Omat jutut

…levytila on lopussa ja blogin muutto edessä. Ei voi mittään. Tämä blogi jatkaa uudessa ympäristössä Wordpressin puolella ja uudella nimellä Marlan jutut.

I am moved. My new blog is here: Marlan jutut.

Joulu alkaa olla jo ovella ja stressinhallinnalla olisi nyt käyttöä. Vaikka olenkin sitä mieltä että jouluhössötys on, ainakin meikäläisellä, korvien välissä. Kyllä vähemmälläkin jouluhössötyksellä pärjää ja voi jopa saada ihan kelvollisen joulun aikaan.

Leipomukset, ne mitä olen ajatellut tänä vuonna tehdä, on tehty ja nyt on mielessä vielä itse tehtyjen suklaaherkkujen teko. Tryffelit kuuluvat jouluun ja ne käyvät myös tuliaisiksi joulun ajan vierailuilla tai joulutervehdykseksi ystäville.

Kuumenna kerma kattilassa ja anna kiehua noin 5 minuuttia. Ota kattila liedeltä ja lisää sokeri, paloiteltu suklaa ja pehmeä voi nokareina. Sekoita tasaiseksi ja lisää viimeiseksi konjakki. Kaada seos kulhoon ja anna jäähtyä kylmässä, mieluiten yön yli. Muotoile kahden lusikan avulla seoksesta tryffeleitä (kasta lusikat öljyyn, mikäli seos tuntuu tarttuvalta). Nostele tryffelit leivinpaperin päälle työlaudalle ja anna pakastua muutaman tunnin ajan. Sulata kuorrutussuklaa ja öljy varovasti vesihauteessa, älä anna veden kiehua. Kasta tryffelit sulaan suklaaseen haarukan avulla. Nosta jäähtymään viileään. Kun suklaa on kovettunut, pyöritä makeiset kaakaojauheessa lautasella. Säilytä tryffelit pakastimessa ja laita makeisvuokiin juuri ennen tarjoilua.

Me käymme joulun viettohon
taas kuusin, kynttilöin.
Puun vihreen oksat kiedomme
me hopein, kultavöin,
vaan muistammeko lapsen sen,
mi taivaisen tuo kirkkauden?

Me käymme joulun viettohon
niin maisin miettehin,
nuo rikkaan täyttää aatokset,
ja mielen köyhänkin:
Suun ruoka, juoma, meno muu.
Laps’ hankeen hukkuu, unhoittuu.

Turhuuden turhuus kaikki on,
niin turhaa touhu tää;
me kylmin käymme sydämin,
laps’ sivuun vain jos jää.
Me lahjat jaamme runsahat,
Laps’ —tyhjät kätes ihanat.

Oi ystävät, jos myöskin me
kuin tietäjämme nuo
veisimme kullan, mirhamin
tuon rakkaan lapsen luo,
niin meille joulu maallinen
ois alku joulun taivaisen.

SYLVIAN JOULULAULU

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan
joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
jo pirtteihin pienoisihin.
Mut ylhäällä orressa vielä on vain
se häkki mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
oi, murheita muistaa ken vois laulajan!

Miss’ sypressit tuoksuu nyt talvellakin,
istun oksalla uljaimman puun,
miss’ siintääpi veet, viini on vaahtovin
ja sää aina kuin toukokuun.
Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään,
ah’ tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään,
ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi,
sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!

Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo
sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
sä siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
on armain ja kallein mull’ ain’ Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
ja soi aina lauluista sointuisimman.

YouTube: Tapani Kansa - Sylvian joululaulu

TAAS KAIKKI KAUNIIT MUISTOT

Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen:
lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen.
Ani aikaisin puku parhain mun ylleni puettiin.
Oli kirkossa oltu varhain, nyt sanaa luettiin.

Nyt kuului äidin ääni niin hartain paatoksin.
Hänen olkaansa nojasin pääni ja hiljaa kuuntelin.
Mitä ymmärsin, sit’ en tiedä, pyhätunnelman muistan vain.
Sitä milloinkaan ei viedä, ei ryöstetä sielustain.

Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen:
lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen.

MAA ON NIIN KAUNIS

Maa on niin kaunis,
kirkas Luojan taivas.
Ihana on sielujen toiviotie;
maailman kautta kuljemme laulain,
taivasta kohti matka vie.

Kiitävi aika,
vierähtävät vuodet,
miespolvet painuvat unholaan.
Kirkasna aina sielujen laulun
taivainen sointu säilyy vaan.

Enkelit ensin paimenille lauloi.
Sielusta sieluhun kaiku soi:
Kunnia Herran,
maassa nyt rauha,
kun Jeesus meille armon toi.

YouTube: Cantores Minores - Maa on niin kaunis

EN ETSI VALTAA LOISTOA

En etsi valtaa, loistoa,
en kaipaa kultaakaan,
mä pyydän taivaan valoa
ja rauhaa päälle maan.
Se joulu suo, mi onnen tuo
ja mielet nostaa Luojan luo.
Ei valtaa eikä kultaakaan,
vaan rauhaa päälle maan.

Suo mulle maja rauhaisa
ja lasten joulupuu,
Jumalan sanan valoa,
joss´ sieluin kirkastuu.
Tuo kotihin, nyt pieneenkin,
nyt joulujuhla suloisin,
Jumalan sanan valoa
ja mieltä jaloa.

Luo köyhän niinkuin rikkahan
saa, joulu ihana!
Pimeytehen maailman
tuo taivaan valoa!
Sua halajan, sua odotan,
sä Herra maan ja taivahan.
Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo
suloinen joulus tuo!

YouTube: Rajaton - En Etsi Valtaa Loistoa

Oi jouluyö, oi juhlahetki suuri,
kun poikas syntynyt on päälle maan.
Hän meidät synneistämme vapahtaakseen,
on käynyt tuskien tuonelaan.
Nyt kautta maailman käy säde toivon,
ja meret, maisemat se kirkastaa.
Polvistukaatte nyt kansat riemumielin!
Oi jouluyö, hän meidät vapahtaa.
Oi jouluyö, hän meidät vapahtaa.

Hän murskannut on meiltä velkataakan,
nyt taivas siis on ja kahleetta maa.
Sun veljes on myös outo muukalainen
ja vihamiestäsi voit rakastaa.
Toi Vapahtaja rauhan taivahista
ja meidän vuoksemme hän piinat saa.
Polvistukaatte nyt kansat riemumielin!
Oi jouluyö, hän meidät vapahtaa.
Oi jouluyö, hän meidät vapahtaa.

Rakkaus: se on kaiken muun mahdollisen ja mahdottoman  lisäksi yhteinen ateria!

Viikon teemakuvia lisää täällä: Valokuvatorstai

Rakkaus - se on tahtolaji. Olipa sitten kysymyksessä paljon puhuttu, kirjoitettu ja laulettu naisen ja miehen välinen rakkaus tai muu. Itse asiassa rakkautta on kovinkin monenlaista laatua.  Milloin sitä on tarpeeksi - milloin taas liian vähän?

Tässä pohdiskelen itsekseni rakkautta vanhenevia läheisiäni kohtaan. Se on välillä vaikea juttu. Se kun kysyy hermoja, henkisiä ja fyysisiä voimia ja pitkäjännitteisyyttä. Että voikin olla vaikeaa kuunnella päivästä toiseen samat jutut - vaikkakin aina yhtä iloisesti ja innokkaasti kerrottuna. Kaipuu menneeseen aikaan ja jo joukosta poistuneisiin rakkaisiin elää vahvana vanhan ihmisen mielessä.  Niitä aikoja muistellaan yhä uudestaan ja uudestaan, välillä itketään jne. Ja voi miten hermoja kysyvää on vastata esim. tunnin välein mikä päivä nyt on tai onko tänään tiistai. Eikä aina jaksa olla ärähtämättä kun vanhus ei muista mistä oli aamulla puhe vaan kyselee ja vatkaa asiallisia ja epäasiallisia  juttujaan koko päivän ees taas.

Lisäksi hän on täynnä virtaa kun sille päälle sattuu ja silloin mielipiteet ovat ehdottomia - neuvotteluvaraa ei ole.  Päivittäiset, tutut, rutiinit hoituvat vielä kotioloissa kohtuullisen hyvin.  Varsinkin väsyneenä ilmenevät muistihäiriöt huolestuttavat ja vähän pelottavatkin omaisia. Tällainen vanhus kun on helppo kohde esim. kauppareissullaan erilaisille huijareille ja muille “alan miehille ja naisille”. Onhan tämän päivän maailma monessakin eri yhteydessä todettu turvattomaksi paikaksi heikoimmille, lapsille ja vanhuksille.

No - nyt siellä on mummon pakastin täynnä ruokaa. Lääkeasiat, pesuaineet, talouspaperit jne. hoidettu. Pyykit pesty ja talvivaatteet huollettu. Hautausmaareissu tehty ja haudat saatu valmiiksi talvea varten. Lisäksi mummon iso lasitettu parveke on “somistettu” talviseen kuosiin.  Jouluvalotkin on laitettu valmiiksi ikkunoille ja parvekkeen tuijaan. Töpselit vain seinään ja  joulu voi tulla.

Ennen joulua sama reissu uudelleen. Ja ensi viikolla mökille - siellä on koko puutarha pakkasen panema ja kylmien öiden jälkeen kasvit karmeassa kunnossa. Huoh!

________________________

YouTubesta Maaritin Ei vaadi paljon vaan kaiken:

Ei vaadi paljon vaan kaiken

Ei rakkaus soita viuluaan
ei juota lemmenjuomaa
ei taivaan kuuta se anna
vaan enemmän

Eihän rakkaus yöstä voimaa saa
ei näytä paljasta pintaa
ei pöytään hunajaa kanna
vaan parempaa

Rakkaus on tuoksu vain
tai menneisyys
huokaus muistoille myös
Tulisena katsella toista vain silmiin
unisena olkaan joskus painaa pää…

Ei rakkaus laske aamujaan
ei katso miehen mittaa
ei toisen puolesta kuole
vaan enemmän

Sillä rakkaus pieneen ihmiseen
ei vaadi paljon vain kaiken
sen kaiken jos voisin antaa,
ei parempaa

Rakkaus on tuoksu vain
tai menneisyys
huokaus muistoille myös
rakastuneen sieluun se pelkoja heittää
lakastuneen tunteen joskus herattää

Ei rakkaus kiedo pumpuliin
ei laula iltoja tähtiin
ei vaadi paljon
vain kaiken

Eilen oli automme täynnä mummoenergiaa, kun ajelutimme näitä mummojamme meren rannalla. Kävimme mm. Nallikarissa eikä se paikka, lähinnä meri, voi olla koskettamatta sydäntäni. Siellä on retkeilty kesälomilla lasten ja lastenlasten kanssa, uitu ja nautittu merestä ja auringosta. Paistettu makkaraa leirintäalueella ja pyöräilty infosta vuokratuilla polkupyörillä alueen eri puolilla. Lisäksi sieltä on todella hyvä pyörätie ihan kaupungin keskustaan asti, Pikisaareen, torinrantaan ja Kiikeliin. Joka ei ole siellä käynyt kesäaikana, käykää ihmeessä. Paikka on tutustumisen arvoinen.

Eikä pidä unohtaa Kylpylähotelli Edenin altaita tai muita palvelujakaan.

Aava meri ja tuuleton kirpeä syyspäivä,voisiko luonto parempaa tarjota. Avaruus ja meren ja taivaan “yhteys” on joka kerta erilainen, ihana kokemus. Ilman näitä mukana olleita mummoja olisin jäänyt nauttimaan auringonlaskusta ja noista mahtavista pilvistä meren yllä. Ne näyttivät kauempana häipyvän horinsonttiin ja voi vain kuvitella kuinka kauniisti laskeva aurinko luo niihin viime säteensä.

__________________________

Melkein joka yö on ollut pakkasta ja aamuisin tiet ja nurmikot ovat kuuran peitossa. Tänään olisi saanut aivan upeita kuura ja huurrekuvia, mutta eipä ollut tilaisuutta kuvaamiseen.

Nyt pitää alkaa ruuan valmistaminen. Teen erilaisia laatiikko ym. ruokia pakkaseen josta mummo voi niitä lämmittää itselleen aina kun “suurkeittiöruoka” alkaa kyllästyttää. Viimeksi tein samalla tavalla pakkasen täpö täyteen erilaisia herkkuja; pipuripihviä, lohilaatikkoa, lihapullia  ja sen sellaista valmiiksi annosteltuna ja hyvin on näköjään maistunut. Kun tulimme pakastin kolisi tyhjyyttään, kaikki on syöty.

Toinen oulunmummomme ei ole yhtä vaativa - hänelle sopii palvelutalon ruoka joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Ja joskus hän, voimiensa mukaan, valmistaa kotiruokaa itsekin.

Keskiviikkona lähdemme kotia kohti. On ihana päästä taas omaan sänkyyn nukkumaan ja palata omaan päiväjärjestykseen - ainaki joksikin aikaa. Nämä Oulunreissuthan jatkuvat - ne on pidettävä aina mielessä.

… ajatukset kiertävä kehää ja ajatusmaailmassa on havaittavissa tyhjäkäyntiä.

Syksyiset päivät ovat kuin luodut sisätiloissa puuhailua varten. Verkkaisia aamuja kahvitteluineen ja kiireettömiä hetkiä päivän sanomalehtien parissa. Ulkona tuuli riepoo lehtiä puista ja aina välillä ropisee sade ikkunaan. Kynttilät ja villasukat tuovat ihanaa lämpöä hämärään syysaamuun - antaa tuulla vaan.

Olen lueskellut blogeja - opiskelumielessä. Jospa blogimaailmasta saisi vinkkejä uuden blogin tarpeiksi. Se kävi selväksi että liikaa tavaraa ei pitäisi blogiinsa tunkea. Kaikenlaiseen pieneen piperrykseen ei lukija jaksa keskittyä. Vilkkuva ja välkkyvä blogisivu ärsyttää ja kaiken maailman flash-jutut ovat turhakkeita - varsinkin kuva-albumit. Poistunkin yleensä kovin runsailta sivuilta heti alkuunsa. En jaksa odotella liian isojen kuvien tai raskaiden sivujen latautumista. Käytössä olevan tietokoneen ominaisuudet vaikuttavat myös sivujen latautumisnopeuteen, mutta se ei takaa että kaikilla sivuilla vierailevilla olisi käytössä samat tehot. Esim. läppäri ja pöytäkone käyttäytyvät eri tavalla.

Blogini sisältöä pitäisi karsia ja selkeyttää, mutta miten sen tekisin kun maailmassa on niin paljon mielenkiintoisia asioita. Visuaalisena ihmisenä kiinnitän myöskin ehkä liikaakin huomiota blogin ulkoasuun.  Toisaalta sen pitäisi olla pelkistetty - toisaalta taas persoonallinen - omanlaisensa. Vaikea juttu. Saahan sitä suunnitella. Todennäköisesti uusi blogini on kuin vanhakin - eli siinä tulee olemaan kaikki ihanasti rempallaan.

En ole osannut aiemmin hyödyntää blogien sivupalkissa olevaa ETSI BLOGISTA-toimintoa. Kuinkahan se onkin jäänyt niin vähälle huomiolle. Nyt kun olen etsinyt vanhasta blogistani joitakin määrättyjä asioita olen havahtunut - se toimii todella hyvin. Esimerkiksi kalenterit ja taustakuvat löytyvät hyvin hakusanalla.

Blogijutut jäävät nyt joksikin aikaa. Huomenna pitäisi lähteä tien päälle. Kelit ovat mitä ovat ja vähän arveluttaa lähteä kesärenkailla tien päälle.  Turhan aikaisin tulivat talvikelit ja liukkaat tänä vuonna. Puolisen vuotta se on sitten taas sitä; jäisen auton ikkunoiden raaputtamista ja auton kaivamista esiin lumen alta. Ei kivaa, ei ollenkaan.

__________

Kuva postauksen alussa on uusimpia halloween-juttujani.  Alun alkaen tein siitä taustakuvan, mutta sitä voi käyttää myös korttina. Alla kokelma jossa alussa alkuperäinen kukkakuva josta siveltimellä tehtyjä erilasia värivaihtoehtoja. Kuvatiedoston pienentäminen vaikuttaa varsinkin alapuolella noiden kuvien ulkonäköön turhankin paljon, mutta kun levytilaa ei enää ole paljon jäljellä…

…

…nimittäin tämä blogin uusiminen. Olen käynyt läpi useampiakin blogialustoja ja lähes kaikissa on jotain mistä en pidä. Joissakin, kuten esim. uudessa, ihan käypäsessä  Blogeja.com jutussa on levytilaa käytettävissä ainoastaan 10 MB.  Se tuntuu asialliselta, tutultakin,  ja on varteenotettava kilpailija Ajatukseni blogimaailmalle. - Kun saisivat levytilaa enemmän/blogi.

LiveJournalista en pidä, en edes maksullisessa muodossa.

Blogger on auttamattomasti vanhanaikainen, tylsä.

Vuodatus ei ole minun makuuni vaikka siellä on ilmaista levytilaa enemmän kuin nykyisessä blogialustassa. Lisäksi siellä voi ostaa levytilaa niin halutessaan. Esim. tuo 65 euroa/vuosi on kyllä aika hurja hinta!”

Wordpressissä on levytilan koko 3 GB. Se on houkuttelevaa kokoluokkaa ja se onkin pantu mietintämyssyyn.

Lisäksi on pilvin pimein erilaisia lehtien ja muita blogeja joiden levytilan koko on olematon ja joissa on mainoksia. Mainoksia en blogiini halua. Itse asiassa kaikenlaiset vilkkuvat ja välkkyvät lisukkeet ovat ärsyttäviä ja flash albumit kaiken huippu. Huh. Joku tykkää moisesta se on ihan OK - minä en.

Näillä aatoksilla perustin uuden blogini tänne Ajatusmaailmaan. Ainakin alkuunsa olkoon täällä.  Se on vielä vaiheessa, mutta eiköhän se jossakin vaiheessa valmistu.  50 MB riittää reilusti ainakin vuoden ajan ja eihän tiedä vaikka ihmeitä tapahtuisi ja levytilaa siunaantuisi jostakin. :). Uusi blogi tulee olemaan paljolti samanlainen kuin entinen ja yksi huomionarvoinen asia on kun sen käyttäytyminen ja käyttö ovat tuttuja, joten opetteluun ei tuhraannu ” kallista” aikaa.

___________

Emme sitten menneet tänään mökille. Koko viime yön satoi ja päivä on ollut tuulinen ja märkä. Olenkin järjestellyt kuvavuoriani ja kerännyt albumeihin ja sräppikirjaan sopivia kuvia. Hirvittää aivan tuo kuvien määrä. Niitä on tullut vuosien mittaan PALJON. Vain murto-osasta olen tilannut tai tehnyt paperikuvia ja huomannut senkin, että albumeja on paljon mukavampi selailla kuin katsoa kuvia näyttöruudulta.

Skräppikuva ylhäällä on Nellan kesäalbumista.

Kuulokkeissa soi tällä hetkellä Chopin´n Nocturne Op.9 Arthur Rubinsteinin esittämänä. Se on rauhoittavaa ja romanttistakin.

Romantiikasta puheen ollen - kun nyt olen vielä valveilla ja silmätkin pysyvät auki voinkin katsoa päivän “romantiikkapläjäyksen” BigBrotherista.

Ihanan rauhallinen sunnuntai. On ollut aikaa omille jutuille. Mitä nyt ensi viikon mökkiruokia olen vähän valmistellut. Ulos ei ole tehnyt mieli. Mies kävi lenkillä ja kastui - vettä ripsii satunnaisesti eikä lämpötilakaan ole millään muotoa ulkoilemaan houkutteleva.

Viikon alusta käymme pikaisesti pari päivää mökillä ja sitten täytyy taas lähteä vanhusten asioita hoitamaan. Kassit tanassa tässä elellään - aina on lähtö johonkin suuntaan mielessä ja se vähän rassaa. Eikä aina niin vähäkään.

Olen tässä miettinyt kuumeisesti blogiasiaakin - sekin rassaa, kun en millään ehtisi alkaa uutta enkä enää haluaisi tietoisesti alkaa blogia jonka joudun taas vähän ajan kuluttua aloittamaan alusta. Se on turhauttavaa. Onkohan kukaan yrittänyt siirtää koko blogiaan toisaalle? Miten se toimii - onnistuuko - olisi hauska tietää.

Löysin tietoa käytettävissä olevasta levytilasta ajatukseni foorumilta. Se on yksinkertaisesti niin ettei levytilaa nähtävästi voi saada enempää - mikä on tosi hassu juttu. Jos luon tänne uuden blogin saan taas 50 mb, mutta samaan/vanhaan blogiin sitä ei ole mahdollista saada?  Minun naisen logiikallani levytila-asia on tilankäytön osalta yks ja sama asia hankalimmalla mahdollisella tavalla toteutettuna. Vai?

Nyt on parasta lopettaa ajattelu - tässä tarvitaan korkeampaa matematiikkaa.

Korjaus illalla:  Sorry - WP:n levytila on 3 GB - aika hyvä sekin!

__________________

Postauksen alussa olevat kuvat ovat omia kuvakäsittelyohjelmalla tekemiäni taustakuvia, joita voi käyttää myös korttina.

Muuten - Photoshop on julkaissut ilmaisen kuvankäsittelyohjelman netissä:
Adobe on julkistanut uuden online palvelunsa kuvien käsittelyyn. Photoshop Express on selaimessa Flash 9:n kautta toimiva kuvakäsittelyohjelma, joka sallii kuvien peruskäsittelyn. Tämä pitää sisällään niin valotuksen kuin väritasapainon korjailua, croppaustyökalun jne. Valitettavasti hiukan kehittyneemmät toiminnut kuten tasot ja tekstin lisäilyt on jätetty vielä kaupallisten erillisohjelmien hallintaan. Palvelu tarjoaa tilaa käytettäväksi kahden gigatavun verran ja se on käytettävissä ristiin niin Facebookin, Myspacen kuin Picasan kanssa. Tutustu palveluun Photoshop Express -sivuilla.

Vuoden luontokuva valitaan jälleen  Finlandia-talolla 11.10.2009.  Kuten aina, siellä on paljon erilaista luontokuvaukseen liittyvää nähtävää, joista ei vähäisimpänä mielenkiintoinen luontokuvaajien valokuvanäyttely. Siellä on myös asiantuntijoita vastaamassa yleisön kysymyksiin digikuvauksesta, kameroista jne.  Kirjatori. Piilokojunäyttely ja tukihuutokauppa saimaannorpan hyväksi. Ohjelmaa on yllin kyllin koko päivän ajan ja lopuksi gaalailta, jossa julkistetaan vuoden 2009 luontokuvakilpailun voittaja.

Ja on siellä myös ainutlaatuinen tilaisuus tavata eri kameramerkkien   maahantuojien edustajia: “Maahantuojien osastoilla ovat kattavasti esillä luontokuvaajan kamerat ja tarvikkeet. Varaa riittävästi aikaa ja tule testaamaan syksyn uutuudet asiantuntijoiden opastuksella. Voit vertailla kätevästi eri valmistajien ratkaisuja ja Rajala Pro Shop tarjoaa mahdollisuuden myös kaupankäyntiin maksuttomalla kotiinkuljetuksella. Hyödynnä myös messutarjoukset! ”

Luontokuvakilpailun finalistit löytyvät täältä.  Omaa suosikkiaan voi äänestä täällä. Oma suosikkini on lintukuvasarjassa;  Kari Leon lintukuva.  Kuvassa on tunnelmaa, upea valo ja linnun siivet ja kahvipannu kruunaavat koko komeuden. Upea kuva kerta kaikkiaan.