Tämä laulu on kuin luotu kesäyöhön. Vesa-Matti Loirin tulkinta on se ainoa ja oikea. Ja ne viulut!
YouTube: Nocturne
Nocturne
Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär’ elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
Horsmat ja pietaryrtit kukkivat. Esim. mökkitien reunat ovat täynnä näitä keskikesän kukkijoita. Kieltämättä on komea näky kun horsmankukkia on silmän kantamattomiin. Nuo maalaistiet ovat romanttisia, mutkaisia ja luonnonkauniita. Siellä ei pidetä kiirettä tienpientareiden niittämisellä joten tänä kesänäkin on tienvarren kukkijat ehtinyt vaihtua moneen kertaan. Toivottavasti ehdin kuvata koko komeuden ennen kukintojen lakastumista, se pitäisi tehdä jo ensi viikolla.
Ensi viikoksi on luvattu lämmintä ja poutasäätä. Toivottavasti ennuste pitää paikkansa. Muutama matto pitäisi vielä tälle kesälle pestä ja saada vielä kuivaksikin. Viime viikolla oli ihana matonpesusää, pesimme kolme mattoa ja helteessä kuivuivat hetkessä. - Työntäyteinen viikko edessä.
Alempi kortti on muutaman vuoden takaa. Se on pikaotos pokkarilla - piti saada kortti nopeasti ystäville, jotka olivat juuri muuttaneet, joten nappasin kuvan kesäterassistamme.
Ylempi kuva on otettu tänä vuonna uudella Canonillani - EOS 450D : ).
Vaikka en sinua näkisi,
et ole kaukana.
Olethan luonani kuitenkin,
kaikessa mukana.
Vaikka en sinua näkisi,
et ole etäällä.
Kuuntelen puissa ja tuulessa
laulusi säveltä.
Vaikka en sinua kohtaisi
maan päällä milloinkaan,
olethan jäänyt kuitenkin
sydämeen asumaan.
(Runo: Anna-Mari Kaskinen)
YouTube: Tahdon tanssia kanssasi
Kuva: Nikon CP 8800 + kuvankäsittely PS CS2
Kuva on muutaman vuoden takaa. Kamera oli Nikon CP 8800 + kuvankäsittely PS CS2.
Tiedoksi Kuvagalleriani puolelta blogiini “eksyneille”; kuvagallerian päivitys on kesken, mistä olen pahoillani. Siellä alkaa olla tuttuja ja tuntemattomia kävijöitä sen verran, että paineet päivityksen suhteen vain kasvavat.
Puuhastelu gallerian kanssa on niin aikaa vievää että valmista voi odottaa vasta syksymmällä. Siihen saakka kun mökkielämä ja sen remontointi pannaan talvisäilöön.
Nebulan kuvagalleriakin on uudistettu ja minun on senkin vuoksi järjesteltävä kuvat uudelleen.
Ei pitäis valittaa, mutta mökillä on niin pahuksen paljon tekemistä! En toki jaksaisi sellaista mökkielämää jossa vain löhöillään päiväkaudet, mutta ehkä liika on liikaa tässäkin asiassa. Kuvaavaa on kun keväällä hankimme uuden pihakeinun vanhan ja kulahtaneen tilalle näin sieluni silmin itseni haaveillen keinumassa helteisessä kesäsäässä - katin kontit, ei tullut mitään hellekesää ja keinukin on vielä paketissa!
Nyt säätiedotus lupaa kuivempaa ja jopa hellettä tulevan viikon aikana jospa sitten……
Tummuvassa kesäyössä yksin kotona. Harvinaista herkkua; omaa aikaa, puhelin ei soi eikä kukaan nypi hihasta. No jaa - pitäisi tehdä jotain järkevää kuten esim. ommella verhoja mökille, mutta ehtiipä nuo myöhemminkin.
Koko kesän olen vaihtelevalla menestyksellä lukenut runoja. Aika ei oikein tahdo riittää. Eeva Kilpeä, Anna-Mari Kaskista, Pia Perkkiötä, Lassi Nummea jne. Noita runoja lukiessa huomasin useimpien käsittelevän vanhenemista ja vanhuutta. Tai kaihoa tai kaipausta. Tässä lie sitten jonkinmoinen tiedostamaton kaihoisan kaipuun vaihe meneillään. Eeva Kilven runoista olen pitänyt aina. Samoin Anna-Mari Kaskisen runoista. Joka kerta niitä lukiessa löytää uutta ajateltavaa. Vanhuus ja vanhan ihmisen elämä ei vaikuta noiden runojen perusteella kovinkaan ruusuiselta, enemmänkin ryppyiseltä, yksinäiseltä ja tarpeettomalta. Niissä korostuu myös ihmisen kaipuu toisen luo, hellyys, rakkaus tai sen puute vielä vanhoilla päivilläkin.
Tummuvan kesäyön kaihoon kuuluvat myös vanhat iskelmät, joita olen YouTubesta löytänyt. Toisen maailmansodan aikainen musiikki on makuuni, esim Vera Lynnìn We’ll Meet Again. En minä ihan niin vanha ole että ne laulut kuuluisivat nuoruuteeni, mutta joitakin noista lauluista olen kuullut usein soitettavan ja ne kuulostavat tutuilta. Vanhat Amerikan elokuvat kuten Gilda, Kuutamoserenadi ja Päivien kimallus, olen nähnyt moneen kertaan ja taitaapa minulla olla jokunen CD:lläkin. Noiden elokuvien musiikki kuuluu tänä päivänä elokuvamusiikin kuolemattomiin klassikoihin. Ja suosikkeihini. Miksi ei enää tehdä vastaavaa?
Älä kulje edelläni,
en ehkä seuraa.
Älä kulje perässäni,
en ehkä johda.
Kulje rinnallani
ja ole ystäväni.
(Albert Camus)
Kuva: Kamera Nikon CP 8800 - 2001
Kortit ovat pieniä tiedostoja. Parhaiten nettikäyttöön sopivia, tulostettaessa voi esiintyä pikselöintiä mikä johtuu just tuosta tiedoston pienestä koosta. Kaupalliseen tarkoitukseen nämä nettikuvani eivät ole tarkoitettu. Samoin kuin omille nettisivuille niitä ei ilman lupaa saa lisätä. Tässä email osoite mahdollista yhteydenottoa varten: fotogalleria (at) netti.fi.
Ihmettä moista oletteko nähneet toista?
Niin pienen pienet kätöset ja pikkuruiset jalat.
Suppusuu suloinen, kultakutri tyttönen.
Ihmettä moista ei maailmassa toista!
******
Pienet jalat tepsuttaa,
käsi pieni kurkottaa.
Ääni soma hunajainen,
hymy hellä mansikkainen.
Olet aina aurinkoinen
pieni hymysuu.
******
Nyytti pieni syliinne annettiin,
se maidolta tuoksuu, on lämmin niin!
Se varmasti itsekin tietää sen,
et valloittaa jokaisen sydämen.
Hiustupsusta pieniin varpaisiin
se on ihana, ihana niin!
