Omat jutut

“Kynttilät taas valon tuovat joulunajan hämärään.
Pakkastaivaan kirkkaat tähdet, yöhön antaa loistettaan”.

Huomenna on ensimmäinen adventti ja joulun odotus alkaa ihan virallisestikin. Hoosianna virittää tunnelman joulun aikaan, se on kuin kevätjuhlan suvivirsi, haikean suloinen ja aina yhtä lailla mieltä liikuttava, rakas.

Lähes viikko on oltu reissussa ja maanantaina pitäisi lähteä ajelemaan kotia kohti - jos vain säät sallivat. Ne ovatkin olleet vaihtelevat. Viikkoon on mahtunut tuulta ja tuiskua, räntää ja vesisadetta, ja tänään kuivempaa pikkupakkasta.

Ihana päästä kotiin joulua valmistelemaan. Siivoukset on tehty ennen reissuun lähtöä ja nyt on vain loppusilauksen aika. Ja joitakin joulukoristeita kai pitää kaivaa vinttikomeron kätköistä vaikka en hillittömästä koristelusta välittäisikään.

Joitakin joululahjojakin on tullut hankittua kun on kuljettu kaupoilla. Esimerkiksi kun eräs elektroniikkaketju vietti täällä avajaisia ja satuimme paikalle piti meidän tarkistaa tarjonta muiden mukana. No - siellä oli sitten “tarjouksia”, vaikka mitä. Kymmenen metrin pituisessa kassajonossa kiinnitti huomiota lähes jokaisella jonottajalla käsissä oleva laatikko, joillakin kaksikin. En oikein nähnyt mitä se piti sisällään, mutta totesin miehelle että nähtävästi tuollainen laatikko pitää olla jokaisella itseään kunnioittavalla asiakkaalla - mistäkähän niitä löytäisi! Aikani valtavaa hallia kierreltyäni löysinkin salaperäisen laatikon - se olikin jännä juttu ja kohtuu hintainen ja tarjouksessa of course. Kuten arvata saattaa myös minun oli ihan pakko ostaa se - tämä ostos oli kyllä heräteostos vailla vertaa ja odotankin jännityksellä jouluaattoa ja tämän lahjan aiheuttamia reaktioita sen saajilta. - Mitä se on, en voi tässä paljastaa - sen pitää olla yllätys.

Toisella silmällä katson BB:n viimeistä lähetystä. Haikeutta ilmassa sielläkin. Toivon Anniinan voittavan - ihan senkin vuoksi että talon pojat ovat joskus vaikuttaneet liian varmoilta voitostaan ja naisena pidän tässä ja nyt naisen puolta. Sekin on sanottava että voittipa tämän taloprojektin kuka hyvänsä se ei hatkauta elämääni sinne eikä tänne.

Pari kertaa kalenteria “napsauttamalla” näet sen suuremmassa koossa.

Joulusia runoja ja sanoja löytyy netistä runsaasti. Tässä muutamia värssyjä joita olen itse saanut vuosien varrella ja muutama netistä noukittukin.

Joulu kuulostaa kulkuselta
Joulu tuntuu pumpulilta
Joulu maistuu piparilta
tai namuselta
tai mantelilta.

Joulu näyttää tähtöseltä
Joulu näyttää kynttilältä
Joulu tuoksuu vihreältä
tai punaiselta
tai ruskealta.

Sillä joulukuusi on vihreä
ja kuusen oksan kätkössä
on piparipossun seurana
kirkkaanpunainen omena.”

(Kaarina Helakisa)

Taivaalta sataa hienoista lunta,
kaunis on joulun valtakunta.
Lumi peittää maan,
onnellinen olla saan.
Tahdon siis toivottaa
sinullekin onnellista Joulun aikaa!

Kun ilta saapuu ylle maan,
luoden maahan sinihohdettaan.
Kuulen laulun hiljaisen,
rauha täyttää sydämen.
Rauhallista Joulua ja kaikkea
hyvää tulevalle vuodelle.

Joulun taika, onnen aika
luonas viihtyköön.
Suokoon sulle lepohetken.
Kiirees väistyköön.

Joulun taikaa,
lämpöistä aikaa:
toivon mieliin ihmisten.
Joulurauhaa,
kultanauhaa;
pieniin suuriin sydämiin!

On joulussa tuoksua, lämpöä, taikaa.
On joulussa hitunen mennyttä aikaa

YouTube: Andy Williams & brothers - Winter Wonderland

Muutamia kortteja sain sentään tehtyä noista epätarkoistakin kuvista. Esimerkiksi tämä kuva ei ole ihan terävä, mutta saan siitä kyllä kohtuullisen hyvän tulosteen uudella Canonin Shelpy-valokuvatulostimellani. Kunhan ehdin kirjoitan ajatuksiani/kokemuksiani em. tulostimesta.

Nyt täytyy taas mennä…

Youtube: Mari Palo - Tonttu

Ei oikein nukuta, eikä oikein jaksa lukea tai kirjoitellakaan. Joskus, iän myötä yhä useammin, on hetkiä jolloin ei jaksa osallistua, ajatella tai tehdä ylipäätään mitään muutakaan. Toisella silmällä katson pitkästä aikaa tosielämää tositeeveessä = BB-talon tapahtumia. Tylsää etten sanoisi tylsistyttävää! Vaikuttaa vähän siltä että asukkien virta alkaa olla hiipumassa. Koko ohjelma on käsittämätön ilmiö. Katsooko sitä jotkut ihan tosissaan 24h? Siellä näyttävät istuvan sohvalla, mitä he ovat tehneet alusta asti silloin kun eivät ole maikoilemassa sängyissään tai heiluttamassa peittoaan.

Olen sanonut aiemminkin että en ymmärrä näitä talossa asuvia nuoria ihmisiä. Ja vielä vähemmän ymmärrän ihmisiä jotka ovat ovat valmiita päivästä toiseen äänestämään suosikkia ja inhokkia. Ja vielä heitäkin enemmän ihmettelen näiden äänestäjien suosikkeja. Omituinen hiippari nimeltä Tero on yksi yli muiden noissa äänestystuloksissa - sen kunniaksi poika lie lakannut kyntensäkin. - Myönnetään, myönnetään ikä alkaa painaa ja miesihanne on täysin toista maata kuin nuo mainitut poikaset.

Eipä silti, naiseudesta tai naisena olemisesta alkaa tulla muoti-ilmiö. BB-talon meikatuista, värjätyistä, tatuoiduista ja lävistetyistä poikasista aina pappien joukossa leviävään suuntaukseen. Kaikki he näyttävät haluavan olla naisia tai ainakin naisellisia; meikata ja koristella itseään naiselliseen tapaan. Kun nyt papisto on avannut oven ja astunut ulos lienee vain ajan kysymys milloin ensimmäinen armeijan edustaja astuu ulos kaapista ja haluaa hulmuavat enkelinkiharat ja korkokengat? Sukupuolenvaihdos ei edes veisi ammattia onhan naisilla nykyään mahdollisuus myös upseerin uraan.

Asiasta kolmanteen. Joulukortteja olen yrittänyt vääntää nettiin, joskin varsinaiset postin kautta lähetettävät joulukortit on vielä kirjoittamatta. Nettikortteja olen tehnyt esim.kiiltokuvista, clipart-kuvista, vanhoista postikorteista ja jouluaiheisista serveteistäkin. Servetit ovat todella monikäyttöisiä, niistä saa muuten vähän käsittelemällä mainioita kuvia.

Tässä kuvassa on elementtejä scrapbooking pohjasta:

Lainasin kirjastosta muutaman scrapbooking kirjan. Uusimmassa, tänä vuonna ilmestyneessä Alison Lindsayn Skräppää muistot talteen kirjassa käsitellään skräppäystä voisi kai sanoa aasta ööhön. Alkeista, tarvikkeista esimerkkialbumeihin. Kirjaa voi suositella kaikille skräppäämisestä kiinnostuneille.

Itse selailen kirjoja mielenkiinnolla, mutta minun mielestäni skräppäys on niin persoonakohtainen harrastusmuoto että suoraan toisen mallista kopiointi ei oikein istu ajatusmaailmaani. Etsinkin kirjoista lähinnä omaan tyyliini sopivia vaikutteita ja vinkkejä. Siinä voikin olla skräppäyksen kasvavan suosion salaisuus. Saa päästää luovuuden estoitta valoilleen jne.

Että pitää mammalla kiirettä. Ensi viikolla pitäisi olla muutama päivä matkoillakin kaiken kiireen keskellä. En usko että tilanne hellittää ennen itsenäisyyspäivää, mutta sen jälkeen rauhoitun ja alan nauttia joulun odotuksesta.

Kelit ovat nyt mitä ovat. Eilen tuli ihan kaikkea: vettä, räntää ja rakeita vuorotellen ja sadepilvet ja aurinko pistäytyivät vuorotellen taivaalla. Ei kovin jouluista, ei niin. - Tänään näyttää jo toiselta, mutta taitaa tuo valkeus olla silmänlumetta, mittari on nollassa ja epäilen ettei taida tämäkään valkeus olla pysyvää. Kameran kanssa pitäisi ehtiä käydä rannalla katsomassa josko sieltä saisi taltioitua lumikuvia ja jouluista tunnelmaa. Eihän voi tietää tuleeko edes märkää lunta ennen joulua.

Ehdin eilen siivotakin pahimmat pölypallerot lattioilta, mutta kuten arvata saattaa auringon pilkistäessä pilven raosta suoraa ikkunaamme ja suoraan puhdistetulle lattialle se näytti aivan kuin sitä ei olisikaan juuri puhdistettu. Perskules - pitää varmaan hankkia valonheittimet kun alkaa seuraavan kerran siivota jotta näkee kaikki pölypunkit yms jotka lattioilla lymyilevät - tai pitää verhot visusti ikkunan edessä. Turhauttavaa.

Yritin sitten ottaa tonttukuvia meidän pikkuisesta. Todella yritin ja hikipäässä - tuollaisen vajaa kaksivuotiaan vauhdissa ei pysy mamma eikä kamera. Noita ylläolevan kaltaisia epätarkkoja hutilaukauksia tuli enemmän kuin tarpeeksi. Onneksi jotkut kuvista onnistui sentään siedettävästi ja saimme edes pari kunnollista/tarkkaa tonttukuvaa joulukortteihin.

Päivän koheltamisen jälkeen paistoin muutaman joulutortun ja keitin hyvät kahvit. Vaikka en koe olevani jouluihminen sanan varsinaisessa merkityksessä ensimmäset tortut on nyt syöty ja tietokoneella olessani olen kuunnellut Youtubessa olevia joululauluja jo jonkin aikaa.

Tällä kertaa valitsin Youtubesta rauhoittavaa ja ihanaa: Pavarottia - Ave Maria

Helkkari teen todennäköisesti jotain väärin kun taas blogini on tuolla päivitettyjen listalla. En ole vielä tallentanut enkä julkaisut kirjoitelmiani - luonnos siellä on kyllä odottamassa mutta ei sen pitäisi vielä olla julkaistuissa.

Jos joku ihmettelee - pahoittelen tapahtunutta.

Viimeistään nyt pitäisi alkaa huushollin siivous. Teen sen ensi viikolla kevennettynä versiona. Selittelen itselleni että eihän täällä ole edes ollut ketään koko vuonna kun olemme viettäneet aikaamme mökillä lähes puolet ajasta. Ikkunat kaipaisivat pesua, mutta luulen että jätän senkin kevääseen.

Akvaarioon tulee ensi viikolla sälekaihtimet, joten parvekkeen ikkunat peittyvät niiden taakse. Nuo sälekaihtimet ovat olleet mielessä alusta asti, mutta muut kiireet ovat jarrutelleet niiden hakintaa. Koko kesän ajan, aina parvekkeella istuessa, oli tosiaankin tunne kuin olisi akvaariossa tai näyteikkunassa, lasitus kun on lattiasta kattoon ja vaikka vastapäätä ei olekaan asutusta niin silti. Nyt se saadaan kuntoon ja olen kieltämättä tohkeissani kun pääsen sitä “sisustamaan”. No - ehkä on vähän liioiteltua puhua sisustamisesta ei se sentään niin iso ole. Somistaminen voisi olla oikeampi sana.

Ajattelen kauhulla myös joulun ajan mässäilyä. Sitä ruokien määrää ja älytöntä suklaan syöntiä, jota en kerta kaikkiaan voi vastustaa. Ja pitääkö kaiken maailman kinkut, laatikot, rosollit, kalat ja leikkeet olla välttämättä aina joulupöydässä? Ähkyhän siitä tulee. Ei kukaan enempäänsä jaksa syödä. Joka joulu päätän, että tähän ruuan määrään pitää saada joku tolkku - mutta…no joo.

Naistenlehtien mukaan kodin pitää tuoksua mäntysuovalle, joulukuuselle ja ehdottasti omenoille ja pipareille. Kiiltää puhtauttaan lattiasta kattoon ja jokaisen itseään kunnioittavan naisenpuolen tulisi leipoa hyvissä ajoin ja hullun lailla torttujen, joulupullan ja kakkujen lisäksi pipareita joita sitten syödään vielä juhannuksena. Huh!

Oh hoh - ja on muistettava mankeloida ja silittää joululiinat ja lakanoita yms.jouluvieraiden varalle. Inhottava homma.

Lahjat onkin sitten se juttu. Niitä ei kyllä paljon laiteta, mitä nyt lapsille ja nuorisolle jotain pientä, mietintämyssy onkin jo kovassa käytössä. Joka tapauksessa sekin asia pitäisi hoitaa viikon - parin sisällä, hyvissä ajoin, ennen kuin kauppojen valikoimat hupenevat ostohuuman yltyessä. Sekin on koetu monta kertaa että myöhässä ollaan… Ja joulupukille pitäisi laittaa viestiä että osaa poiketa meillekin!

Joulukortitkin olisi kirjoitettava ajoissa, kun sen saisi tehtyä! Viime vuonna sain maksaa ylimääräisen postimaksun korteistani kun meinasivat unohtua viime hetken hässäkässä.

Mökkinaapureita ja joitakin yhteistyötahoja pitää myös muistaa. Ei liikaa eikä liian vähän, mutta muistaa. Jne.

Naistenlehdissä kerrotaan myös kuinka pukeudutaan aaton juhlintaan, miten silmiin saa mystisen kirkkaan pilkahduksen ja huulille joulun punan - poskia unohtamatta. Kun joulun kattaukset ja kodin koristelut on mietitty valmiiksi voikin istahtaa alas hyvällä omalla tunnolla ja alkaa odottaa täydellisen joulun täytäntöönpanoa - aattoiltaa ja joulupukkia. Just niin.

Noita joululehtiä on ihan hauska joskus selailla, mutta oma joulun vietto on enemmän omanlaisia perinteitä, moneen kertaan koettua laatua läheisten kanssa. Noista edellä mainituista noukin tärkeimmät, tilanteeseen sopivat joulun ainekset. Esim. pyyhin suurimmat pölypallerot lattioilta ja sytytän kynttilät, eipä näy pesemättömät ikkunat. Vanhat joulukoristeet, kynttilät ja joululaulut luovat nostalgisia muistoja ja tutun turvallista joulutunnelmaa. Eiköhän niillä mennä tämänkin joulu. Sanotaan naistenlehdissä mitä hyvänsä.

Itse asiassa monena jouluna väsymys on iskenyt juuri kun kaikki alkaa olla valmista. Joskus on jopa itkettänyt pelkästä väsymyksestä. Siihen väsymykseen ei auta silmien varjostus, purkin puna eikä muu tupsutuskaan, mutta lasten riemua katsellessa unohtuu niin viikkojen väsymys kuin muutkin “kolotukset”.

Jospa tänä vuonna osaisi ottaa rennommin ja jopa nauttia joulun valmisteluista, ilman sen suurempaa stressiä. Kyllä se tulee vähemmälläkin.

YouTube:Jari Sillanpää - Kun saapuu joulu kaupunkiin

Kuten olen tainnut kertoakin, olen istuttanut tänä syksynä mökille noin 5-6 jouluruusua. Käyn niitä katsomassa joka kerta mökillä ollessamme. Nehän ovat ikivihreitä ja siten kukkapenkin komistuksia marraskuun harmaudessakin. Nyt niihin on tullut nuppuja. Maasta pukkaa jo aika isoja silmuja ja jännityksellä odotan tarkoittaako tuo kukintaa ja millaisella aikataululla. Tämän yksilön lisäksi nuppuja on nähtävissä 2-3:n muukin taimen juurella. Aivan ihana nähdä elämää syksyisessä puutarhassa kun kaikki muu näyttää kuolleelta ja vähän ränsistyneeltäkin.

Parvikelaatikkoa, siellähän on myös pari jouluruusua, en vielä ole ehtinyt tutkia. Teen sen heti huomenna päivänvalon aikaan. Jospa sekin innostuisi kukkimaan.

Kuvassa näkyy etualalla 2 nuppua ja tuolla takana oleva valkoinen pallukka on myös nuppu!

Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa. Kuten nyt tämä kirkkoherran tapaus. Mitä itselleni toivoisin on ymmärrys - kyky ymmärtää näitä nykyajan villityksiä. Homot, lesbot, transut jne. ja sitten nuo diagnosoidut vääränlaiseen ulkokuoreen syntyneet sielut.

Kirkon aktiivijäsenellä, kirkkoherralla, täytyy olla vahva usko asiansa oikeutukseen ja hirvittävä itsetunto kun rohkenee tällaisen asian julkaista. Tietäähän sen tyhmempikin että meidän kirkkomme ei hyväksy erilaisuutta (naispappeusasiakin aktivoituu vuodesta toiseen vaikka on jo vanha asia), media käy kuin haaskan kimppuun ja keskustelupalstat saavat taas pohdintaa pitkäksi aikaa. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa siellä tullaan käymään aiheesta suurelta osin epäasiallista keskustelua jossa ei sanoja säästellä. Media ottaa tästä asiasta kaiken mitä on otettavissa ja seurakuntalaisillakin on aiheesta mielipiteitä vähän joka suuntaan. Kysymystä tullaan pohtimaan vielä pitkään; voiko kirkkoherra jatkaa tehtävässään? Jos ei - miksi?

Omalta osaltani sanoisin, että niin kauan kun em. tapaukset eivät liity elämääni millään tavalla minun on ne helppo hyväksyä kaikkinensa. Mielestäni on aivan sama mitä ihmiset omalla elämällään tekevät, kun se pysyy lain ja järjestyksen piirissä. Suon heille heidän pikku omituisuutensa, edellyttäen että he myös sallivat minun elää elämääni omalla tavallani.

Mutta jos minulta kysytään ymmärränkö em. erilaisuutta, se onkin vaikea kysymys. Voisin tietysti sanoa toki kyllä - kyllä ymmärränhän minä, mutta sisimmässäni en ymmärrä. Hyväksyn pakon edessä, mutta en ymmärrä. Olen pahoillani.

Puuttumatta lähemmin aiheen herättämän filosofisen tai uskonnollisen aatemaailman “totuuksiin” toivon vilpittömästi tälle kirkkoherralle kaikkea hyvää ja voimia kestää mahdolliset tulevat vastoinkäymiset ja paineet sekä kirkon että yhteiskunnan taholta.