Olen siinä onnellisessa asemassa että voin itse valita viikko-ohjelmani ja aikatauluni. Viime viikko oltiin taas mökillä. Ilmatkin suosivat ja saimme tehtyä pihatöitä koko kesän edestä. Netti siellä toimii joten kuten, epävarmasti, joten sähköpostit ja blogin kirjoitukset eivät oikein innosta.
Siellä pihalla puuhaillessa tulivat Kauhajoen tapahtumat väistämättä ajatuksiini. Se surun määrä mikä kaikkien uhrien omaisille ja läheisille tuon käsittämättömän teon seurauksena aiheutui on suunnaton. Sen voi jokainen läheisensä tavalla tai toisella menettänyt ymmärtää. Se on surua joka jää ihmiseen asumaan, se saattaa aikaa myöten haalistua, mutta se ei poistu milloinkaan.
Tuon teon tekijän profiilia on yritetty selventää eri medioissa. Häntä on noiden tietojen perusteella kiusattu ja ivattu sekä koulussa että armeijassa. Hän on ollut nuorten joukossa yksinäinen ja ulkopuolinen. Joillekin luokkatovereilleen hän on jossakin vaiheessa puhunutkin ahdistuksestaan. Auttaa häntä ei kukaan ole osannut tai halunnut.
Ja nykynuorten muodikas ilmiö, koulukiusaaminen, on paikoitellen hyvinkin yleistä. Se on kummallinen ilmiö johon ei saada muutosta, tuntuu ettei sitä saada kuriin. Miksi joidenkin nuorten on tarpeen kiusata, halveksia, vähätellä tai nöyryyttää ikätovereitaan? Minkä vuoksi erilaisuuden hyväksyminen on niin vaikeata? Miksi koti, koulu, opettajat ja muut eivät osaa tai kykene tekemään asialle mitään. Ilmiö kasvaa ja voi hyvin vuodesta toiseen ja kun asiaa käsitellään julkisuudessa nuo ammattihenkilöt heittäytyvät avuttomiksi nuorison/oppilaidensa voiman edessä. Puuttuuko opettajilta auktoriteetti? Eikö kuullostakin hassulta, että opettajat saavat koulussa pelätä oppilaitaan?
Mielestäni koulun kasvatusperiaatteisiin pitäisi kuulua myös erilaisuuden hyväksyminen ja ihmisarvon kunnioittaminen. Jos koululaitos ei pysty niitä nuorille opettamaan se on epäonnistunut pahasti tehtävässään. Koulun rinnalla koti on ensisijaisesti se taho joka opettaa lapsilleen käytöstavat johon kuuluu myös ehdottomasti toisen ihmisen kunnioittaminen. Tällä hetkellä tuntuu että tässä asiassa koko yhteiskunta on epäonnistunut. Esim. käytöstavat eivät enää ole muodissa vaan päinvastoin, olen kuullut että ne nuoret jotka porukoissa käyttäytyvät ja osaavat käyttäytyä hyvin ovat juuri niitä helposti kiusaamisen kohteeksi joutuvia.
Syyllisiä on vaikea osoittaa. Tässä on syyllistetty lainsäädäntö, terveydenhuolto, koululaitos, yhteiskunta ja yksityinen ihminen. Voi olla että syystäkin. Meno alkaa olla kuin villissä lännessä. Lapset ja nuoret saavat pelätä toinen toisiaan eikä se voi olla vaikuttamatta kasvavan nuoren kehitykseen. Jokin raja näiden uhkien ymmärtämisellä pitäisi olla. Tällaiset teot eivät ole missään tapauksessa hyväksyttäviä eikä niitä näin ollen tarvitse ymmärtää.
Sanon senkin, että mielestäni nyky-yhteiskunta on menossa huonoon suuntaa. Meillä epänormaali käytös mielletään normaaliksi ja normaali alkaa näyttää epänormaalilta. Nyt olisi itsetutkiskelun paikka.
Osanottoni kaikkien uhrien omaisille ja läheisille.
YouTube: Tomaso Albinoni - Adagio
