minun taas on joskus vaikea ymmärtää kansaa jonka esim. taannoinen Mikkosten maailma (nelosella) sai sekaisin. Liekö meissä piilevänä kuuman haaleaa arabiverta tai ainakin tippa uskonnolliseen fanatismiin rinnastettavissa olevaa hurmosta kun kansa käy moisen asian vuoksi kierrostensa äärirajoilla?  Taas on kaivettu lynkkausaate aivojen poimuista ja bitit kiitävät avaruudessa = Mikkoset pois ruutua saastuttamasta!

Kyllähän maailmaan puhetta mahtuu. Ja, ottamatta kantaa puoleen tai toiseen,  yhdet Mikkosetkin. Ilmaisena vinkkinä voisi sanoa, että meillä on olemassa monta muutakin tvkanavaa, jos nelonen lähettää Mikkosia joita ei halua katsoa näpsäyttää laitteen toiselle kanavalle - tai sulkee. Niin meillä. Yksinkertaista, helppoa suorastaan.

Ilkka Kylävaaralla taitaa olla hilmanpäiviin verrattavissa oleva vaihe elämänkaaressaan: että moisesta laskennasta tutkintapyyntö oikein poliisille!

Kokeilin tässä miten kuvien linkitys muualta internetistä toimii tämän alustan kanssa. Nyt ainakin tuntuu toimivalta - saa sitten nähdä mitä tapahtuu kun suljen ohjelman - meneekö kaikki sekaisin?

Aikalailla sai näperrellä ennen kuin kaikki oli valmista. Tein ensin suuremmat kuvat kokoon 480×360 (72 pix), sen jälkeen rajasin kaikista kuvista pienennökset, pikkukuvat, kokoon 145×140 (72 pix).  Tässä on kuvankäsittelyohjelmien crop-tool aivan verraton apu. Pienet kuvat tallensin Ajatukseni kuvagalleriaan ja siirsin ne sieltä haluamassani järjestyksessä blogiini ja linkitin sitten suuremmat kuvat niihin. Nuo suuremmat kuvat, joihin pienet kuvat on linkitetty  voivat olla taltioituna muualla netissä esim. http://photobucket.com. Näin ne eivät vie blogin levytilaa ja ovat siellä käyttövalmiina vastaisuuden varalle, käytettäväksi mahdollisissa muissa yhteyksissä.

Kuvien lisäämisessä erilaisiin blogipohjiin on tärkeintä laskea pixelit, esim. kuinka suuri voi tekstiin lisättävä kuva maksimissaan olla. Pienillä kuvilla ei ole niin väliä, mutta liian suuri kuva venyttää pahimmillaan tekstitilaa ja sekoittaa blogipohjan alkuperäiset asetukset.  Tähän omaan blogipohjaani suurin tekstin yhteyteyteen lisättävä kuva voi olla leveydeltään max 450 pix (res 72). Jos haluaa useampia pieniä kuvia rinnakkain voivat kuvat olla siis  yhteensä vain tuon 450 pix.

Yllä olevassa kuvakollaasissa pienet kuvat ovat leveys: 145 pix kertaa 3 = 435 pix.  Eli 15 pix menee kuvien väliin erottamaan ne toisistaan, koska halusin kuvien rajat selvästi näkyviin.

En tiedä olisiko olemassa vastaavaan helpompi/yksinkertaisempi tapa tehdä linkityksiä kuviin. Kuten kuvankäsittelyssä yleensä, saman asian voi tehdä monella tavalla ja kysymys onkin vain mihin/miten itse kukin on tottunut asian tekemään.