Sanat, kuvat ja sävelet

Olen lähdössä kotikaupunkiini, lapsuuteni maisemiin, muutamaksi päiväksi. Se kaupunki on kehittynyt vuosikymmenien aikana suurkaupungiksi, mutta monelta osin se on vielä kuin silloin ennen. Katri Helenan kappale Niin kaikki on kuin ennenkin on kaunis, muistoja mieleen tuova esitys, jonka olen tänä kesänä löytänyt uudelleen. Ystävät ovat vanhentuneet ja osa on muuttanut muualle joten todellakin, “vieras kansa” siellä vaeltaa, kaupungilla kävellessä ei juurikaan tuttuja tapaa.

Meidän mummi, joka täyttää elokuussa 89 vuotta on kokenut muutoksen voimakkaasti kun useimmat ystävät ja sukulaiset ovat poistuneet joukostamme ja kaupunkikuvakin on muuttunut vuosien myötä. Kaikki tutut paikat eivät näytä enää tutuilta.

Myöskin yksinäisyys ja ikävä ukin kuoltua on ollut lähes päivittäinen puheenaihe. Hän kaipaa miestään ja vanhoja hyviä aikoja, joita ei kukaan voi hänelle enää antaa vaikka kuinka tahtoisi. Mummi asuu yksin omassa kodissaan ja on pieniä muistiongelmia lukuun ottamatta ikäisekseen skarpissa kunnossa. Ensi vuonna olisi sitten suuret juhlat, 90- vuotispäivä!

PS. Pidän kaikista Katri Helenan vanhoista lauluista ja nuoren Katrin äänestä. Tuo äänen sävy: metallinkirkas sointi ja laulusta välittyvä ilonen positiivisuus ovat valloittavaa kuultavaa. Iän myötä hänen laulutapansa on muuttunut, siitä puuttuu täysin tuo alkuaikojen välittömyys. Laulutekniikka on parantunut, mutta olisiko se liika yrittäminen joka minua häiritsee uusimmissa lauluissaan. Meneekö tässäkin asiassa tekniikka tunteen edelle?

Kuva: Canon EOS 350D