Omat jutut

Montenegro oli positiivinen yllätys. Ihana, rauhallinen ja kaunis matkakohde. Lähdin matkaan täynnä ennakkoluuloja - olin varma että joudun viettämään viikon suurin piirtein nukkumatta, syömättä jne. Ja että minut röystetään jos tarkkaavaisuuteni hetkeksikään herpaantuu! En todellakaan odottanut mitään tuolta kovia kokeneelta entisen Jugoslavian alueelta. Toki olin kuullut kehuttavan sitä tavallista: maan kauneutta, ihmisten ystävällisyyttä jne….

Montenegro itsenäistyi Serbia-Montenegron liittotasavallasta 5. kesäkuuta 2006. Uutiskuvissa liehuvat punaiset Montenegron liput juhlistivat maan itsenäistymistä Serbian ja Montenegron liittovaltiosta kesäkuussa. Julkisuus ei taatusti tehnyt hallaa matkailulle, joka on ollut Montenegrossa tärkeä investointikohde Balkanin alueen sotien ja myllerrysten jälkeen.

Entisen Jugoslavian alueelle muodostunut värikäs valtioiden rykelmä kiinnostaa matkailijoita yhä enemmän: Dubrovnik vetää jo turisteja kaikkialta Euroopasta, eivätkä Montenegron vanhat kaunottaret Budva ja Kotor jää juurikaan jälkeen historiallisessa viehätysvoimassaan. Budvan uskotaan olevan yksi Adrianmeren rannikon vanhimmista asutuksista. Kaupungista on merkintöjä ensimmäisen kerran jo 500-luvulla eaa.

Budvan ehdoton helmi on vanhakaupunki, joka tuhoutui melkein täysin vuoden 1979 maanjäristyksessä. Nykyään Budvan vanhakaupunki on uudelleen rakennettu eli tuhoutuneet rakennukset on korjattu vanhan mallin mukaisesti. Rakennus- ja korjaustyöt kestivät kaiken kaikkiaan 10 vuotta. Kaupunki koostuu kolmesta eri osasta - keskiaikaisesta vanhasta kaupungista, uudesta kaupunginosasta ja Becicin hotellialueesta. Kaikki nuo ovat kävelymatkan päässä toisistaan.

Vanhan kaupungin kapeilla kujilla on aivan omanlaisensa tunnelma. Kulttuuri ja historia on läsnä mutta kuitenkin kaikkialla on aistittavissa rento ja rauhallinen tunnelma. Muurien suojissa on pieniä butiikkeja ja tunnelmallisia ravintoloita. Kun hämärä laskeutuu kaupungin ylle on tapana lähteä suunnistamaan kohti vanhankaupungin kujia joiden varrella on mukava seurata elämänmenoa ja nauttia tummuvasta illasta. Ravintolat täyttyvät lomalaisista jotka tulevat nauttimaan paikallisista herkuista ja vanhankaupungin ainutlaatuisesta ílmapiiristä.

Basaarialue on varsinainen huvikeskus! Pari kilometriä kojuja kadun molemmin puolin. Täällä kävi pikaruoka kaupaksi - nälissään kenenkään ei tarvitse olla - herkullista pientä purtavaa saa 1 - 1,5 eurolla. Esim: hampurilaisia, pizzan paloja, täytettyjä ohukaisia ja paikallisten suosimaa grillatun lihan, sipulin ja grillissä rapeutetun pitaleivän yhdistelmää. Herkku on myös burek - rapea piiras juusto-, liha-, peruna- tai pinaattitäytteellä. Hinnat eivät todellakaan päätä huimaa. Pikkupurtavien, 1-2 euroa, lisäksi voisi mainita cappuccino 0,50 €, leivos (ravintolassa) 1,5 euroa, olut kaupassa 0,60 euroa,leipä 0,30 euroa, coca cola 0,60 euroa, jäätelö 0,50 euroa, illallinen kadelle 20-30 euroa viineineen jne….

Tietysti basaarialueella on myöskin turistikrääsää! Sitä samaa mitä kaikkialla. Huivia, huntua ja hurtuukia! Koruja, kelloja, paljon “merkkiaurinkolaseja” ja T-paitoja, kenkiä, laukkuja, urheiluvaatteita jne. - Ja lapsille jos jonkinlaista virikettä. Joka ilta “Tivoli” vuoristoratoineen, maailmanpyörineen,mikroautoineen jne. Lasten viihtymiseen on Budvassa todella satsattu. Lasten unelmapaikka - päivät puhtaan, kirkasvetisen ja matalarantaisen meren äärellä ja lämpimät illat noissa vemputtimissa takaa varman lomatunnelman ja antaa makoisat unet päivän puuhailujen päätteeksi!

Iltaisin kävellessämme basaarialueen läpi hotellillemme meno oli jo “aikuismaisempaa”. Vähäpukeiset tyttölapset “tanssivat” ,tai lähinnä näyttivät heiluttelevan peffaansa ulkoilmadiscojen ulkopuolella houkutellen asiakkaita. Discomusiikin värivalot hirveine desibeleineen värisytti meikäläisen verisuonia ja vatkasi täti-ihmisen moiseen tottumatonta sydänlihasta. Meno ja meteli jäi kuitenkin basaarialueelle ja oli hyvä palata rauhalliseen hotelliimme.

Uuden kaupunginosan alue on paljolti paikallisten asuttama. Pakallisasutuksen lomassa pieniä hotelleja, vuokrattavia huoneita ja tavernoita, joista saa myös pientä purtavaa kohtuuliseen hintaa. Siellä on myöskin päivittäistavarakauppoja MiniMarketteja ja pari leipomoa. Muuten kaupungin uudempi osa ei häikäise arkkitehtuurillaan. Aika tavanomainen etelän pikkukaupunki. Budvassa turistien mielenkiinto kohdistuukin vanhankaupungin, kilometrien pituisen rantabulevardin ja basaarialueen ympärille, joissa riitti kulkijaa ja toimintaa!

Ja rantoja riittää joka makuun. Montenegron rantaviiva on lähes 300 km pitkä ja maassa kerrotaan olevan 117 eri rantaa auringonpalvojien käyttöön. Keskilämpö kohoaa kesällä reiluun 27 asteeseen ja vuodessa on keskimäärin 180 aurinkoista päivää. Montenegron Rivieraksi kutsutun upean rannan äärellä sijaitsee myös 2 km:n pituinen Becicin hotellialue. Rantabulevardin varrella on kojuja joista saa ruokaa ja juomaa. Pieniä rantatavernoitakin on useita. Rannalla on kaikki pavelut, rantatuolit ja varjot (2 tuolia+varjo=5€). Harrastaa voi kaikkea mahdollista sukelluksesta varjoliitoon tai benji hyppyyn ja tarjolla on myös vesiskoottereita, polkuveneitä, vesihiihtoa. - Lomakaudella rannat ovat täynnä - tosin omaa rauhaa kaipaaville löytyy rauhallisia poukamiakin Budvan 20 km:n pituiselta pituiselta rantaviivalta. Kun jalkoja alkaa väsyttää tai helle ahdistaa voi paikasta toiseen siirtyä kätevästi minijunalla. Budvan kaupungin ja Becicin väliä kulkee minijuna 15 min välein 2 € suunta.

Yhteenveto:Budva on vallan mainio matkakohde. Sopii kaiken ikäisille - ihan sanan varsinaisessa merkityksessä - vauvasta vaariin. Ja on vielä nykyisellään suhteellisen edullinenkin. Suhtautuminen ulkomaalaisiin on ystävällistä ja ulkona voi liikkua turvallisesti varsinkin turistialueilla. (Aurinkomatkojen esitteen mukaan rikoksia Montenegrossa tapahtuu erittäin vähän). Voin suositella vilpittömästi. Toivon pääseväni sinne vielä uudestaan.

Jos rantaelämä ei kiinnosta muutaman kymmenen kilometrin säteellä on mielenkiintoisia retkikohteita yllin kyllin. Esim. julkkisten “piilopaikka” Sveti Stefanin hotellisaari noin 10 km Budvasta etelään. Herceg Novi ja Kotorin viehättävä pikkukaupunki joka kuuluu Unescon suojelemiin kohteisiin. Pääkaupunki Podgorica ja yksi maan suurimpia kaupunkeja, tärkeä satamakaupunki Bar. Vielä on pakko mainita lintukuvaajien ja -bongarien unelmakohde, laajasta lintu- ja eläinkannastaan tunnettu Balkanin suurin järvi Skadar. Siellä elelee luonnonvaraisena mm. flamingo.

Siisteys on kuten etelän maissa yleensä venyvä käsite - siivous ei noissa oloissa tarkoita samaa mihin olemme tottuneet.

Paikallinen ruokakultturi on lihapainotteinen. Grillattua kanaa, lammasta ja naudanpaistia. Lihapullia ja vartaita. Rantabulevardin tavernoissa sai myös erittäin hyviä kalaruokia. Hyvää oli myös ilmakuivattu kinkku prsut kotitekoisen juuston ja oliivien kera.

Alkoholi on halpaa mutta juoppoja tai hulluna humalassa olevia lomalaisia sen kummemmin kuin paikallisiakaan emme nähneet. Paikallinen viina/pontikka on kirkasta ja vahvaa viinirypäleviinaa Lozoa, jota nautitaan niin aperitiivinä kuin digestiivinäkin. Alueen omat viinit ovat ihan kohtuu hintaisia ja ihan hyviä pehmeitä “arkiviinejä”. Montenegrolainen olut taas on pehmeä, kuohuva ja miedon makuinen Nic Gold tai Nikscicko pivo. Tosi hyvä - maistui minullekin vaikka en varsinaisesti olutihmisiä olekaan.

Paikalliset puhuvat huonosti englantia ts. eivät lainkaan. Saksan kieli on yleisempi - niin - ja venäjä. Budvassa lomailee paljon venäläisiä. (Itse asiassa heitä alkaa olla joka puolella muuallakin - Suomeakin ovat valloittamassa). Jostakin luin että venäläisten käytös on häirinnyt suomalaisten lomaviettoa - meitä heidän käytöksensä ei häirinnyt. Kuten ei äänekkäiden italialaistenkaan - heitä oli Budvassa myöskin huomattavan paljon. Sitä molotusta ja temperamenttia ei voinut olla huomaamatta. Ihania monilapsisia perheitä ja kauniita ihmisiä.

Suomen kieltä ei juurikaan korviimme kantautunut eri puolilla Montenegroa liikkuessamme. Suomalaisia käy Montenegrossa vuosittain vain noin 3000, joten eipä meitä siellä ruuhkaksi asti ollut tälläkään kertaa.

YouTube: Željko Joksimović on yksi Montenegron suosituimmista laulajista.

Lisää kuvia (voi olla osin samaa juttua)   Budva 1 ja  Budva 2, Montenegro rannat.

Paluuviite | Kommentit RSS