Omat jutut

Valitse kalenteri ja napsauta pari kertaa niin näet sen suurempana. Kalentereiden koko on noin 900 x 600 pix ja ne on optimoitu nettiä varten joten tiedostot sopivat parhaiten nettikäyttöön.

Vuosikalenterit:

Minulla olisi yksi toivomus uudelle vuodelle: jos saisi Myrskyluodon Maijan uusintana televisioon. Se on ehdottomasti parhaita TV-sarjoja ja sen musiikki on aivan omaa luokkaansa.
YouTube: Lasse Mårtenson - Myrskyluodon Maija

Katsoin eilen telkkarin myöhäisohjelmia. Subilta tuli kummallinen ohjelma; Tosipaikka: Rakastuin nukkevauvaani. Siinä aikuiset jo iäkkäämmät naiset hankkivat itselleen aidon näköisen, kokoisen ja painoisen vauvanuken, jota he sitten pukivat ja kampasivat. Työnsivät vaunuissa pitkin kaupunkia ja tuhlasivat satoja puntia vauvanvaatteisiin. Näillä vauvoilla oli myös oma huone kaikkine kalusteineen ja niitä (tai pitäisiköhän sanoa heitä) kuljetettiin auton turvaistuimessa kuin oikeata vauvaa konsanaan. Näille nukkevauvoille hankitut tavarat ja vaatteet eivät todellakaan olleet mitään kierrätys- tai kirpputorikamaa, vaan kalliita merkkituotteita!

Toisen ohjelmassa esiintyneen naisen perustelut vauvanuken hankinnalle oli nukkevauvan helppohoitoisuus, se ei sottaa eikä itke eikä häiritse muutenkaan pariskunnan elämää. Vauvanukkea voi hoitaa silloin kun sopii, paijata ja ulkoiluttaa ilman velvollisuuksia tai sitoutumista - se ei vaadi mitään. Hän suunnittelee jo toisenkin vauvanuken hankintaa. Nukkevauvelin hinta ei tullut esille ohjelman aikana - kalliita ovat, se on ihan saletti.

Vauvanuket ovat kieltämättä kauniita ja todella aidon näköisiä, mutta…

Koko ohjelma meni kyllä ihan hilseeni yli, en käsitä enkä voi uskoa että nuo naiset olivat tosissaan. Maailma on menossa yhä hullumpaan suuntaan kun aikuisten ihmisten hellyys ja huolenpito täytyy kohdistaa elottomaan nukkeen tuossa mittakaavassa. Tai mistäpä minä tiedän kun en ole alan ihminen, jos vaikka tuollainen käytös on jollakin tasolla terapiaa noille ihmisille?

Eikö noita hellyyden kohteita löytyisi elävästä elämästä?

Ohjelmassa haastateltiin myös ao. naisten puolisoita. Miehet eivät pitäneet lainkaan elottomista nukkevauvoista. Kaikki he olivat samaa mieltä - nuket ovat naisten outoja juttuja joihin he eivät halua sekaantua!

Tässä linkki reborn nukeista.

Lisää nukkeja löytyy täältä.

Yllä oleva kuva on www.rebornbabyworld.com sivuilta. Siellä on enemmänkin tähän aiheeseen liittyvää infoa.

VUODEN 2009 “JOULUJUTTUJA” LÖYTYY MYÖS TÄÄLTÄ.

… taas tältä erää. Olo on helpottunut ja ehkä vähän haikeakin. Murkku lähti kotiin tänään ja talo hiljeni kerta heitolla.

Joulu oli kaikkinensa ihana - saimme olla yhdessä, koko porukka, monta päivää. Olihan se yhtä haipakkaa; ruuan tai kahvin tai välipalan laittoa, siinä sai nauttia perhe-elämästä oikein roppa kaupalla, mutta hauskaa se oli. Hiljaistahan elo on kaksistaan miehen kanssa, vaikka lapset asuvatkin vain kivenheiton päässä ja näemme heitä lähes päivittäin. Välillä noita isoja ja pieniä lapsia on ikävä ja kaipuu menneeseen iskee herkistäen mielen, mutta kun viikon elää esim. murkkuikäisen rytmillä, tuntuu tämä hiljaisuus autuaalliselta. Ainakin aikansa.

Esim. viime yönä nukuin huonosti, heräsin pariin kolmeen otteeseen murkun hiippailuun jääkaapilla ja kylppärissä. Kahden jälkeen yöllä heräsin viimeisen kerran jääkaapin oven rapinaan, joten siitä päätellen joskus kahden jälkeen hän on mennyt nukkumaan. Aamulla sitten nuorta herraa ei meinannut saada ylös sängystä lainkaan, häiriöttä hän voisi tod.näk. nukkua iltapäivään. Aamupalan hän syö lomillaan yleensä siihen aikaan kun muut jo nauttivat lounastaan.

Nykyajan villitykset mahdollistavat nettisurffailun vaikkapa esimerkiksi yön hämärissä kun lasten pitäisi olla jo nukkumassa. Joulun aikana murkkukin surffaili ahkerasti netissä ja taisi hän katsoa joululahjaansa lataamansa elokuvankin yön hiljaisina tunteina. Tuo uusi i Pod touch on aivan verraton kapine, voisin haluta sen itsellenikin. Siihen voi ladata musiikkia, videoita, elokuvia ja valokuvia ja lisäksi sillä voi surffailla netissä, lukea sähköpostinsa ja mesettää kavereiden kanssa melkein missä ja mihin vuorokaudenaikaan hyvänsä. Kouluaikana saa olla tarkkana; varsinkin, jos kotona on langaton nettiyhteys, jotta murkut ja muut nuoret käyttävät yönsä nukkumiseen eivätkä surffaile koko yötä pitkin maita ja mantuja. Pienen kokonsa vuoksi se on helppo piilottaa vaikkapa tyynyn alle ja surffailla sitten netissä vanhempien nukkuessa. Siinäpä jälleen yksi valvontakohde lasten vanhemmille.

Eipä tuohon ole sanomista. Sellaistahan se oli nuorena itse kunkin kohdalla, valvottiin ja nukuttiin niin pitkään kuin se oli mahdollista ja… huijattiin vanhempia. Ja jos totta puhutaan olin itse paljon pahempi tuossa iässä. Taisimme tyttöystäväni kanssa karkailla tansseihinkin heti kapaloista päästyämme. Tätä ei kylläkään kerrota murkulle + kump. vaikuttaa nimittäin vähän siltä, että öisistä kuuhailuistaan huolimatta nämä lapset ovat, ainakin toistaiseksi, minua kiltimpiä. Ja noudattavat kotiintuloaikojakin paljon paremmin kuin meikäläinen aikanaan. Oi niitä aikoja!

Yllä kuvissa on Nella (1v 10 kk). Hän ei vielä piittaa ipodeista tai vastaavista, mutta kiinnostus nykytekniikkaa kohtaan on jo oraalla. Vanha käyttökelvoton kamera on hänen käytössään ja otteet ovat kuin ammatti-ihmisellä! Kaikesta päätellen hän on katsonut tarkkaan miten kameraa käytetään!

Joulupukkimmekin on kuvassa. Meidän pukin naamari oli lievästi sanottuna karmea, kuvassa häivytin sitä vähän ettei kukaan pelästy. Pukki näytti ihan Nasse-sedältä, itse asiassa se huvitti isompia, mutta ei tuntunut haittaavan pienintä juhlijaamme lainkaan. Luulen kuitenkin että tuo naamari toi roppa kaupalla riemua ja hauskuutta pukin vierailuun. … Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa…

Jippii - lunta satelee hiljalleen ja maa on valkoisena! Saimme sittenkin valkean joulun kaikkien loskajoulujen jälkeen.

Ajokeli ei vaan ole parhaimmasta päästä ja murkku on tulossa meille tuossa kelissä. Toivottavasti pääsevät perille ilman ongelmia!

Lahjat on paketoitu ja ruokapuolikin alkaa olla kunnossa joten siitä vaan - tulkoon joulu, täällä ollaan valmiina. Niin - ja kuusikin on pystytetty - tuossa se loistaa olohuoneen nurkassa ja tuoksuu kuin silloin ennen. Illalla laitan meille lämmintä glögiä ja nautin joulun tuoksuista ja tunnelmasta. Tässä kohtaa unohtuu koko joulunalusajan hössötys ja hikinen jonotus kauppojen ruuhkissa, nyt on lupa ottaa rennosti ja nauttia leppoisesta joulunajasta!

Huomenna nuoriso laittaa ruuat joten menemme illansuussa sinne jouluaattoa viettämään. Leppoisia joulunpyhiä kaikille blogitutuille ja tasapuolisuuden vuoksi myös muille :).

Valkea joulu

Taas valkeata joulua
keskellä suurten hankien,
muistan joulun aikaa se
kuinka saikaan mun
taas taakse vuosien.

Vain valkeata joulua
mielessäin ootan minä ain,
sillä hangen hohteessa vain
joulurauhan tunnen rinnassain.

YouTube: Valkea joulu

Laitanpa tähän kuvan ihan vaan uusien parvekekaihtimen kunniaksi. Olen vähän käsitellyt kuvaa tunnelmallisemmaksi tähtiefektillä jota olenkin tunkenut tänä jouluna kaikkialle. Mielikuvituksen puutetta ehkä, mutta pidän siitä. Ja sitäpaitsi sen avulla voi pelastaa monta tekniseltä laadultaa epäkelpoa kuvaa. (Kuten em. parvekuvakin).

Vein juuri viimeiset postikortit postiin ja jäljellä on enää muutama joulutervehdys joiden mukaan kirjoitan kirjeen ja lähetän muutaman valokuvankin. Nyt pitäisi vain saada kirjeen kirjoitus inspiraatio päällä, kirjeitä kun tulee nykyään kirjoitettua todella vähän. Ja jotenkin tuntuu että kirjeen kirjoittaminen on eri asia kuin tekstarin näpyttely tai sähköpostilla meilaaminen. Siihen pitää oikein paneutua. Nykyään kirjeiden kirjoittaminen taitaa olla sukupuuttoon kuollut, tai ainakin kuoleva, laji. Mitäkähän meistä jää tuleville sukupolville, kun kuvat ja meilit ovat siellä täällä tietokoneiden kovalevyillä ja tekstarit häipyneet aikoja sitten bittiavaruuteen. Eipä käy kateeksi tulevia historian tutkijoita tai kansantieteilijöitä!

Lisäksi tuossa on kolme pakettia vielä viime silausta vaille. Huomenna kun saan ne matkaan huokaisen helpotuksesta ja syvään.

Olen aiemminkin kritisoinut pienten paikkakuntien kauppojen, varsinkin erikoiskauppojen, tarjontaa. Joulun alla tuo puute kumuloituu ja siitä kärsii ensisijaisesti kuluttaja. Ihan varmasti Suomessa on tätä meidän pikkukaupunkiamme pienempiä paikkakuntia joissa kaupan palvelut ovat täkäläisiä palveluita suppeammat, mutta sanonpa silti.

Olen taas todennut kuinka kilpailun puute nostaa hinnat taivaisiin. Esimerkiksi vaikkapa tuo punainen jouluruusu joka oli paikallisessa kukkakaupassa asetettu houkuttelevasti esille. Minä tietty heti kaunokaisen nähtyäni sitä hiplaamaan ja olisin niin kovin mielelläni sen ominut kotiini, mutta jestas sentään, sen hinta oli/on lähes 40 euroa. Vaikka olenkin aika hurjapäinen joissakin hankinnoissani tuo on sentään liikaa. Tosin en ole tänä jouluna nähnyt missään muualla ao. kasvia punaisena, mutta pitäisikö väristä todellakin maksaa muutama ylimääräinen kymppi?

Ja sitä paitsi, minulla on mökillä syksyllä istuttamani jouluruusut joissa oli muistaakseni 2 -3 punaistakin. Kunhan näen kuinka ne siellä pärjäävät ja kukkivatko todella jo ensi keväänä voinkin ensi syksynä istuttaa punaisen jouluruusun ruukkuun joulun aikaa odottamaan. Eri asia on kuinka saan sen jouluksi kukkimaan, joitakin kikkoja on kyllä varastossa.

Samaisessa kukkakaupassa oli myös esillä jättilyhty - kaunis iso kynttilälyhty - ne ovat myös yksi mielenkiinnon kohteistani. Paheisiini kuuluu ostella kauniita lyhtyjä aina kun hinta/laatu on kohdallaan. Alennusmyynneissä pitääkin ottaa rauhallisesti - ne ovat kohtalokkaita meikäläisen luonteenlaadulle. Yleensä en ostele alunnusmyyntivaatteita tms. naisellista hörhöä vaan enemmänkin sisustus-, mökki-, keittiö- tai puutarhatavaroita. - Tuo jättilyhty sitten; se maksoi lähes sata (100) euroa ja koska olen hintaexpertti lyhtyjen suhteen en tietenkään edes harkinnut sen ostamista. Joo, joo on minulla sellaisia pari kappaletta, mutta eihän pieni lisä pahaa tee ;).

Vielä tulee mieleeni yksi ostos paikallisesta kenkäkaupasta. Kenkäkauppoja on tässä kaupungissa tasan 2 kappaletta. Kun Nella tarvitsi juhlakengät, sellaiset kiiltonahkaiset remmikengät, joita olen koko syksyn ajan nähnyt vaikka kuinka paljon kaupoissa eri puolilla Suomea liikkuessani. Hinta on ollut yleensä 19 - 29 euron välillä. Meidän kaupoista löytyi tasan tarkkaan yhdet, 23 numeroiset, pienelle tyttölapselle sopivat juhlakengät. Hinta 41 euroa. Pakkohan ne oli ostaa kun tarvitaan, mutta vieläkin kirvelee tuo hinta - helkkari kun olis pitänyt muistaa tämän kaupungin hinnoittelupolitiikka. Tuollaiset pienen lapsen kengät eivät tod.näk. mahdu jalkaan enää ensi vuonna joten melkeinpä kertakäyttökamaahan ne ovat.

Edelliset juhlakengät (mustat, kiiltonahkaa koko 21) löysin kirpputorilta, ihan käyttämättömän näköiset ja 4 euroa. Taatusti muistan katsoa vähän käytettyjä juhlakenkiä kun käyn taas kevään ja kesän kirpputoreilla. Muutamalla eurolla niitä voi hyvin ostaa eri kokoja vastaisuuden varalle. Ja säästää samalla “pitkän pennin”.

Pitäisiköhän tässä alkaa kirjoittaa joulukortteja?

Joulun aatto nyt saa
jo ilta tummuu ja hiljenee maa.
Kuka kulkee nyt yksinään kalmistoon,
kuka yksin näin kylmässä on.
Pieni lapsonen vain joka näin kiiruhtain
jälleen kynttilän haudalle tuo
vaikka hiljainen on tumma liikkumaton
äidin haudalle valon hän suo.

Liekin niin häilyvän
tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa
sitä katsovi silmin niin kaipaavin
sitä katsoo ja taas odottaa
koska joulun hän saa
koska voi naurahtaa
kera muiden kuin taas ennenkin
mutta niin hiljainen koti yksinäisten
on kuin puuttuisi siunaus sen.

Äänen hiljaisen sointuvan
nyt jostakin kuulevi hän
joka lämpimin lausehin lohduttaa
joka nousemaan katsehen saa
älä huoliisi jää nosta pystyyn taas pää
joka hetki sun kanssasi käyn
lapsi joulun mä oon sinut vien kartanoon
josta lähdit sun valonas näyn.

Joulun ensimmäisen
mä olla tallissa härkien sain
sinne tähtöset tuikkivat valkeuttaan
sinne saapuivat tietäjät maan
sitä taas viettämään sinun kanssasi jään
sinun joulusi kauniiksi teen
sinä huomata saat surun laaksot ja maat
voivat peittyä kirkkauteen.

Tässä vielä kerran Konstan joululaulu YouTubesta JP Leppäluodon esittämänä.

Kun maas on hanki ja järvet jäässä ja silmä sammunut auringon,
kun pääsky pitkän on matkan päässä ja metsä autio, lauluton,
käy lämmin henkäys talvisäässä, kun joulu on, kun joulu on.

Ei huolta, murhetta kenkään muista, ei tunnu pakkaset tuikeat,
vain laulu kaikuvi lasten suista, ja silmät riemusta hehkuvat,
ja liekit loistavat joulupuista, kun joulu on, kun joulu on.

On äiti laittanut kystä kyllä, hän lahjat antaa ja lahjat saa,
vaan seimi pahnat ja tähti yllä ne silmiin kalleina kangastaa;
siks’ mieli hellä on kristityllä, kun joulu on, kun joulu on.

Enpä oikein tiedä kannattaisiko pikkukaupunkimme torin mielenkiintoisesta “torielämästä” lausua mitään. Sitä se ei todellakaan ole. Viime viikolla oli toripäivä ja lumeton, väritön, tori oli kaikkea muuta kuin jouluinen. Haimme kauralyhteitä ja havuja, joita oli loppujen lopuksi turha etsiä, niitä ei siellä ollut.

Noissa kuvissa on ainoat jouluiset koristeet jotka siellä olivat ja olivatpa vielä sikakalliitakin. Oikeanpuoleisessa kuvassa oleva viritys oli kaunis, olisin voinut sen ostaakin, mutta hinta oli mielestäni liian kova (24 €) yhden joulun koristeeksi. Aidot havut kun eivät kestä säilyttämistä ja ilman havuja tuo häkkyrä ei näytä miltään. Idea on hyvä, taidan joskus mökillä kokeilla tehdä itse vastaavanlaisen. Ehkä samalla tyylillä voisi tehdä myös muihin vuodenaikoihin sopivia koristeita. Ja keväällä voisi käyttää perennoja tai kesäkukkia koristeina.

Huomenna on taas toripäivä ja kuulemma joulumarkkinat. Sehän käydään katsomassa onko minkäänlaista eroa viimeviikkoiseen toripäivään. Ainakin puhdasta uutta lunta on tullut ja maa on valkoisena, puitteet onnistuneelle toripäivälle siltä osin kunnossa. Kaipaisin tähän vuodenaikaan sopivaa tunnelmaa. Esim. ulkotulia, lyhtyjä ja kynttilöitä. Voisihan siellä olla jouluista musiikkiakin virittämässä mielet jouluiseen tunnelmaan. Pääkaupunkiseudulla ja joissakin muissa pikkukaupungeissa joulua odotetaan myös koristelemalla kadut ja torit joulutunnelmaan. Täällä siitä ei näytetä välittävän. Olenkin miettinyt onko näiden paikallisten ihmisten luonteenlaatu jotenkin erilainen kuin etelä- tai länsisuomalaisten. Täällä ei juurikaan piitata kaupungin yleisilmeestä, esim. siisteydestä tai panosteta idylliseen pikkukaupunkimiljööseen. Ei kesällä eikä talvella. Se on nähty.

Lauantaina on oikein joulutapahtumakin. Vanhan ajan joulu tuolla rantapuistikon suunnalla. Viime jouluna se oli ensimmäisen kerran ja yllätti kaikki tilaisuuden järjestäjät suosiollaan. Siellä oli loppunut tarjottava kesken kun kansaa oli tullut paikalle ennakoitua enemmän. Siitä voi päätellä että kyllä täällä osallistutaan ja haluttaisiin vastaavanlaisia tilaisuuksia kun vaan joku vaivautuisi niitä järjestämään. Tilaisuus on lauantaina klo 10-13 ja käymme siellä katsomassa jos vain suinkin ehdimme.

Kyllä minä joskus kaipaan kotimaisemiin pääkaupunkiseudulle. Siitä ei pääse mihinkään. Samoin kuin Keskieuroopan joulutoreille tai edes vanhojen kaupunginosien jouluiseen ilmapiiriin, Tukholmaan tai Tallinnaan. Tänä vuonna ei ole aikaa matkusteluun joten on tyydyttävä siihen mitä täällä on tarjolla. - - - Porvoossa voisimme ehkä ehtiä käymään.

Paketoin tänään suurimman osan joululahjoista. Pari postipakettia pitää vielä saada matkaan tällä viikolla jotta ehtivät varmasti perille. Ja joulukortit on kirjoittamatta. Sen täytyy olla jokin psyykkinen juttu että en saa niitä kirjoitettua vaikka olen ostanut tarpeellisen määrän jo aikoja sitten ja osoitteetkin ovat ihan hyvässä tallessa. Nettikorttien kanssa olen puuhaillut lähes kuukauden ajan, mutta nämä postin kautta lähetettävät ovat tosi iso ongelma. Eihän tarvitsisi kuin tarttua toimeen, mutta kun… Ne pitää lähettää 15.12. mennessä jolloin menevät perille 0,60 sentillä. - No, viikonloppuna ehtii hyvin kirjoittaa.

Akvaario sai sälekaihtimet tänään. Ne ovat todella makeet. Lasikoppi on aivan toisen näköinen verhojen kanssa. Vähän tuunaamalla siitä saa suorastaan kodikkaan. Oikein hyvä että ehtivät asentaa ne ennen joulua.

Kirppikselläkin kävin tässä päivänä muutamana ja löysin sieltä prinsessatakin Nellalle. Siis sellaisen epäkäytännöllisen virityksen jonka käyttökelpoisuuskin on epävarmaa, mutta ihana se on. Tässä täytyy todeta että en vain voinut sitä vastustaa varsinkaan kun hinta oli sopivasti vain jokusen euron. Se oli pakko ostaa vaikka sitä ei sitten tulisi käytettyäkään. No jaa, voihan sitä käyttää vaikka lastenhuoneen koristuksena. Tässä pari kuvaa siitä ihanuudesta:

Parhaimmillaan kirppikset ovat mielenkiintoisia paikkoja joskin mainitsemisen arvoiset löydöt ovat harvinaisia. Minua ei todellakaan kiinnosta vanhat kulahtaneet vaatteet tai astiat, ihmettelenkin joskus kuinka jotkut viitsivät kantaa kaikki likaiset, käyttämättömät rojunsa kirpputorille myytäväksi. Vastaavanlaista roinaa on jokaisella yllin kyllin omasta takaakin. Ainakin meikäläisellä on paljon tarpeetonta tavaraa mistä ei vaan jostakin syystä halua luopua. Enkä tunnustaudu edes pahimmaksi roinan kerääjäksi. Kaapit pursuavat tavaraa ja en voi kun ihmetellä näiden nykyasuntojen kaappitilan vähäisyyttä. Suoranaista tilanpuutetta. Puutetta on vaatekaapeista, varastotilasta ja varsinkin astia- ja ruokakaapeista. Se raivostuttaa kun esim. yksi riisimuropaketti saa aikaan koko kaapiston organiseeraamisen uuteen uskoon ellei halua säilyttää sitä keittiön työpöydällä jne. Huoh…

Ja astiat sitten. En viitsi edes kirjata kaikkia ongelmia mitä tilanpuute tuo tullessaan niiden suhteen. Niitä kun tunkee mihin sattuvat mahtumaan ei sitten enää tarvittaessa muista missä hemmetissä mikin kuppi on.

Tänään olen kuunnellut tätä löytöäni jota en ole aiemmin sattunut kuulemaan. YouTube: Juulia: Siellä missä mummi asuu