Meillä asuu sisilisko mökillä, saunan rapun alla. Tai taitaa niitä olla enemmänkin, ainakin kaksi olen nähnyt portaalla jalottelemassa. Ne ilmestyvät iltapäivän lämpimään aurinkoon rapulle tai saunan seinän vierustan kivikkoon kellon tarkkuudella, aina samaan aikaan.
Alkuun inhosin niitä, ne näyttivät pelottavan inhottavilta otuksilta, enkä lainkaan ihmettele naisihmisiä, jotka kirkuvat “kurkku suorana” niitä nähdessään. Olen oppinut hyväksymään ne maaseudun luontoon kuuluvina luontokappaleina ja ne ovatkin alkaneet näyttää suorastaan sympaattisilta silmissäni.
Olen kuullut kerrottavan että jotkut ovat laittaneet jopa saunan ulko-oveen lappusen, jossa kehoitetaan sulkemaan ovi huolellisesti jotta sisiliskot eivät pääse saunan sisätiloihin! Hah - ihan kuin ne ovista kulkisivat! Ja pelkäävät raukat ihmisiä varmasti enemmän kuin ihmiset niitä.
Itse asiassa koko pihamaa on täynnä elämää. Sisiliskojen lisäksi pieniä sammakonpoikasia loikkii heinikossa ja jäljistä päätellen myyrätkin yrittävät edetä kivisessä maastossa. On muurahaisia, koppakuoriaisia ja kaiken maailman hyönteisiä. Hyttysiäkin taitaa olla montaa eri sorttia paarmojen lisäksi. Keväällä paarma tai sen sukulainen pääsi puraisemaan nenänpäästäni - siinä ei turhamaisuudelle jäänyt sijaa kun koko nenänseutu turposi ja punoitti aikansa. Mitkään tropit tai loitsut eivät auttaneet - aikansa vei ennen kuin parani. - No nyt se on muisto vain; uutta on hyttysen pisto toiseen silmäluomeen - että sellaista on tämä maalaiselämä raadollisimmillaan. Näky on komea, joka tapauksessa.
Nyt rakennetaan huvimajaa. Se on nyt tässä vaiheessa, maanantaina työt jatkuvat ja eiköhän siihen saada kattokin ensi viikon aikana. Pohja, lattian alus laatoitettiin ja majan ympärille tulee laatoitus ja istutuksia. Tässä mallissa ikkunat ovat kookkaat ja maja onkin valoisa sisältä. Pariovet ikkunoineen lisäävät valoisaa vaikutelmaa. Kota oli toinen vaihtoehto pihamajallemme, emme kuitenkaan halunneet pimeähköä kotaa, jossa on aina hämärä ja ahdas tunnelma.
Piha on tarkoitus laatoittaa, myös huvimajan ympäriltä, ja istutukset lisätään kun kokonaisuus on nähtävissä. Ulos, majan viereen tulee ulkotuli, pöytä tuoleineen ja päivänvarjoineen, sekä keinu raukean laiskoja hellepäiviä varten. Saa sitten nähdä kuinka ulkona voi nauttia elostaan - hyttysiä on nimittäin miljoonia, eikä esim. ruokailu hyttysparven keskellä lisää ruokahalua tai viihtyvyyttä laisinkaan. Mm. tästä syystä huvimaja on harkittu ja hankittu - sinne pääsee suojaan hyttyspataljoonan hyökkäyksiä!
Aurinkoinen aamu, vaikkakin vähän viileän puoleinen. Täällä mökillä on tullut tavaksi heti herättyä istahtahtaa hetkeksi yöpaidassa ulos portaalle haistelemaan kesän tuoksuja. Viime aikoina aamut ovat olleet sateisia, kostean tuhnuisia, mutta tänään paistoi aurinko. Eipä silti, portaan katoksen alla on hyvä istuskella “haaveilemassa”vaikka vähän sataisikin, kun on vaan sopivan lämmin sää. Siinä portaalla on hyvä miettiä tulevan päivän “ohjelmaa” ja kuunnella hiljaisuutta, jonka rikkoo vain lintujen liverrykset.
Aamutoimien jälkeen kiersin ulkona kameran kanssa. Tarkoitus on kartoittaa vähän mitä missäkin kasvaa jotta muistan sen siinä vaiheessa kun alan karsia ja siirrellä kasveja ryhmiin eri puolille pihaa. Siinä vasta onkin tekemistä. Tämä tontti on metsän kainalossa, kallioisen harjun suojassa kivistä ja aika lailla kuivaakin maata, joten täällä viihtyvät parhaiten kivikkokasvit ja muut kuivan karuissa oloissa viihtyvät kukat ja pensaat. Ja niitä totisesti riittää. Entiset tontin haltijat ovat istuttaneet oman mielensä mukaisesti kasveja suunnittelematta kokonaisuutta sen kummemmin, joten kukkaa ja kortta pukkaa nyt joka kolosta. Kaikkia kasveja en edes tunne ja olenkin voinut karsia aikojen kuluessa epähuomiossa esim. joitakin käytökelpoisia perennoja “siivousinnossani”.
Esimerkiksi sormustinkukkaa on neljässä eri paikassa eri puolilla pihaa. Ne ovat tosi komeita, tanakkavartisia ja vahvoja, lähes puolitoista metrisiä komistuksia, todella kerrassaan komeita kasveja. Niitä en oikein uskalla siirrellä, koska en tiedä kuinka ne siihen suhtautuvat. En haluaisi pilata noin komeaa kasvua!
Kuvia laitan myöhemmin, tämä mokkula kun ei oikein toimi mökkioloissa. Mokkula on niiiin pahuksen hidas ja sen käyttö näissä oloissa kysyy todella hermoja. Kuvien lataamisesta ei tule yhtään mitään ja teenkin sen aina kotona käydessämme. Käymme kotona jälleen viikon lopulla vähän pyykkiä pesemässä ja tankkaamassa ruokavarastoja. Siinä ohessa hoituvat muutkin asiat.
Siellä satakieli
öin ja päivin laulaa,
siellä lahden laine
kaislikossa kaulaa.
Tuulen huilut siellä
soivat oksistoissa,
sinisiipiperhot
leikkii kukinnoissa.
Niin kuin muuttolinnut
kevään tullen palaa,
kesämaille sinne
aina mieli halaa.
Runo: Eila Tuhkanen
Kamera Nikon CP 8800 - 2005
Kesäkuu on kohta lopuillaan ja pihan kasvit vasta aloittelevat kasvuaan. Kasvihuoneen (hieno nimi meidän muovihuoneella) tomaatitkin tuolla taustalla ovat vasta taimivaiheessa. Kukkia niisä on kyllä ollut, joten eiköhän tässä kesän edetessä saada maistiaisia. Mansikat kukkivat kovasti ulkona, kasvimaalla, mutta kasvihuoneen amppelimansikka ei oikein ole kotiutunut. Siellä taitaa olla yksi marja kypsymässä, mutta kukista ei tietoakaan. Siitähän piti saada satoa koko kesän ajan?
Pajuhäkkyrässä on yksi suosikkikukistani, keijunmekko. Se minun on pakko saada joka kesä pihalleni. Siinä vasta uskollinen kukkija kunhan vauhtiin pääsee. Kukkii runsaasti vielä marraskuullakin elleivät syksyn pakkaset ehdi sitä pilata.
Ostin juuri kanankakkaa ison säkillisen. Hajun vuoksi sitä on parasta käyttää vain ulkona puutarhassa ja sen parempaa lannoitetta ei ole olemassa. Jotta eivätköhän kukkaset innostu kasvamaan ja kukkimaan kun vielä saisivat lisäksi sopivasti lämpöä ja vettä.
Viime viikolla vettä tuli niin rankasti että kaikki ulkoruukut olivat täynnä vettä ja kukat litimärkiä. Mm. ihanat juhannusruusut kärsivät ja lakastuivat heti alkuunsa.
Siemenet itävät hyvin kasvihuoneesa: Koristekurpitsa ja siniviuhko ovat jo oraalla, salkoruusu ei ole toistaiseksi inahtanutkaan., mutta elän toivossa. Taimien kasvattamiseen siemenistä tuo kasvihuone on osoittautunut aivan verrattomaksi hankinnaksi. Siellä voi kokeilla idättää melkein mitä vain.
Näen jo sieluni silmin kurpitsasatoni. Halloweenin aikaan kuvittelen minulla olevan kymmenittäin erilaisia koristekurpitsoja ja kaiken kruunaa mahtavan oranssit isot pallokurpitsat! No - pitäähän ihmisellä haaveita olla!
Kamera Canon EOS 450D
Lapset ovat kiitollisia kuvattavia - siis silloin kun pysyvät paikoillaan : ). Monta hyvää tilannetta menee ohi kun kuvaaja ei pysy kameransa kanssa menossa mukana. Oikeastaan kaikki aikaisemmat pokkarikamerani ovat olleet liian hitaita, Olympus taitaa olla pohjanoteeraus - hitain. Sillä saa tosi hyviä kuvia, mutta pikatilanteisiin se ei kerta kaikkiaan sovi. Nykyisellä Canon kalustollani ehdin mukaan tilanteisiin vaivattomasti, kamera käynnistyy heti kun virran laittaa päälle ja kuvat siirtyvät kortille turhia aikailematta.
Kevään vihreää väriä on vaikea kuvata. Se on yleensä liian kirkas, suorastaan räikeä, jotta sen saisi näyttämään kuvissa aidolta. Tässä kuvassakin ehkä vähän liian räikeä. Keskipäivän kovassa auringonvalossa, ilman suodattimia, sitä on turha yrittääkään vangita. Samoin kuin esim. keltainen tai kirkas punainen - ovat myöskin kuvauksen kannalta vaikeita värejä. Tämä kuva on otettu illalla, kirkkaimman auringon jo laskiessa.
Muutenkin keskipäivän auringon valo on kuvissa karmea, kovat varjot ja valo palaa yleensä puhki ellei ei ole varuillaan. Pokkarilla on lähes mahdotonta saada kunnon kuvia tuohon aikaan päivästä. Aurinkoinen kesäpäivä; sehän on juuri se hetki ja sää, jolloin kesä on parhaimmillaan ja kuvaamisen kannalta huonoin mahdollinen kuvausajankohta. Valot ja varjot tulevat liian kovina esiin ja värit samoin. Kokemus tuo ehkä tähänkin asiaan tieto-taitoa, minä en ainakaan vielä oikein onnistu keskipäivän aurinkoisien kuvien kanssa. Parhaat kuvat saa pilvisellä säällä, aikaisin aamulla tai illalla auringon jo laskiessa.
Minä rakastan utuisia kuvia, niitä syyskesän sumuisia maisemia ja utuisia niittyjä. Ja usvaa järven yllä. Sadesää on kovaa auringonvaloa mielenkiintoisempi valokuvauksen kannalta jne.
Kamera Canon EOS 450D
Yllä sinisen taivaan katto
alla tuoksuva apilamatto.
Oisko onnea suurempaa
kuin päivänpaisteessa lekottaa
ihan laiskana, kiireitä vailla
apilan kukkien lailla!
Runo: Telma Andersson
Mitä vanhemmaksi tulen,
sitä enemmän pidän pienistä asioista
ja yksinkertaisista totuuksista.
Hymystä, joka tulee suoraan sydämestä,
yksinäisyydestä, joka antaa levon
ja rauhan kiireeseen,
hiljaisuudesta, joka on kauneinta
musiikkia väsyneelle.
Ei kukkien eikä lahjojen
tarvitse olla suuria,
ei unelmien tosia ja toteutuvia,
ei ystävien nuoria ja terveitä.
Miten kauan kannoin harteillani
turhan tavoittelun taakkaa
ennen kuin huomasin
että olin itse seinä
todelliseen elämään.
Runo: Seija Lindfors
