Sanat, kuvat ja sävelet

… ei todellakaan.

Se on sadepäivä. Huonosti nukuttu yö takana. En tiedä mikä valvotti, mutta aina vähän väliä olin hereillä. Katsoin illalla telkkaria oikein olan takaa. Big Brotheria ja Diiliä. Ehkä en saanut nukuttua noissa ohjelmissa esiintyvien henkilöiden vuoksi, ovat nimittäin raivostuttavia. Big Brother talon asukkaat ovat kummallista seurakuntaa. Otanta Suomen nuorisosta armon vuonna 2008? Paljasta pintaa ja sekoilua talon asukkaiden keskuudessa on taatusti tiedossa. En jaksanut katsoa kuin taloon saapumisen, ensimmäisen illan juhlintaa ja saunomista en enää kestänyt. Tämä porukka on päättänyt päihittää omituisuudellaan kolme aiempaa tuotantokautta - sitä ollaan niin rempseitä ja rohkeita että vanhaa meinaa hävettää. Hoh hoijaa.

Diilin finaalikaksikko on yllätys. Varsinkin se nuori kaveri joka ei yleensä ole halunnut tehdä mitään aiemmissa tehtävissä vaan on teettänyt työt muilla ja luimuillut itse taustalla typerine ajatuksineen. Luihu, epärehellinen tyyppi, toivon hartaasti ettei hän voita koko skabaa. Jos voittaa uskottavuus tähänkin ohjelmaan on mennyttä.

Ei se toinenkaan suosikkini ole, mutta ehdottomasti parempi kuin tämä luihu luikero.

No niin. Aamulla nukuin sitten tavallista pitempään. Mies oli tapansa mukaan jo pihalla omissa hommissaan. Huvimajan lautalattiaa pitää kuulemma fiksata vielä vähän, joten siellä hän sirkkelöi jo varhaisesta aamusta. Ja hupsista - hän sirkkelöi toisen kätensäkin. Onneksi ei luita mennyt, mutta verta tuli aivan valtavasti. Säikähdin todella paljon ja kun täältä on matkaa terveyskeskukseen muutama kymmenen kilometriä olin aivan hätäännyksissäni. Inhoan yli kaiken kaikenlaisten ruhjeiden näkemistä mutta nyt piti saada veren tulo loppumaan eikä auttanut muu kuin toimia. Puristussiteen kanssa veren tulo saatiin onneksi loppumaan ja sain puhdistettua pahannäköisen haavan ja puhtaasta t-paidasta leikkasin tiukan siteen käsivarren ympärille. Pienen lepohetken jälkeen mies on jälleen pihalla sirkkelinsä kanssa. Minkäpä sille voi - itse olisin vastaavassa tilanteessa pakannut tavarat ja lähtenyt kaupunkikotiin parantelemaan haavojani.

Iltapäivällä lähdemme kotiin joka tapauksessa. Meillä on onneksi mökin ja kaupunkikodin välinen matka vain reilut 40 km ja syksyn tullen täällä mökillä voi piipahtaa vaikka vain päiväseltään. Käymmekin täällä varmasti joulukuun alkuun saakka, kuten teimme viime vuonnakin.