Ja eräänä päivänä
me koukistumme toistemme ympärille
ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,
sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena,
minun mahahaavani sinun sydänvikasi vieressä
ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten,
emme erkane konsana ei.
Ja rakas, sinä unohdat rytmihäiriösi,
hengenahdistuksesi
ja kuolion
joka sydämessäsi jo on
ja minä unohdan katarrini, levottomat jalkani
ja sen alituisen kalvamisen vasemmalla puolella
ja tulkohon hallat ja harmit ja muut.
Minun rintani tyhjät ja litteät
ota käsiisi rakas
sillä eräänä päivänä kun katsot ne riippuvat pitkinä,
rakastatko minua silloin
tula tuulan tuli toi?
Herra, opeta meitä hyväksymään vanhojen rakkaus,
nuorten rakkaus, keski–ikäisten ihmisten rakkaus,
rumien rakkaus, lihavien rakkaus, köyhien rakkaus,
huonosti puettujen rakkaus
ja yksinäisten rakkaus.
Opeta meidät hyväksymään rakkaus,
me niin pelkäämme sitä.
Ja sinä otat käsiisi minun rintani,
minun venyneet litteät rintani
ja kosketat huulillasi kurttuisia nipukoita
ja kaihi silmissäsi sinä sairaspaikkaa odotellessasi
hapuilet sokeana luokseni,
tunnustelet minua käsimielin.
Tunnustele vaan:
kaikkien näitten ryppyjen alla se olen minä,
tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti,
mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun.
Ja minun kyhmyni painautuvat sinun kuoppiisi,
sinun ryppysi minun uurteisiini
ja kärsimystesi äärellä minä rukoilen hiljaa kuolemaasi.
On kirkkaana päivä ja ilta.

YouTube: Reijo Taipale - Ruusu joka vuodesta
Tapio Rautavaara - En päivääkään vaihtaisi pois

Maailma on mennyt kummalliseen suuntaan. Kuten nyt nämä kännykät.

Pitääkö ihmisen olla tavattavissa vuorokauden ympäri joka hetki? Mielestäni ei. On hermostuttavaa kun kännykän soittoäänet kantavat korviin tilanteessa kuin tilanteessa  ja jotkut ihmiset haluavat vain viihdyttää itseään soittelemalla ympäriinsä ja jutella niitä näitä. Asialliset, lyhyet puhelut ovat OK, mutta itse en viihdy puhelimessa jaarittelemassa turhanpäiväisistä asioista. Itse asiassa en ole koskaan viihtynyt. Ja kun ajatellaan, että joskus puhun puhelimessa kolmekin tuntia päivässä (huom. joka päivä - ei kenelläkään riitä uutta jutunjuurta joka päivälle), joskus enemmänkin  eri ihmisten kanssa on se aivan hengästyttävää. Ihmettelen itsekin että jossakin välissä saan kuitenkin hoidettua muut pakolliset asiat.- Verenpaine siinä nousee ja kiukku!

Ja jos joskus käy etten syystä tai toisesta vastaa puheluun juuri sillä siunaamalla hetkellä ihmetellään missä olen ja mitä oikein puuhailen. Aaarrrg.

Minulla on vanhoja sukulaisia,  jotka soittelevat joka päivä ja kun muistikin alkaa olla vähän niin ja näin soittoja saattaa tulla montakin päivässä. Siihen päälle sitten muut puhelut niin ongelma on valmis. Polla kuumana kun noita juttuja kuuntelee päiväkaudet ei pidä ihmetellä säiteilyjä tms. henkisiä ja fyysisiä haittoja joita kännykän liiallinen käyttö saattaa aiheuttaa.

No - nyt on tultu pisteeseen että saa riittää ja aion sen myöskin tuoda julki - en kestä enää hetkeäkään puhelinterroria.  - Tulipahan sanottua.

Taloussanomat varoittaa netin vaaroista - ja syystä. Varsinkin nuoret kirjoittelevat blogeissaan elämästään hyvinkin yksityiskohtaisesti. Sanoja ei säästellä kun puhutaan opiskelusta, työelämästä, lintsaamisista, poikaystävistä, seksisuhteista, juhlimisista, dokaamisista jne…

Tästä pitäisi puhua enemmänkin julkisuudessa. Luulenkin että nuoret eivät osaa ajatella asiaa tältä kannalta. Harvempi tulee ajatelleeksi, että netissä kerran julkaistu elää siellä omaa elämäänsä vielä sen jälkeenkin kun kirjoittajan nuoruuden hurjat vuodet ovat ohi ja ajatukset ja aatteet sekä dokaamiset hirveine kankkusineen ovat  mennyttä aikaa. Elämänkokemuksen myötä ajatus- ja arvomaailma muuttuu enemmän tai vähemmän se on selvä. Jos/kun kirjoittaa omalla nimellään voi noilla nettikirjoituksilla olla kauaskantoisia seuraamuksia esim. työpaikan hukumenettelyissä. Työnantajat kun käyttävät yhä enenevässä määrin internettiä avukseen selvitellessään työnhakijan taustoja.  Taloussanomien kirjoituksessa on hyviä esimerkkejä aiheesta.

Entäpä jos tyttö/poikaystävä, tuleva vaimo/aviomies tai anoppi jne. löytäisi netistä nuo hurjimmat “hengentuotteet” joissa ei sanoja säästelty?

Sama koskee kirjoitettuja epätodellisia tarinoita, niistä kun ei lukija voi tietää ovatko omakohtaisia kokemuksia vai mielikuvituksen tuotteita.

YouTube: Jamppa Tuominen - Kerro kuiskaten tunteesi

Sumuinen aamu. Syksyn merkit jo ilmassa. Aikaisin aamulla kiersin kotimme ympärillä olevan rantapuiston. Oli hiljaista, rauhalllista. Vain yksi vastaantulija, lenkkeilijä, koko kierroksen aikana. Kaupunki järven toisella puolella, kivenheiton päässä. Aamukiireet tai liikenteen ja melu eivät kantaneet tänne saakka. Tämä rauha ja hiljaisuus ovat juuri sitä mitä tänne muutettuamme toivoimmekin.

Rauhalliset aamut kuten tänään ovat harvinaista herkkua, ei kiirettä mihinkään. Tuntuu että koko kesän ajan olen ollut kassit tanassa joko menossa jonnekin tai tulossa jostakin. Meinaa olla ihan ongelmallista kummassa paikassa viettäisi vapaa-aikaansa; mökillä vai kaupungissa. Kummassakin kun on puolensa. Tänä kesänä tosin raukeista hellepäivistä ei ole ollut tietoa. Sadetta ja viileähköjä säitä on riittänyt koko kesän ajalle. Sanon monen muun tavoin: kesä meni kesää odotellessa.

Huomenna lähdemme taas mökille. Yllätys, yllätys, siellä on paljon tekemistä. Nyt kun syksy painaa päälle pitää alkaa pihatyöt. Kasvien siirtely ja uusien taimien istutus. Niinpä niin - siellä eivät työt lopu.

…omalla kuvalla.

Joulu, tuo postikorttien luvattu aika on tuossa tuokiossa. Tee kortteihin postimerkki omalla kuvallasi ja yllätä vastaanottaja. Itellan sivuilla on uusia pohjia ja enemmän infoa oman kuvan kayttämisestä postimerkkeihin.

Aivan mainio idea on myöskin tehdä merkkipäiväpostimerkki syntymäpäivä tms. sankarille. Tai teemapostimerkki vuodenaikojen mukaan tai jonkun muun itselle tärkeän tapahtuman tai harrastuksen mukainen postimerkki.

Yllä esimerkkejä omista kuvista tehdyistä postimerkeistä.

Musiikki on Doctor Zhivago - Lara’s Theme, jota olen kuunnellut pitkästä aikaa tänään - se on aina yhtä koskettava ja ihana. YouTube: Doctor Zhivago - Lara’s Theme

Syyskuun kalenterit. Napsauta valitsemaasi kalenteria 2x niin näet sen suurempana. Kalenterin max koko on 630×847 pix.

Syksyiseen melankoliaan sopii hyvin Georg Otsin Syysunelmia, jonka kaivoin youtuben syövereistä. Eli, YouTube: Georg Ots - Syysunelmia

Ja vielä tämä: Peter, Paul and Mary - Early Morning Rain

Tässä on se ötökkä joka on juhlinut kavereineen koko kesän kukkapenkeissämme. Eilen yksi tällainen mateli pihatiellämme. Sen pituus oli noin 10 cm ja oliskohan ollut noin 1 - 1,5 cm paksuimmalta kohdaltaan. Joka tapauksessa inhottava näky ja ajatus että näitä piileksii puskissa enemmänkin kauhistuttaa.

Olisi hauska tietää onko tämä siruetana vai ihan paikallista kantaa? Väriltään se oli enemmän mustaa tai tummaa harmaata, ruskean sävyjä siinä ei ollut lainkaan.

Nyt vain etanatalkoisiin! Jos noita on pihapiirissämme enemmänkin ovat kyllä pysytelleet hyvin piilossa. Tämä oli ensimmäinen laatuaan tänä kesänä jonka näin ja samasta syystä niiden hävittäminen on vaikeaa kun ei tiedä missä ne lymyilevät. Pienempiä lehtikotiloita tai vast. olen joitakin hävittänyt, mutta piilossa nekin enimmäkseen pysyttelevät.

… ei todellakaan.

Se on sadepäivä. Huonosti nukuttu yö takana. En tiedä mikä valvotti, mutta aina vähän väliä olin hereillä. Katsoin illalla telkkaria oikein olan takaa. Big Brotheria ja Diiliä. Ehkä en saanut nukuttua noissa ohjelmissa esiintyvien henkilöiden vuoksi, ovat nimittäin raivostuttavia. Big Brother talon asukkaat ovat kummallista seurakuntaa. Otanta Suomen nuorisosta armon vuonna 2008? Paljasta pintaa ja sekoilua talon asukkaiden keskuudessa on taatusti tiedossa. En jaksanut katsoa kuin taloon saapumisen, ensimmäisen illan juhlintaa ja saunomista en enää kestänyt. Tämä porukka on päättänyt päihittää omituisuudellaan kolme aiempaa tuotantokautta - sitä ollaan niin rempseitä ja rohkeita että vanhaa meinaa hävettää. Hoh hoijaa.

Diilin finaalikaksikko on yllätys. Varsinkin se nuori kaveri joka ei yleensä ole halunnut tehdä mitään aiemmissa tehtävissä vaan on teettänyt työt muilla ja luimuillut itse taustalla typerine ajatuksineen. Luihu, epärehellinen tyyppi, toivon hartaasti ettei hän voita koko skabaa. Jos voittaa uskottavuus tähänkin ohjelmaan on mennyttä.

Ei se toinenkaan suosikkini ole, mutta ehdottomasti parempi kuin tämä luihu luikero.

No niin. Aamulla nukuin sitten tavallista pitempään. Mies oli tapansa mukaan jo pihalla omissa hommissaan. Huvimajan lautalattiaa pitää kuulemma fiksata vielä vähän, joten siellä hän sirkkelöi jo varhaisesta aamusta. Ja hupsista - hän sirkkelöi toisen kätensäkin. Onneksi ei luita mennyt, mutta verta tuli aivan valtavasti. Säikähdin todella paljon ja kun täältä on matkaa terveyskeskukseen muutama kymmenen kilometriä olin aivan hätäännyksissäni. Inhoan yli kaiken kaikenlaisten ruhjeiden näkemistä mutta nyt piti saada veren tulo loppumaan eikä auttanut muu kuin toimia. Puristussiteen kanssa veren tulo saatiin onneksi loppumaan ja sain puhdistettua pahannäköisen haavan ja puhtaasta t-paidasta leikkasin tiukan siteen käsivarren ympärille. Pienen lepohetken jälkeen mies on jälleen pihalla sirkkelinsä kanssa. Minkäpä sille voi - itse olisin vastaavassa tilanteessa pakannut tavarat ja lähtenyt kaupunkikotiin parantelemaan haavojani.

Iltapäivällä lähdemme kotiin joka tapauksessa. Meillä on onneksi mökin ja kaupunkikodin välinen matka vain reilut 40 km ja syksyn tullen täällä mökillä voi piipahtaa vaikka vain päiväseltään. Käymmekin täällä varmasti joulukuun alkuun saakka, kuten teimme viime vuonnakin.

Täällä mökillä olen Mokkulan varassa. Nettiyhteys toimii joten kuten, mutta esim. musiikkia ei tällä Mokkulalla pysty kuuntelemaan eikä elokuvia katsomaan. Pahus. Mökkimme on katvealueella ja vaikka lähistöllä on kuulemma 3 tukiasemaa meille asti ei signaali yllä. Sivujen lautausta kun odottelee 15-20 min. se kysyy hermoja ja kärsivällisyyttä. Kirjoittelu ja nettisurffailu saa odottaa kun pääsen taas kotiin ja kunnollisten nettiyhteysten pariin.

Syksyn tuntua on jo ilmassa. Eilen raivasin kasvimaata, leikkasin pois Persiljat, Piparjuuret ja jättikokoiseksi kasvaneen Lipstikan. Varsinkin piparjuuren kimpussa ovat lehtikotilot juhlineet, niin täynnä reikiä sen valtavat lehdet olivat. Jollakin tavalla kotilot pitäisi saada kuriin, en vain tiedä miten. En ole montaa nähnyt, mutta kaikesta päätellen niitä on runsaasti tässä meidän mäellä. Ensi vuonna en aio moista sietää.

Marjapensaiden lehdetkin alkavat kellastua ja kaikki kurpitsani ovat haihtuneet aivaan tuuliin. En todellakaan tiedä mitä noille kurpitsoille tapahtui. Tuolla ne levittelevät edelleenkin lonkeroitaan pitkin nurmikenttiä ja kukkivat komein keltaisin kukin, mutta joka ikinen pikkukurpitsa on häipynyt jonnekin. Ainoa vaihtoehto on että jokin eläin, rusakko, kissa tms. käy syömässä ne ennen kuin ehtivät kasvaa täyteen kokoonsa. Ei tule mitään valtavaa kurpitsasatoa ja halloween on juhlittava ilman itse kasvatettuja keltaisia kurpitsoja.

Ilta alkaa hämärtää vaikka kello on vasta seitsemän. Koko päivä tässä on jännitetty tuleeko sade - pilvet taivaanrannalla ovat näyttänee niin uhkaavilta. Siellä ne näyttävän olevan edelleenkin, mutta päivän maalaushommat on saatu tehtyä joten ei enää väliä sataako tai ei. Laitan pihapuuhun muutaman kynttilälyhdyn, tulen kammarin pönttöuuniin ja alan nauttia leppoisasta loppukesän illasta. Sauna on jo lämpenemässä.

… Se oli eilen. Vähän on haikea olo kun asuinpaikkani on tällä hetkellä liian kaukana “suuresta maailmasta”= Helsingin ja pääkaupunkiseudun hälinästä. Tietenkin, onhan tässä pikkukaupungissa asumisessa puolensa, kieltämättä, mutta joissakin tapauksissa kaipuu entiseen iskee rajusti.

Kuten nyt kun katsoin telkusta Taiteiden yön juhlintaa. Sääkin näytti harvinaisen hyvältä, ainainen vesisade tai sen uhka pysyi tänä vuonna todennäköisesti pois kuvioista. Ilmaisen rock konsertin teemana oli tänä vuonna 60-luku ja kuulijoita joidenkin tietojen mukaan yli 30 000! Ja konsertin lopuksi lupailtiin Eero Raittisen laulavan hittinsä kuusikymmenluvulta, sen Vanhan holvikirkon. Tapahtuma on taatusti ollut ihanan nostalginen tilaisuus.

“Senaatintorilla palataan vuoden 1968 tunnelmiin Helsingin juhlaviikkojen 40-vuotisjuhlan kunniaksi järjestettävässä Rock, rytmi, rakkaus -ilmaiskonsertissa. Luvassa on vuoden 1968 kovimpia rockhelmiä maan eturivin artistien esittäminä. “

Olisipa tuolla ollut hauska käydä. Olemme olleet samaisissa taiteiden yön tapahtumissa joitakin kertoja aiempina vuosina yleensä alkuillasta ja poistuneet reilusti ennen puolta yötä pois “tosijuhlijoiden” tietä. He kun pääsevät yleensä vauhtiin siinä vaiheessa kun “vanhukset” ovat jo nukkumassa.

Löysin tämän kappaleen YouTubesta: Eero Raittinen ja Vanha holvikirkko vuodelta 1968 - vassokuu!

Holvikirkon (= Espoon vanha kirkko joka taitaa olla nykyisin viralliselta nimeltään Espoon tuomiokirkko) kuva on muutaman vuoden takaa - kamera taisi tuolloin olla Nikon CP 8800.