Omat jutut

Kuvissa lasten halloweenjuhlaa muutaman vuoden takaa. Tämä on hassunhauskaa aikaa jolloin aikuistenkin on lupa riehaantua, vähän samaan tapaan kuin vappuna, tai silleen.

Huomenissa tulee vieraita ja ajattelin laittaa yllätysalkupaloiksi rapuja. Joopa joo, pakasterapuja ostin ja ne ovat tuolla jo sulamassa. Kuka on muuten sanonut että rapuja voi syödä vain elokuun hämärissä? Tarjoan vähän ja pientä snapsia jne. kun tällä kertaa vietämme halloweenia aikuiseen tapaan. - Snapseista huolimatta kenelläkään ei ole aikomustakaan olla hulluna humalassa tms. Minun täytyy myöhemmin illalla ajaa vielä autoakin, joten omalla kohdallani mehulinjalla edetään.

Pääruuaksi murakka paisti uuniin + sille punaviinikastike. Lisäksi sinihomejuustolla kuorutettuja vihanneksia, kasvisliemessä haudutettua ruusukaalta ja vihreätä salaattia. - Näillä pärjätään tällä kerralla.

Sitten vielä pari uutta snapsilaulua kehiin:
TILKKANEN
sävel: Reppu ja reissumies
sanat: Sakari Pakonen

Tilkkanen tarpeen ois’
sillä aiomme laulella vähän
tuoda tunnelmaa tuokioon tähän
siis nautitaan nää ensin pois!

SUOMESSA OLEN MINÄ RYYPÄNNYT
sävel: Suomessa olen minä syntynyt
sanat: Jukka Kostiainen

Suomessa olen minä ryypännyt
niin monessa kapakassa
sinisen järven rannalla
sekä majassa matalassa.

Ei mistään saa niin kirkasta viinaa
kuin korven kyyneleestä
eikä mistään saa niin armasta huikkaa
kuin toisen tähtehestä.

Toti on musta kuin tiikerikissa
lie salmiakkipaukku
mamma se sano: ”Älä pullosta juo
ota pikarista naukku!”

Kun napsuttelet valitsemaasi kalenteria pari kertaa näet sen suurenpana.

Tällä kertaa äänestäminen oli tosi vaikeaa. En tunne vielä tämän pikkukaupungin “tapoja” enkä esim. ehdolla olevia ihmisiä. Vaalikoneet on nyt mitä on - ehkä sieltä jotain selkoa saisi jos osaisi lukea. Joka tapauksessa olen äänestänyt - naista - ja ehkä lähivuosina on näkyvissä myös näiden vaalien, toivottavasti positiivinen, vaikutus kaupunkimme kehittämiseen. Se jää nähtäväksi. Illalla täytyy katsoa vaalivalvojaisia, aihe kiinnostaa, kieltämättä.

Suomen BB talosta poistunut Munya on palannut Etelä Afriikan BB-taloon ja meno siellä näyttää todella erilaiselta kuin meillä. Kadehdin tuota uima-allasta! Tämä vaihtokaveri oli todella positiivisella tavalla yllättävä - kerta kaikkiaan fiksu ja miellyttävä rotunsa edustaja. Oikein tykästyin kaveriin. Tässä linkki Etelä Afrikan BB-taloon.

Sateinen harmaa päivä, mutta eipä anneta sen masentaa. Vieraita on tulossa joten palaan asiaan myöhemmin.

Käykää ihmiset äänestämässä!

PS. Se piti vielä sanoa, että piruttaa tämä kesäajan kanssa pelleily!

Ja vielä. Mainasi unohtua: Vintin blogista koppasin tämän linkin. Mitä mieltä olet ikääntymisestä - voit nimittäin itse olla jonakin päivänä kirjoituksen äidin tai tyttären asemassa!

Iso veli on tänä vuonna valinnut taloonsa hyvin erikoisia persoonia. Koko porukassa ei ole yhtään keskivertonuorta. Vai onko? En ole nähnyt jokapäiväisiä tapahtumia, joten mielipiteeni on muodostunut päivittäin tulevan koosteen satunnaisella katsomisella. Tämä on kai sitä vapaata itsensä toteuttamista, jota tällä iällä on vaikea ymmärtää.

Tällä viikolla äänestyksessä ovat Cheryll ja Kaisa-Reeta jotka ovat talon “tavallisimmat” asukkaat Kaisa-Reetan seksuaalisesta suuntautumisesta ja tatuoinneista huolimatta. Esim. nuo talon muut naiset Annaa lukuunottamatta ovat minun silmissäni kaikkea muuta kuin älyn jättiläisiä. Sama koskee kahta miestäkin. Surkeata joukkoa joka käy Cheryllin kimppuun hanakasti aina tilaisuuden tullen. Cheryll on heidän mielestään bimbo blondi jolla on olematon itsetunto. Sen ei välttämättä tarvitse olla noin. C on ollut alusta asti talon muiden asukkaiden hampaissa ja äänestyksissäkin lähes joka kerta. Luulen että hän kyllä tietää tilanteen, myös sen miksi hän on tuossa tilanteessa jatkuvasti. Eiköhän asia ole tuon tyyppiselle tytölle tuttua talon ulkopuolellakin? Kateutta se on … ja pelkoa. Mutta että äänestäjätkin…

Jatkuvan kiusaamisen ja panettelun vuoksi toivoisin C:n voittavan koko potin. Sitkeästi ja yhtä ystävällisenä kaikkia kohtaan on tyttö jaksanut ottaa vastaan kaikki mitä on annettu. Pettymyksetkin.

Musta vaihtomies Munya, on viehättävä, miellyttävä nuori mies. Kohtelias ja yllättävän fiksun oloinen verrattuna talon suomalaismiehiin. Sopisi hyvin yhteen C:n kanssa! Hävetkää suomalaiset, Munya on tällä hetkellä talon fiksuin asukas.

Karmea kunnallisvaalikeskustelu TV:ssa. Jos tuota nyt keskusteluksi voi sanoa. Asialla ovat puolueiden puheenjohtajat ja puheet ovat menossa aivan vituralleen. Toimittajat näyttävät olevan helisemässä. Joukkoa on ilmi selvästi vaikea hallita. Tuosta puhetulvasta on vaikea saada mitään selkoa.

Puolueiden puheenjohtajat sen kummemmin kuin hallituskaan eivät voi millään tavalla säädellä tai määritellä miten eri kunnissa näitä heidän hienoja ajatuksiaan toteutetaan. Kuntalaisten valitsemat edustajat voivat itsenäisesti päättää miten kuntaa kehitetään ja mihin kunnassa satsataan. Puolue tai hallitus ei voi siihen vaikuttaa koska Suomessa kunnilla on itsehallinto. Se merkitsee että kuntien pikkuvirkamiehet ovat avainasemassa kunnan investoinneista tai taloudesta päätettäessä.

Suomen kansalaiset, kuntalaiset, ovat myös eriarvoisessa asemassa riippuen missä päin Suomea sattuvat asumaan. Kunnilla kun ei ole yhtenäisiä toimintaperiaatteita vaan jokainen soveltaa omaansa omalla tavallaan. Esim. lapsiperheet, vanhukset, sairaat jne. ovat kuntien vastuulla, valtiovallalla ei ole asian kanssa todellisuudessa osaa ei arpaa miten asioita kunnissa hoidetaan. Laki voi olla mitä hyvänsä, mutta se ei velvoita kuntia mihinkään.

On törkeätä harhaan johtamista että “hallitusherrat” tai puolueiden puheenjohtajat lupaavat julkisissa keskusteluissaan asioita joita ei ole mahdollista toteuttaa tasapuolisesti kaikelle kansalle. Ja vaikka kunnalliset pikkuvirkamiehet käyttäytyvät usein aivan mielevaltaisesti, äänestäjät antavat heille luottamuksensa vuodesta tai vaaleista toiseen.

Tämän kertaisten kuntavaalien kuumat aiheet; koulutus, päivähoito, vanhukset, lapset, terveydenhoito ja mitä niitä onkaan, ovat juuri niitä epätasa-arvoisimpia kohteita eri kuntien välillä.

Ts. paljon melua tyhjästä.

Kolme päivää on oltu mökillä vaihtelevissa säissä. Pihatöitä on kuitenkin tehty kiitettävällä tavalla. Tuuli on tanssittanut lehtiä ympäri pihamaata ja haravanvarressakin liikuntaa on tullut tavanomaista enemmän.

Päivä on lyhyt. Valoisaa aikaa on noin 08:00 – 18:00, siinä ei ole varaa pitkiin taukoihin, joten töitä on paiskittu hartiavoimin tauotta. Se tuntuu lihaksissa ja selkä taitaa olla aivan juntturassa.

Viimeisimpiä istutuksia ovat olleet Marjaomenapensaat ja muutamat Kärhöt. Olin unohtanut yhden kärhöistä kasvihuoneen hyllylle ja parissa viikossa se oli alkanut tehdä siellä uutta kasvua. Harmittava juttu, se kun tulee karvaasti pettymään uudessa kasvupaikassaan – ensi viikolle on luvattu huomattavasti kylmempiä päivälämpötiloja.

Viime kesän puutarhaunelmani eivät toteutuneet – ainakaan kaikilta osin. Hyötyviljelykokeiluni ja kurpitsat olivat suurimmat pettymykset. Puutarhani olisi ylipäätään kaivannut enemmän auringonvaloa ja lämpöä. Mutta niin monen muunkin.

Nyt unelmoin jouluruusun kukista. En tosin tiedä kukkivatko tänä vuonna istutetut taimet jo seuraavana keväänä, mutta elän toivossa. Se on kuitenkin selvä etteivät ne vielä jouluna kuki. Mökille istutin 4-5 jouluruusua ja jos ne kukkivat maalis- huhtikuussa voi olla että en ole niitä täällä näkemässä. Riippuu tietenkin keväästä, mutta yleensä mökkeilymme alkaa huhtikuun loppupuolella. Toisaalta voisivatkohan ne kukkia kesän mittaan uudelleen? Jää nähtäväksi.

Pari jouluruusua istutin laatikkoon jonka aion viedä kotiin lasitetulle parvekkeelle. Kokeilen jos saisin sen siellä kukkimaan, se olisikin upea juttu.

Sanoinko jo; tykkään ihan mahdottomasti jouluruusun kukista. Tämä on ensimmäinen kerta kun yritän niitä itse kasvattaa. Jänskättää kuinka onnistun.

Puutarhan rapsuttelun ja istutusten lisäksi olen kerännyt lähimetsästä mustikan- ja puolukanvarpuja, kanervaa ja katajaa. Katajan oksat napsin myrskyn kaatamasta katajasta. Nyt oksia on mökin pihalla amppeleissa ja muutamassa ruukussa. Mökki näyttää asutulta ja se toivottavasti pitää kutsumattomat vieraat loitolla talven aikana, jolloin täällä on hiljaisempaa.

Kuinka pitkälle käymme mökillä riippuu syksystä. Syystyöt on tehty. Kaikki alkaa kuitenkin olla valmista talven tulla kun on tullakseen.

Ylimmässä kuvassa jouluruusuni valmiina kukkimaan? Mehikasvien talvenkestävyyttä en tiedä joten ovat siinä nyt vain koristeena.

Toisessa kuvassa “risuamppeli”, mustikanvarpuja ja kanervaa.

Kamera on tietty EOS 450D.

Lainaa vain

Alkup.nimi: Child of mine
Sävellys: Carol King
Suom. sanat: Hector
Esittäjä: Maarit

Sä maailmaani katsot kummallista niin.
Ihmeitäsi etsien sä törmäät valheisiin.
Ja kaikki nuo valheet on juoni aikuisten.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.

Lainaa vain, lainaa vain
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.

Harhaan sua mä ohjaan, teet itse valinnat.
En tahdo tietäs kaventaa, kun nään sun kasvavan.
Sulta opin paljon ja riittää kun muistan sen.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.

Lainaa vain, lainaa vain
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.

Toiveesi kannat maailmaan, ne murtuu kun törmäät ihmisiin.
Nuo muistoissaan kulkee ja tekee ahtaaksi maan.
Ei lapsuuttaan voi elää uudestaan

Mä muistan, kun synnyit, tulit ja huusit niin.
Huudat vielä uudestaan öihin pimeisiin.
Mä toivon, että pärjäät yli yön huomiseen.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.

Lainaa vain, lainaa vain
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.

YouTube: Maarit - Lainaa vain

Murkun syysloma on sitten ohi. Säät eivät oikein suosineet näitä vapaapäiviä. Kovin oli sateista ja jos ei satanut vettä niin kylmänkostea tuuli piti huolen siitä että ulkona ei juurikaan oleiltu muutamaa iltalenkkiä lukuun ottamatta.

Popsittiin herkkuja, pelattiin korttia tai tietokonepelejä, katsottiin telkkaria ja vain oltiin. Ja tämä on erityisesti mainittava; nukuttiin aamulla pitkään. Oikeammin se oli murkku jota ei saanut sängystä ylös ennen puolta päivää. Kaikkihan sen kyllä tietävätkin.

Toisaalta joutilas oleilukin on joskus ihan paikallaan. Arki kun on murkuillakin työntäyteinen kouluineen, kavereineen ja harrastuksineen. Harrastukset vievätkin suuren osan nuorten ajasta eikä ne harrastukset ole useinkaan enää mitään harrastelua, vaan todella hikistä hommaa, harkkareineen ja matseineen. Muutaman päivän löhöloma tekee hyvää sekä sielulle että ruumiille.

Mietin usein miten nopeasti aika kulkeekaan. Kuten nyt tuo meidän murkku 14 v. ja noin 180 cm. Ihan äsken hän oli pieni puuhakas poika joka rakasti uimista, mäenlaskua, kivien heittelemistä veteen ja jalkapalloa mamman kanssa. Joskus muistelen kaiholla noita aikoja, yhteisiä lomamatkojamme ja erilaisissa leikeissä “riehuntaamme”. Että ne olivat hauskoja aikoja.

Tämä päivä on eri tavalla hauskaa ja elämän suola taitaakin olla sen vaihtelevaisuus. Ihanaa saada seurata noiden nuorten kehittymistä ja aikuistumistakin.

YouTube: Katri Helena - Ei kauniimpaa

Kun tässä on päässyt valittamisen makuun täytyy pyrkaa mieltä tässäkin asiassa. Kävin nimittäin jokin aika sitten haustausmaalla. Kesäkukat olivat siellä vielä ihan hyvässä kunnossa. Kaiken huippu oli, että istuttamistani kolmesta komeasta kukasta yksi oli kaivettu pois ja paikalle oli laitettu ruma kuihtunut ja surkeannäköinen kasvi. Käsittämättömän röyhkeätä käytöstä. Kuinka joku kehtaa laittaa läheisensä haudalle varastettuja kukkia?

Olenhan minä kuullut aiemmin että haustausmailla varastetaan kaikki minkä suurin piirtein helpohkosti saa irti. Kukkamaljakot ja esim. enkelifikuurit puhumattakaan lyhdyistä tai kynttilöistä. Kun moinen sattuu omalle kohdalle se tuntuu tosi pahalle.

Nuorisoa on helppo syyllistää vastaavanlaisista teoista, mutta tässä kyllä täytyy olla ihan aikuisten ihmisten asialla. Käsittääkseni murkkuikäiset tai nuoret aikuisetkaan eivät hautausmailla kulje. Kuvittelisin että se on lähemmäs keski-ikäisten ja vanhempien ihmisten “harrastus”. Joka tapauksessa surullinen oire aikamme moraalittomuudesta - tämäkin.

YouTube: Kari Tapio - Mun sydämeni tänne jää

Kännykkä on kilissyt taas koko aamupäivän. En vastannut, kun en yleensäkään vastaa outoihin numeroihin ihan periaatteessa, varsinkaan silloin kun työt ovat kesken. Niin paljon kiinnostuin kuitenkin sitkeästä soittajasta, että googletin numeron ja kas kummaa. Se osoittautui härikköfirmaksi ja kaikin puolin epämääräiseksi puhelinterrorin harjoittajaksi. Paljastui samalla sekin että noita häirikkösoittoja tulee muistakin numeroista. Enkä tarkoita tässä tavallista lehtitilausten markkinointia. Sekin on kiusallista, mutta tässä on kai kysymys jostain muusta? Nämä ao. häiriköt eivät kuulemma välttämättä puhu mitään jos/kun puheluun vastaa.

Eri keskustelupalstoilla on aiheesta keskusteltu jo kuukausia - minulle tämä on uusi asia. Joopa joo. Nämä nykyaikaiset viestimet ovat todella hienoja keksintöjä, monessa suhteessa niistä on vain hyvää sanottavaa. Sekin on vain hyväksyttävä että keinottelijoita ja häiriköitä riittää kaikille tosielämän alueille. Nettiin sähköposteineen ja nyt kännyihinkin. Tässä numero joka vainoaa minua:14-458 5299.

Outoa, että numero on nähtävissä. Siinä taitaakin olla se ansa - kun soitat takaisin se maksaa muutamia euroja tuon epämääräisen soittajan “rahapussiin”???

Olen tallentanut ao. numeron kännykkääni nimellä; Älä vastaa.