Omat jutut

Hetkien helminauha

Pujotan helmiä hetkien lankaan.
lahjaksi mulle ne soi ikuisuus.
Enemmän sain kuin nyt tajuankaan
jokaisen päiväni armo on uus.

Toisissa helmissä väri on musta,
toisissa kirkkaus kimmeltävin,
joissakin purppuran punerrusta,
kaikissa loiste on ihmeellinen.

Aina en ymmärrä nauhaani lainkaan,
kysyvin katsein vain kummastelen:
tuonkin mä tuohon mistä sen sainkaan?
Itse kaikkia toivonut en.

Kuitenkin näin on mun nauhani parhain,
viisaus suuri kun järjesti sen.
Hetkeni herkät myöhään ja varhain
kantavat helmiä ikuisuuden.

(Runoilija tuntematon)

YouTube: Engelbert Humperdinck - Winter World of Love

… häiritsevät. Ja vanhan sanonnan mukaan myös rasittavat eniten. Vanha totuus on käynyt kohdallani toteen viime viikkojen aikana henk.koht. kun en vain saa mitään aikaiseksi.

Nyt olen lorvaillut koko viikon lukemalla ja musiikkia kuuntelemalla. Siinä ohessa olen katsonut MM-kisoja telkkarista ja tunnustaa täytyy että sen lisäksi hömppääkin on tullut katsottua.

Paperitöitä olisi tarjolla ja muuta “kivaa” joten jostain pitäisi saada puhtia tähän saamattomaan olotilaan. Olo on kuin turvonneella rönsynpäällä. (”turvonnut rönsynpää” on murkkuna tyttökaverini kanssa keksitty määritelmä tällaisesta psyykkis-fyysisestä epämääräisen saamattomasta olotilasta. Kun olo on kuin turvonnut rönsynpää asia ei enempiä selityksiä kaipaa.)

Sain sentään käytyä kampaajalla. Hiuksista lähti 15 senttiä ja olo on hiusten suhteen kevyt ja “tyttömäinen”.  Kevyt ja tyttömäinen olo siis loppuu hiuksiin muualle tähän bodyyn sitä ei tunnu riittävän.

Ajatuksia kyllä on, niitä tulee ja menee tiuhaan tahtiin. Hallituksen eläkepolitiikka rasittaa ajatuselimiäni, elvytys, veropolitiikka  ja siihen valtion lainanotto ihmetyttää, samoin kokoomuksen nappulaliigan kapakkakierrokset, joilla on tarkoitus astua alas kansan pariin ääniä kalastelemaan. Voi, voi. Ei kai mennä halpaan?

Eläkeuudistus on kuolleena syntynyt ajatus - se ei tule toimimaan. Eikä sillä ole tähän lamaan elvyttävää vaikutustakaan, senhän sanoo maalaisjärkikin. Ei ole kumma että eduskunta, työmarkkinat ja kansa  ärähti!  Miten kehtaavat moista ehdottaakin?

Eurovaalitkin panevat ajattelemaan kun puolueet, ministerit ja kansanedustajat joilla on edes  jonkinmoista kokemusta poliittisesta vaikuttamisesta ja -toiminnasta eivät halua asettua euroehdokkaaksi. Puolueet esittävät sinne aivan kokemattomia  julkkiksia joilla useimmilla ei ole politiikan teosta minkäänlaista kokemusta. Se on suorastaan vastuutonta toimintaa puolueiden taholta.

Ei ole ihme, että yks jos toinenkin tuttavani kertoo olevansa aivan kyllästynyt tämän hallituksen toimintaan, puheisiin ja elvytyksiin.

Jouluruusu kukki noin kaksi kuukautta, koko joulun ajan aivan kiitettävästi. Joulun jälkeen se ilmi selvästi päätti että nyt riittää. Lehdet alkoivat kuivua ja kukinta kävi kituseksi. Leikkelin sitten kuivimmat lehdet pois ja saatoin vain toivoa parasta.

Vaihdoin sille purkkiakin  ja sain siihen uutta elämää - hetkeksi. Noissa kuvissa näkyy että yritystä uuteen kukintaan olisi, mutta se ei vaan jaksa. Tänään kaikki lehdet ja nuput ovat poissa, vain yhdestä, hennosta,  noin sentin korkuisesta vihreästä lehdestä voi päätellä siinä olevan vielä elämää.

Nyt en sitten tiedä kuinka sitä pitäisi hoitaa. Kastellako reilusti vaiko antaa niukasti vettä? Entä sitten valoa ja lämpöä vai viihtyisikö se viileämmässä. En tiedä miten tämän yksilön kanssa käy - ehkä yritän pitää sen kevääseen ja istutan  juurakon myöhemmin mökille muiden kaltaistensa joukkoon. Katson sitten mitä siitä tulee vai tuleeko mitään.

Ulkona, lasitetulla parvekkeella on myös kaksi syksyllä mökiltä koemielessä tuotua jouluruusua talvehtimassa.  Siellä ne ovat viihtyneet olosuhteisiin nähden oikein hyvin. Toisessa ei ole elon merkkejä, mutta toinen pukkaa nuppua joka kasvaa ihan silmissä. Saapa nähdä kukkiiko se ihan oikein jossakin vaiheessa!

Parvekkeen Jouluruusu nuppullaan.

Enpä olisi uskonut kuinka vaikea kasvatettava jouluruusu voikaan olla. Se olisi tosi kaunis ja pitkään kukkiva huonekasvi, kun/jos sitä vain osaisi oikein hoitaa.  Kesän tullen nähdään kuinka mökillä olevat jouluruusuni ovat menestyneet talven yli  ja sen, onko niitä yhtään helpompi hoitaa ulkona, puutarhassa. Sanotaan, että harjoitus tekee mestarin, joten ehkä tämä kukkien kasvatuskin alkaa jossakin vaiheessa sujua?

Blogini nimi on muuttunut! Kuten ehkä joku on huomannutkin olen muuttanut blogini nimen. Sanat, kuvat ja sävelet oli alun alkaen kokeilublogi jonka kirjoittaminen piti olla väliaikaista. Uusi Ajatukseni blogipohja monipuolisine muutoksineen on kiinnostava ja haastavakin, joten taidanpa käydä taloksi.  Jostain syystä en ole koskaan innostunut Bloggerista sen suuresta suosiosta huolimatta - WordPress on sopinut minulle paremmin.  Tällä hetkellä kaipaan ainoastaa Googlen Analyticsia StatPressin ohelle.

Samalla teemalla kuin aiemmin jatkan edelleenkin, kirjoittelen mökkielämästä, kun sen aika koittaa, harrastuksista digikameroineen kaikkineen, elokuvista, kirjoista ja varsinkin runoista ja musiikista yhä edelleenkin. Välillä tulen kirjaamaan ajatuksiani ja tekemisiänikin, vaikka en koe olevani kovin hyvä silläkään alueella. Olen kuitenkin kiinnostunut kaikista elämän ilmiöistä ja varsinkin yhteiskunnallisista asioista, joista juttua riittäisi monenkin blogin aiheiksi.

Meno siis jatkuu entisellään. Linkkejä ja vinkkejä pitää jossakin vaiheessa lisätä ja saada sivut näyttämään omanlaisilta. - No, kaikki aikanaan. Tässä ei puutu muuta kuin aikaa näiden sivujen kanssa näpertelyyn.

Sauna on lämpiämässä ja ilta vasta alullaan. Rakastan näitä rauhallisia lauantai-iltoja kotona, kun ei ole kiire minnekään ja saa olla kuin ellun kana omissa oloissaan. Kuunnella musiikkia, lueskella ja katsoa Selviytyjiä tekkarista. Mahdollisuuksieni mukaan olen katsonut varmaankin kaikki  Selviytyjien tuotantokaudet ja yhä edelleenkin jaksan innostua ohjelmasta. Eikä edes hävetä yhtään!

Sain sitten vihdoinkin kirjastosta Sofi Oksasen Puhdistuksen ja Juha Seppälän, myös Finlandia-ehdokkaana olleen kirjan, Paholaisen haarukka. Sofin olen jo lähes lukenut ja kirja on vaikuttava. Puhdistuksen suhteen olin ennakkoon asennoitunut tylsän taiteelliseen kerrontaan Viron historiasta kaikkinen karmeuksineen, mutta nimenomaan kirjoitustyyli, tapa kertoa tuo todellisuuteen perustuva tarina, yllätti positiivisesti.

Onko teos kahden huomattavan kirjallisuuspalkinnon arvoinen, sitä en käy tässä ruotimaan. Kirjakaupassa tädit juttelivat aiheesta kiihkeään sävyyn. Runeberg-palkinto kuului heidän mielestään olevan jo liikaa ja ennenkuulumatonta myöntää jo kerran vuoden aikana palkitulle kirjailijalle.

Pahus, puhelin. Tuli taas kiirus! Tässä välissä piti hoitaa puhelu ja sauna odottaa siellä lämpöineen, joten Selviytyjät pitänee taltioida ja katsoa vähän myöhemmin.

Tämä kirjoitus on blogistani 9.6.2007

Tupakansavusta on nyt päästy – ainakin julkisissa tiloissa. Seuraava ongelma väijyy jo nurkan takana. Bisnesmiehet huomio!

Lauantain Hesarissa on Mikkomatti Aron kirjoitus jonka todenperäisyydestä ei ole tietoa, mutta kun ”painettuun sanaan” pitää uskoa ei liene syytä epäillä asiaan paneutunutta toimittajaa. Juttu on siellä sivulla A 18 – Otsikko: Seuraavaksi tarvitaan piereskelykielto.

Juttuhan kertoo kuinka rusinaiset tuoksut leijailevat baareissa ja parketeilla – siellä missä ne entisinä hyvinä aikoina hukkuivat sakeaan tupakansavuun. Tuoksujuttu on kuulemma maailmanlaajuinen. Yhdysvalloissa on jo pitemmän aikaa lisätty yökerhojen ilmaan keinotekoisia tuoksuja, jotka peittävät alleen nämä epämiellyttävät luomukaasut.

Tähän on tultu. Elämä käy yhä keinotekoisemmaksi. On hormonit, valkaisut, energiajuomat, kännykän säteilyt, karkkivärit, roskaruoka lisäaineineen jne… Nyt kun saamme vielä yökerhoihin ja baareihin vilkkuvien valojen ja äänisaasteen lisäksi keinotekoista hajunpoistoilmaa, olo alkaa olla kuin kaasukammiossa tai hyvin balsamoidulla muumiolla. Säilöntäaineissa löytyy.

Ehkä sittenkin mieluimmin se tupakansavu.

********************************
Helmikuu 2009
17.2.2009

Loman aikana luin lehdestä, että tämä tuoksujuttu alkaa olla käytössä meilläkin. Kuinka mahtavat allergikot viihtyä noissa tuoksuvissa yökerhoissa? Äkkiseltään ajatus ei todellakaan erikoisemmin viehätä. Tässä lainattua juttua aiheesta. Näin meitä huijataan:

“Sedu Koskisen SK-ravintolat on tehnyt pitkän sopimuksen tuoksumarkkinointiin erikoistuneen yrityksen kanssa.

K-ravintolat on tehnyt sopimuksen tuoksukoneita maahantuovan Sevende ky:n kanssa, Yhtiön aromikoneet levittävät ilmaan muun muassa “kahvin, hedelmien, puhtaiden lakanoiden, pullan, vohvelin, nahkan, colan ja eukalyptuksen” tuoksuja, yhtiön nettisivuilla kerrotaan. Seduloiden tuoksua ei ole vielä kerrottu.

Esimerkiksi kahvin myynti bensa-asemilla on tuplaantunut, kun muuta mainontaa on tankkauspisteillä tehostettu kahvin tuoksulla.

Osataan sitä Suomessakin. Kun Linnanmäki muutama vuosi sitten luopui aluelipuista, markkinointiin otettiin mukaan tuoksut. Lintsillä alkoi tuoksua kahvi ja juuri oikeanhajuinen terva, jota käytettiin vuoristoradan rakenteissa.

Tuoksumarkkinoinnin vetovoima perustuu tutkimuksiin, joiden mukaan esimerkiksi kahvinmyynti huoltamoilla on lisääntynyt rajusti, kun tuoksukoneella luotu tuoksu on yhdistetty mainontaan. Lähitulevaisuudessa Sedun yökerhot eivät tuoksu hielle, vaan kukkasille ja muulle kivalle. Onko tällä tuoksukikkailulla jokin vaikutus alkoholin myyntiin jää nähtäväksi.

SK-ravintoloiden kanssa sopimuksen tehneen yrityksen perustaja toteaa, että kyseessä on nopeimmin leviävä markkinoinnin muoto maailmassa.

- Sedu on edelläkävijä panostaessaan tuoksumarkkinointiin. Sen jälkeen kun ravintolatupakointi kiellettiin, yökerhoissa on tuoksunut sadan parfyymin ja hienhajun sekoitus, yrityksen perustaja toteaa lehdelle.”

Hieno juttu tämä uusi, päivitetty, ajatukseni.  Uusi blogipohja vaikuttaa todella hienolta ja monipuoliselta ainakin näin aamurähmäisin silmin pikaisesti nähtynä.

Uutta ihanuutta pitää päästä rauhassa tutkimaan ja kokeilemaan - tuskin maltan odottaa.  Vähän voi ilmetä alkukankeutta uuteen totutellessa, mutta siitä viis.  Esimerkiksi uusi StatPress täyttää ylen hyvin tavallisen bloggaajan tarpeet.

Vielä kerran - kiitos  ylläpidolle mahtavasta työstä!

Reilu viikko meni reissussa. Olimme pohjoisessa ja saimmekin nauttia arktisesta kylmyydestä ja luonnon kauneudesta  koko “rahan edestä”.  Sää oli lähes koko ajan sietämättömän kylmä - pakkasta 20 - 30 asteen välillä ja joinakin päivinä kohtuullisen kova tuuli vielä päälle. - Tosin olemme joskus viettäneet lomaamme kylmemmissäkin olosuhteissa Saariselällä: 35 astetta ja tunturin viima - se oli kyllä aivan liikaa etelän ihmiselle. Kokeilimme kyllä tuolloin pari kertaa suksien päällä seisomista, mutta jalat ja naamataulu jäätyivät jo ennen kuin ehdimme liikahtaakaan. Vietimme sitten sen lomamme pakkaspäivät lepäillen takkatulen lämmössä pakkasen paukkuessa mökin nurkissa.

Pohjoisen talvinen luonto on on kaunis, siitä ei pääse mihinkään. Olimme kuin talven ihmemaassa koko viikon ajan: sinistä taivasta, pakkashuurretta puiden oksilla ja utua ilmassa. Koko maisema häikäisevä, puhtaan valkoinen. Upea näky ja auringonnousut ja -laskut tähän aikaan vuodesta(kin) ovat kokemisen arvoiset!

Kaiken kukkuraksi olin koko tuon ajan netin ja itse asiassa puhelimenkin tavoittamattomissa. Läppäri oli kyllä mukana, mutta virtajohto jäi kotiin ja kun akun teho loppui se oli sitten siinä.

Ensin suoraan sanottuna pirutti oikein perusteellisesti, mutta monenmoisia vastoinkäymisiä tähän ikään aiemminkin kokeneena täti-ihmisenä alistuin kohtalooni. Samalla päätin etten lähde hakemaan nettiyhteyttä mistään muualta - ollaan ilman ja katsotaan kuinka pärjätään. Siihen päälle päätin sulkea kännykkänikin - eihän kenenkään tarvitse olla tavoitettavissa 24 h vuorokaudessa vuodet ympäriinsä! Jopa helpotti!

Aika kului kuin siivillä ilman virtuaalimaailmoja ja ihastuin tuohon olotilaan niin, että taidan jatkaa sitä silloin tällöin vastaisuudessakin.

Tapahtuman yhteydessä tuli mietittyä nykymenoa  syvällisemminkin. Ei ole mikään kumma että yksi virtajohto unohtuu niitä johtoja ja laitteita kun pitää kuljettaa mukanaan säkkikaupalla. Ensinnäkin läppäri, mokkula ja latauslaite/virtajohto. Lisäksi puhelin ja laturi. Digikamera kaikkine objektiiveineen, muistikortteineen, akkuineen ja akun latureineen. AV-johtokin on hyvä olla mukana jos haluaa katsoa kuvia ennakkoon esim. telkkarista. Videokamera, akkuineen muistikortteineen ja ao. lautauslaitteineen. MP3-laite. Hiustenkuivaaja. Sähköhammasharja. - Unohtuiko jotakin?

Harvinaista herkkua tämän päivän sanomalehdissä. Tosin otanta on suppeahko, mutta positiivisuudessaan harvinaista herkkua, eri alojen kriitikoita kun on yleensä vaikea miellyttää. Kriitikot (ESS ja HS) kehuvat yksimielisesti, kilvan, Ryhmäteatterin uutuutta: Nikolai Gogolin Päällystakkia ja sen esitystä kaikkinensa. ESS:n Ilkka Kuosmasen mielestä sekä Esa Leskinen että Sami Keski-Vähälä ovat tässä tehneet kentien parhaan näytelmänsä koskaan. Ja iki-ihana Martti Suosalo on onnistunut roolissaan jälleen kerran, unohtamatta esityksen muitakaan erinomaisia näyttelijäsuorituksia. - Tämä on nähtävä. Tästä tullaan varmasti puhumaan.

Aihe on mitä ajankohtaisin: “Päällystakki on täysin tätä päivää, suorastaan pakollista terapiaa niille, joita nykyinen yt-neuvottelujen ja irtisanomisien aalto on edes etäisesti raapaissut.”

Lehden sivuilla vinkkinä mainittu “ajo-ohje”: Helsingin rautatieasemalta pääsee vaivattomasti asian äärelle ratikalla numero 9. - Ja ei kun sinne sitten!

PS. Teemalta tulee tänä iltana klo 18:00 alkaen elokuvaklassikko Tuulen viemää. Kesto on 3,5 tuntia joten se täytynee ajastaa levylle ja katsoa joskus myöhäisillan viihdykkeeksi.

Please enable Javascript and Flash to view this Flash video.

Selkä vihoitteli eilen koko päivän joten päivä meni etsiskellessä vanhalle selkärangalle edes hiukkasen helpotusta tuovaa asentoa. Kokeilin kaikki tiedossa olevat kikat - makasin lattialla jalat sohvankulmalla just silleen kun on neuvottu, sitten kokeilin sänkyä ja sohvaa ja taas alusta…

Turha puhua liikunnan tärkeydestä - se on kyllä tiedossa mutta eipä juurikaan huvita kun kipu iskee täydellä tehollaan. - Päivä meni siis vaaka-asennossa, välillä torkahdellen ja lopputulos oli että illan tullen, nukkumaanmenoaikaan, uni oli tipo tiessään.

Ajattelin sitten katsoa DVD-leffan, joita olen pantannut tällaisia tilanteita varten. Muutamia yltiöromanttisia juttuja on varattuna, hömppää, joita on parasta katsella yksin tai valitussa seurassa, mies ei näistä hunajaisista tarinoista välitä. Katsonkin niitä joskus yksin ollessani tai “tyttöjen” kanssa.

Tähän saakka kaikki hyvin. Sitten asetin DVD:n sille kuuluvaan laitteeseen ja ei kun PLAY. Perskules - noita kaukosäätimiä on enemmän kuin yksi ja erilaisia laitteitakin koko seinän leveydeltä - mikään ei toiminut. Muuton jälkeen en ole itse käyttänyt tuota helkkarin laitearsenaalia DVD:n katseluun ja menin tietty laitteiden lisäksi itsekin aivan sekaisin. Mies nukkui makkarissa eikä sisu antanut periksi mennä kyselemään häneltä neuvoa joten aikani räpelsin ja sainkin äänen kuluville - kuva vain ei ilmestynyt ruudulle. Saa arvata raivostuttiko. Hyvä etten hajoittanut koko helkkarin “hienoa elektroniikkaa”! Joo - en hajoittanut, vaan päräytin mielessäni ruman sanan tai kaksi ihan niinkuin ne sanotaan ja tyydyin kohtalooni.

Makkarissa olisi ollut vanha telkku ja vanha, toimiva, DVD-laite, mutta…. no - siellä oli vanha mieskin. Romanttinen elokuva jäi sitten näkemättä. Katsoin sitä vastoin maikkarilta vaikuttavana katastrofidraamana mainostetun Deep Impact´in, jonka olen nähnyt ennenkin.

Tapahtuman jälkeen olen miettinyt oikeasti vanhoja ihmisiä. Heitä joilla ei ole mitään kokemuksia uusista hienoista tieto- tai muista tekniikoista ja joilla ei ole apua lähellä. Nippelit ja nappelit eivät enää tartu muistiin samoin kuin nuoremmilla jne. Miten ihmeessä he pärjäävät tämän uuden tekniikan kanssa?

Yksin digiboxin käyttö aiheuttaa monenlaista harmia vanhoille ihmisille. Meidän mummit on yksi hyvä esimerkki. Soittavat minulle satojen kilometrien päähän milloin mistäkin syystä: kun kuva ei näy jne… Ja neuvominen on tosi vaikeaa kun eri merkkiset digiboxit vielä käyttäytyvät jokainen omalla tavallaan.

Illan piristeeksi elokuvamusiikkia Youtubesta Mama Mia: Thank You For The Music

Itse pidän alkuperäisestä:
Abba