Syyskuun kalenterit. Napsauta valitsemaasi kalenteria 2x niin näet sen suurempana. Kalenterin max koko on 630×847 pix.
Syksyiseen melankoliaan sopii hyvin Georg Otsin Syysunelmia, jonka kaivoin youtuben syövereistä. Eli, YouTube: Georg Ots - Syysunelmia
Ja vielä tämä: Peter, Paul and Mary - Early Morning Rain
Tässä on se ötökkä joka on juhlinut kavereineen koko kesän kukkapenkeissämme. Eilen yksi tällainen mateli pihatiellämme. Sen pituus oli noin 10 cm ja oliskohan ollut noin 1 - 1,5 cm paksuimmalta kohdaltaan. Joka tapauksessa inhottava näky ja ajatus että näitä piileksii puskissa enemmänkin kauhistuttaa.
Olisi hauska tietää onko tämä siruetana vai ihan paikallista kantaa? Väriltään se oli enemmän mustaa tai tummaa harmaata, ruskean sävyjä siinä ei ollut lainkaan.
Nyt vain etanatalkoisiin! Jos noita on pihapiirissämme enemmänkin ovat kyllä pysytelleet hyvin piilossa. Tämä oli ensimmäinen laatuaan tänä kesänä jonka näin ja samasta syystä niiden hävittäminen on vaikeaa kun ei tiedä missä ne lymyilevät. Pienempiä lehtikotiloita tai vast. olen joitakin hävittänyt, mutta piilossa nekin enimmäkseen pysyttelevät.
… ei todellakaan.
Se on sadepäivä. Huonosti nukuttu yö takana. En tiedä mikä valvotti, mutta aina vähän väliä olin hereillä. Katsoin illalla telkkaria oikein olan takaa. Big Brotheria ja Diiliä. Ehkä en saanut nukuttua noissa ohjelmissa esiintyvien henkilöiden vuoksi, ovat nimittäin raivostuttavia. Big Brother talon asukkaat ovat kummallista seurakuntaa. Otanta Suomen nuorisosta armon vuonna 2008? Paljasta pintaa ja sekoilua talon asukkaiden keskuudessa on taatusti tiedossa. En jaksanut katsoa kuin taloon saapumisen, ensimmäisen illan juhlintaa ja saunomista en enää kestänyt. Tämä porukka on päättänyt päihittää omituisuudellaan kolme aiempaa tuotantokautta - sitä ollaan niin rempseitä ja rohkeita että vanhaa meinaa hävettää. Hoh hoijaa.
Diilin finaalikaksikko on yllätys. Varsinkin se nuori kaveri joka ei yleensä ole halunnut tehdä mitään aiemmissa tehtävissä vaan on teettänyt työt muilla ja luimuillut itse taustalla typerine ajatuksineen. Luihu, epärehellinen tyyppi, toivon hartaasti ettei hän voita koko skabaa. Jos voittaa uskottavuus tähänkin ohjelmaan on mennyttä.
Ei se toinenkaan suosikkini ole, mutta ehdottomasti parempi kuin tämä luihu luikero.
No niin. Aamulla nukuin sitten tavallista pitempään. Mies oli tapansa mukaan jo pihalla omissa hommissaan. Huvimajan lautalattiaa pitää kuulemma fiksata vielä vähän, joten siellä hän sirkkelöi jo varhaisesta aamusta. Ja hupsista - hän sirkkelöi toisen kätensäkin. Onneksi ei luita mennyt, mutta verta tuli aivan valtavasti. Säikähdin todella paljon ja kun täältä on matkaa terveyskeskukseen muutama kymmenen kilometriä olin aivan hätäännyksissäni. Inhoan yli kaiken kaikenlaisten ruhjeiden näkemistä mutta nyt piti saada veren tulo loppumaan eikä auttanut muu kuin toimia. Puristussiteen kanssa veren tulo saatiin onneksi loppumaan ja sain puhdistettua pahannäköisen haavan ja puhtaasta t-paidasta leikkasin tiukan siteen käsivarren ympärille. Pienen lepohetken jälkeen mies on jälleen pihalla sirkkelinsä kanssa. Minkäpä sille voi - itse olisin vastaavassa tilanteessa pakannut tavarat ja lähtenyt kaupunkikotiin parantelemaan haavojani.
Iltapäivällä lähdemme kotiin joka tapauksessa. Meillä on onneksi mökin ja kaupunkikodin välinen matka vain reilut 40 km ja syksyn tullen täällä mökillä voi piipahtaa vaikka vain päiväseltään. Käymmekin täällä varmasti joulukuun alkuun saakka, kuten teimme viime vuonnakin.
Täällä mökillä olen Mokkulan varassa. Nettiyhteys toimii joten kuten, mutta esim. musiikkia ei tällä Mokkulalla pysty kuuntelemaan eikä elokuvia katsomaan. Pahus. Mökkimme on katvealueella ja vaikka lähistöllä on kuulemma 3 tukiasemaa meille asti ei signaali yllä. Sivujen lautausta kun odottelee 15-20 min. se kysyy hermoja ja kärsivällisyyttä. Kirjoittelu ja nettisurffailu saa odottaa kun pääsen taas kotiin ja kunnollisten nettiyhteysten pariin.
Syksyn tuntua on jo ilmassa. Eilen raivasin kasvimaata, leikkasin pois Persiljat, Piparjuuret ja jättikokoiseksi kasvaneen Lipstikan. Varsinkin piparjuuren kimpussa ovat lehtikotilot juhlineet, niin täynnä reikiä sen valtavat lehdet olivat. Jollakin tavalla kotilot pitäisi saada kuriin, en vain tiedä miten. En ole montaa nähnyt, mutta kaikesta päätellen niitä on runsaasti tässä meidän mäellä. Ensi vuonna en aio moista sietää.
Marjapensaiden lehdetkin alkavat kellastua ja kaikki kurpitsani ovat haihtuneet aivaan tuuliin. En todellakaan tiedä mitä noille kurpitsoille tapahtui. Tuolla ne levittelevät edelleenkin lonkeroitaan pitkin nurmikenttiä ja kukkivat komein keltaisin kukin, mutta joka ikinen pikkukurpitsa on häipynyt jonnekin. Ainoa vaihtoehto on että jokin eläin, rusakko, kissa tms. käy syömässä ne ennen kuin ehtivät kasvaa täyteen kokoonsa. Ei tule mitään valtavaa kurpitsasatoa ja halloween on juhlittava ilman itse kasvatettuja keltaisia kurpitsoja.
Ilta alkaa hämärtää vaikka kello on vasta seitsemän. Koko päivä tässä on jännitetty tuleeko sade - pilvet taivaanrannalla ovat näyttänee niin uhkaavilta. Siellä ne näyttävän olevan edelleenkin, mutta päivän maalaushommat on saatu tehtyä joten ei enää väliä sataako tai ei. Laitan pihapuuhun muutaman kynttilälyhdyn, tulen kammarin pönttöuuniin ja alan nauttia leppoisasta loppukesän illasta. Sauna on jo lämpenemässä.
… Se oli eilen. Vähän on haikea olo kun asuinpaikkani on tällä hetkellä liian kaukana “suuresta maailmasta”= Helsingin ja pääkaupunkiseudun hälinästä. Tietenkin, onhan tässä pikkukaupungissa asumisessa puolensa, kieltämättä, mutta joissakin tapauksissa kaipuu entiseen iskee rajusti.
Kuten nyt kun katsoin telkusta Taiteiden yön juhlintaa. Sääkin näytti harvinaisen hyvältä, ainainen vesisade tai sen uhka pysyi tänä vuonna todennäköisesti pois kuvioista. Ilmaisen rock konsertin teemana oli tänä vuonna 60-luku ja kuulijoita joidenkin tietojen mukaan yli 30 000! Ja konsertin lopuksi lupailtiin Eero Raittisen laulavan hittinsä kuusikymmenluvulta, sen Vanhan holvikirkon. Tapahtuma on taatusti ollut ihanan nostalginen tilaisuus.
“Senaatintorilla palataan vuoden 1968 tunnelmiin Helsingin juhlaviikkojen 40-vuotisjuhlan kunniaksi järjestettävässä Rock, rytmi, rakkaus -ilmaiskonsertissa. Luvassa on vuoden 1968 kovimpia rockhelmiä maan eturivin artistien esittäminä. “
Olisipa tuolla ollut hauska käydä. Olemme olleet samaisissa taiteiden yön tapahtumissa joitakin kertoja aiempina vuosina yleensä alkuillasta ja poistuneet reilusti ennen puolta yötä pois “tosijuhlijoiden” tietä. He kun pääsevät yleensä vauhtiin siinä vaiheessa kun “vanhukset” ovat jo nukkumassa.
Löysin tämän kappaleen YouTubesta: Eero Raittinen ja Vanha holvikirkko vuodelta 1968 - vassokuu!
Holvikirkon (= Espoon vanha kirkko joka taitaa olla nykyisin viralliselta nimeltään Espoon tuomiokirkko) kuva on muutaman vuoden takaa - kamera taisi tuolloin olla Nikon CP 8800.
Kortti on viime vuodelta mutta siitä viis - sopii tähän vuodenaikaan erittäin hyvin. Alunperin tein kortin ulkomaalaisille ystävilleni joten siinä on ulkomaankieltä - ei haitanne.
Olen tänään kuunnellut Abban vanhoja lauluja. Tässä yksi suosikeistani Youtube: Thank You For The Music (… aivan mahtava tuo Agnetan ääni)
Olen jo pitemmän aikaa suunnitellut kuvablogin perustamista tämän Sanat, kuvat ja sävelet blogini rinnalle. Nyt se on toteutettu, blogi on nimeltään Marlan kuvat ja linkki siihen löytyy myös oikean sivupalkin linkit-alta.
Ensimmäiset kuvat ovat kuvia Montenegrosta - Budva1. Näitä kuvia on minulta pyydetty joten ajattelin aloittaa matkakuvilla.
Ei siitä niin kovin kauan aikaa ole. Hetki sitten kukimme koko suuren sukumme voimalla. Mehiläiset pörräsivät ympärillämme, linnut lauloivat ja metsä tuoksui kesältä. Nyt olen yksin. Ystävät ovat poistuneet. Luonto hiljentynyt. Kylmä tuuli rannan kaislikossa enteilee myrskyä. Myrskyä joka tuulineen heittää minut uuteen outoon maailmaan kukkiakseni jälleen uuden kevään koittaessa.
Youtube: Hector - Länsituuli
Kuva: Canon EOS 450D
Siinä se nyt on - melkein valmiina. Piti laittaa vain osasta kuva koska pari ikkunaa ja ovet vielä puuttuvat. Ensi viikon lopulla pitäisi ulkokuori olla kokonaan valmiina. Sade on tänä kesänä hidastanut majan rakentamista. Toisaalta eipä noita kesäisiä päiviäkään ole liiemmälti ollut, joten taitaa “huvimajailut” jäädä ensi kesään.
Majan ympärille ajattelin istuttaa jo tänä syksynä joitakin suosikkikasvejani kuten esim. pari kärhöä kiipeämään jollekin sivulle. Ruusupensaita siellä jo onkin - kukkivat vielä alemmassa kuvassa. Se “pakollinen” juhannusruusukin on majan toisella puolella kasvamassa. Yhdellä sivulla on korkeita pensaita jotka pitää siirtää kauemmaksi majan seinästä ja ikkunoista varjostamasta.
Muutenkin pitänee kiinnittää vastaisuudessa enemmän huomiota istutettavien kasvien helppohoitoisuuteen. Roskaavia ja paljon kitkemistä yms. vaativia kasveja en haluaisi pihalleni yhtään enempää kuin mitä siellä jo on. Tällä hetkellä siellä todella riittää raivaamista.
